Ihan ekana pitää mainita, että blogiini on eksynyt ensimmäiset vierailijat, kiitos siitä! :) Toivottavasti kämänen ulkoasu ei ajanut kaikkia pysyvästi karkuun, odottelen vielä inspiraatiota sen fiksaukseen.
Käväisi mielessä kertoa tarina puoli päivää koiran mahassa sulatellusta oravanraadosta käytävän matolla, mutta ehkä pitäydyn kuitenkin alkuperäisessä suunnitelmassa eli sienissä. En mää tiedä onko nyt joku supersienivuosi vai onko niitä täällä aina näin paljon, mutta herrijee, mehän kohta hukutaan niihin. Alunperin ajattelin ettei täällä rutikuivalla kankaalla mikään kasva, mutta olinpahan taas väärässä. Onneksi, koska mää rakastan sieniä.
Tatteja on jo pakastin puolillaan ja nyt se toinen puoli on täyttynyt kehnäsienistä. En ole varmaan ikänä koko elämäni aikana kerännyt edes yhteensä näin paljon kehnäsieniä kuin nyt. Ja minähän en siis varsinaisesti ole edes käynyt sienessä, mutta lenkille otan aina pussin mukaan ja noukin siihen tuolta lähimetsästä sen mitä vastaan tulee.
Siellä niitä on, kauniita kehninkäisiä.
Ja kaikenmaailman hattivatteja.
Tattejakin löytyy vielä. Haisen ilmeisen hyvälle kun kuviin eksyy hyvin usein kärpänen.
Pari kiloa herkkua menossa pannun kautta pakkaseen.
. 
Onkos muut löytäneet sieniä?
Mun siänisilmä hävis jonnekkin, mut oon mää parin soosin ja piirakan verran löytäny. Ihanat noi kalut tosa hellalla.
VastaaPoistaKiitti, kalut on yllättäen kirppareilta. Rondo on odottanut kaapissa jo ties kuinka kauan ja nyt pääs ekaa kertaa käyttöön, toimii.
VastaaPoistaJa kyl se silmä sieltä palaa kun vaan vähän reenaa. Sit niitä sieniä näkeekin joka paikassa ja meinaa pää räjähtää kun ei tiedä mihin suuntaan lähtisi. Varsinkin suppisten kanssa käy aina niin, tai siis sen jälkeen kun on ne ekat bongannut. Se on kamalaa, mä toivon että mun suppissilmät sokeutuis kokonaan. Ei me olla vielä viimevuotisiakaan saatu syötyä vaikka yritetty on, ja kohta niitä tulee taas ovista ja ikkunoista.