perjantai 26. syyskuuta 2014

Kermakkokisa osa 8: Salme




Karhulan lasin Salme-nekkaa on alettu valmistaa vuonna 1938. Näitä on tehty kolmea eri kokoa, joista tämä yksilö edustaa keskimmäistä, eli on 1,5 dl vetoinen. Lisätietoa löytyypi taas Kermakkokimarasta, jos jotakuta kiinnostaa.

Euron maksoi.

Tämä täytyy välttämättä antaa lahjaksi äiteelle.


Suppiskausi korkattu

Siellä niitä taas on, mättähät pullollaan.



Ja tää oli elämäni ensimmäinen bloggaus puhelimella, jännää!

maanantai 22. syyskuuta 2014

Hyljätyt aarteet


Välillä tulee vastaan semmoisia juttuja joita ei millään meinaa uskoa todeksi vaikka kuinka nipistäisi itseään, tässä niistä yksi. Tai siis kaksi. 

Nämä tyypit ei ole mun, mutta sain luvan jakaa tämän ihmeellisen aarrelöydön teidän kanssanne. Ihan täysin priimakuntoinen Esteri Tomulan suunnittelema Vegeta-kattila (siinä on Wärtsilän tarrakin vielä paikallaan!) ja vähän kolhiintunut Gunvor Olin-Grönqvistin Nooan Arkki -muki pelastuivat täpärästi kaatopaikalta. 


Aarteet oli yhdessä monesta pahvilaatikosta, jotka oli jätetty täysien roskisten viereen. Ja se oli ainoa laatikko joka ehti viime hetkellä pelastua ennen kaatiskyytiä, mutta sovitaan että niissä muissa oli vaan oikeaa roskaa, eiks joo? 

Niin että kurkkikaa nyt hyvät ihmiset niihin roskisiin ja epämääräisiin dumpattuihin pahvilootiin, niistä voi löytyä ihan mitä vaan! Mää olen niin onnellinen että nämä hienot esineet pelastui, nyt niillä on koti jossa niitä rakastetaan ja arvostetaan, eikä koskaan enää hyljätä. ♥

lauantai 20. syyskuuta 2014

Jotain vanhaa


On taas aika esitellä uusia kirppislöytöjä! 

Iso ihana emalipääläri oli niinkin naurettavan halpa kuin 1,50 €, joten eihän sitä vaan voinut jättää ostamati vaikka akuuttia tarvetta sille ei justiinsa nyt ollutkaan. Normaalistihan noista pyydetään vähintään kahtakymppiä vaikka ne olisi ihan rikki, joten tää oli kyllä aika hyvä löytö. Pohjassa on pari ihan pientä kolhua, mutta kyllä se jauhotonkkana vielä menisi. Meillä vaan on jo jauhot toisessa samanlaisessa, paitsi inasen pienemmässä, joten tämä pääsi nyt enshätään huussiin vessapaperirullasäiliöksi. On kyllä sen verran iso (pohja 20 cm), että siinähän voi säilyttää melkein mitä vaan.

Samalta kirpparilta läksi mukaan vanha mintunvihreä puulaatikko kahdella eurolla. Sekin odottaa vielä paikkaansa, mutta on kyllä niin kaunis että kyllä se jonnekin edustuspaikalle pääsee, jahka vaan keksin siihen jonkun vetimen puuttuvan tilalle ja saan törröttävät ruuvit piiloon.



Latikko taitaa olla palvellut aikanaan ihan oikeassa apoteekissa osana apteekkarin lipastoa. Etikettikehyksissä oli vanhan etiketin rippeet, jossa sanotaan Manox ..10?, joka pikaisen googlettelun perusteella saattaisi viitata antibioottiin. Jännittävää! Ehkäpä sen sitten pitäisi saada jatkaa lääkinnällistä elämäänsä vaikkapa yrttien kasvatuksessa, ans kattoo ny mitä keksitään.






keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Kermakkokisa osa 7: Apila

Jatketaan nekkasilla. Poikettiin Turussa pihakirppikselle, jossa oli kaikenmaailman lasijuttuja kaupan, ja halvalla vieläpä. Jäi vähän kaivertamaan Aladinin keltainen mesimarja, joka olisi irronnut vitosella, mutta tuleehan noita... Kai? Pari kermakkoa tarttui kuitenkin käteen, tässä niistä toinen.


Nuutajärven Apila vuodelta 1977 (vuosiluku lukee pohjassa, kuinka kätevää!), 3 €.


maanantai 15. syyskuuta 2014

Sarpanevan boolituikut

Pentti Sarpanevan suunnittelemat, Kumelan lasitehtaan valmistamat pronssivanteiset boolilasit löytyivät Turusta Hassisen kirpparilta. Pikkuista vikaa on reunoissa, mutta eipä se ennenkään ole haitannut. Yhteensä kolmella eurolla läksivät matkaan. Boolia tosin en ihan heti noista keksisi juoda, minusta ne on ihan selkeästi tuikkukipot, ja siihen hommaan ne myös pääsi. Musta noi on aikas kivat, voittavat vähintäänkin kaikenmaailman tusinatiimarituikkukipot. Mitäs muut on mieltä?




