lauantai 25. lokakuuta 2014

Bongaillaan joutsenia

Se olis joutsenbongausviikonloppu (klik!) taas. Linkin takaa löytyy kaikki tarvittava tieto, sitten vaan ylös, ulos ja bongailemaan. 



perjantai 24. lokakuuta 2014

Keltainen.

Sain värihaasteen Syvältä.-blogin Sannalta. Nyt pitäisi etsiä kodista viisi eri väriä ja postata joka arkipäivä yhdestä niistä, ja joka kerta haastaa joku muu mukaan. 

Värejä täältä värioksennuksesta tilkkutäkistä kyllä löytyy vaikka kuinka, saattaapi jopa olla etten tyydy viiteen, mutta sen voin luvata että joka päivä en kykene postailemaan, mutta jos nyt koittais vaikka yhden värin viikossa. Aloitetaan keltaisesta. Ei siksi, että meillä sitä ihan hirmuna olisi, vaan siksi, että satuin ostamaan keltaisia ruusuja tässä päivänä eräänä, vielä tietämättä mistään värihaasteista. Pahoittelen kuvien huonolaatuisuutta, en vaan koskaan ole kotona valoisaan aikaan ja kuvat on sen mukaisia. 


Kyökistä löytyypi keltainen sokerisirotin. Ihan huikea vekotin! Olin pitkään suunnitellut keksiväni sellaisen, kunnes se tulikin vastaan Turun kirpparilla jokunen vuosi sitten, että eipä tarvinnut sitten sitäkään keksiä uudestaan. Jaksan silti ihmetellä miksei semmoinen kuulu jokaisen keittiön vakiovarusteisiin, ihan niinkun suolasirotinkin.



Makkarin yöpöydällä töröttää keltainen sienilamppu. Sille ei tosin riitä töpselipaikkaa joten on vaan kaunistuksena, kukapa sitä yövaloa tarttis.

 


Olkkarin kirjahyllyssä on vähän hailakampaa keltaista peltipurkkien muodossa.

 

Sitten ne ruusut. Vielä viikonkin jälkeen niissä riittää virtaa.

 

Opetustaulustakin löytyy keltaista. 


Ja kaapista puolalaisen emalin sekä Sarviksen muodossa. Vähänkö osasin photoshopata (!!!) muut värit piiloon, sen taidon oon aina halunnut oppia ja nyt sen tein. Whiii!


Vessassakin kellertää. Peilikaapin syövereissä ruusuisessa peltipurkissa asustaa kaikenmaailman pikkutilpehööriä kuten