Näitähän löytyy myös boolimaljana, (joka oli myös kaupan, mutta se oli liian iso ja epäkäytännöllinen meidän huusholliin, eikä edes kovin kaunis) ja samaan settiin kuuluu myös kauha. Sarjaa on valmistettu alihankintana Turun Hopea Oy:lle kuuskytluvulta 80-luvun alkuun asti.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Kermakkokisa osa 6: Vihreä Riihimäki

Taisin luvata esitellä Turusta löytyneitä nekkoja, mutta ne saa vielä odottaa, koska perjantaina löytyi yksi komistus kotikonnuilta. Tätä mallia on valmistettu vuodesta 1915 aina kuuskytluvulle asti, ja se on nimeltään Riihimäki, valmistajana luonnollisesti Riihimäen lasi. Vitosella löytyi, ihan hyvät kaupat.



tiistai 9. syyskuuta 2014

Parit löydöt Turusta ja uhraus universumille

Viime viikonloppu meni Turussa. Kierreltiin kirppareita ja dyykattiin ja sienestettiinkin, oli oikein mukavaa. Dyykkyrintamalla oli hiljaisinta ikinä, ensimmäinen kerta kun ei löydetty roskiksista ainoatakaan Fineliä, eikä oikein tehty mitään muutakaan semmoista WOHOOOU!! -löytöä. Jotain pientä kivaa silti, niistä ehkä joskus. 

Kirppareilta löytyi sekalaista seurakuntaa, mutta suurin osa on vielä kuvaamati. Kermakkokisakin edistyi oikein mukavasti, mutta niistä sitten omat postauksensa aikanaan. Tässä kuitenkin parit maistiaiset kirppissaaliista. 

Iittalan Ultima Thule -viinilasi maksoi 2,50 € ja Riihimäen lasin vanha Ljudvig-sokerikko 3 €. Ljudvig-sarjaa alettiin valmistaa vuonna 1939, mutta tämä sokerikko edustaa vähän nuorempaa mallistoa, koska se sai tassut alleen vasta vuonna 1947. 


Samat ilman kuvausapulaista, näkyypi sokerikko vähän paremmin.


Ja läjä emalia yht. 2 €. 


Tein viikonloppuna myös yhden potentiaalisesti parhaiden kirppislöytöjen top kymppiin menevän löydön. Ostin vihreän, vanhan, luullakseni Tamara Aladinin vaasin vitosella. Se oli ensimmäinen vihreä maljakkoni, ja semmoista olikin etsitty jo ikuisuus! Tai onhan noita kirpparit vääränään, mutta vähän väärässä hintaluokassa. Paketoin sen sitten autossa hienosti takin sisään ja laitoin koko paketin vielä ämpäriin ettei ohuen ohut vaasi vaankaan saa kolhuja. Kirppisreissun uuvuttamana minä lahopää olin kuitenkin jo unohtanut koko aarteen olemassaolon ja kiskaisin takin mukaani mitään miettimättä, ja siinä samassa se hieno, upea, kaunis ja kallisarvoinen ihana vaasi oli tuhannen sirpaleina parkkipaikalla. Melkein meni koko päivä pilalle, mutta päätettiin sitten ottaa se uhrauksena universumille. Ehkäpä aarrejumalat on jatkossa suotuisammalla päällä ja täyttää roskikset hienoilla löydöillä ennen kuin arvataankaan! Tai sitten kirpparilta löytyy vaikkapa vihreä Nanny Stillin Pompadour parilla eurolla. Kelpais! Sitä odotellessa tyydyn kuolaamaan lasisivustoja netistä ja haaveilemaan omasta vitriinistä täynnä vihreää lasia, oih ja voih.

maanantai 1. syyskuuta 2014

Lähes ilmaiset Erik Koldit

Pistetääs parit kirppulöydöt pitkästä aikaa.

Punaiset Erik Kold Plastin kukkapurkit, nro 6000, 25 snt/kpl.


Ja surullinen pieni sydänrasia, nro 0010, 20 senttiä. Enpä osannut Erik Koldiksi arvata ennen kuin vilkaisin pohjaan, joten ostin kun halvalla sai. Ehkä sitä voisi vähän tuunata jos raaskii.. Vaikka toisaalta jos toinen on surkea ja raasu ja jo valmiiksi sellaiseksi syntynyt, niin onhan se hellyyttävä semmoisenaankin. Kai? No okei, onhan se ruma vaikka voissa paistais, mutta koska se on elänyt rankan elämän ja vielä porskuttaa niin pitäähän sitä jonkun edes vähän rakastaa. 

Minä rakastan sinua, surkea sydän. 



Mikähän tarina tuolla muuten mahtaa olla takana, onko noita myyty tuommoisenaan vai onkohan niissä kenties ollut karkkia sisällä?


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...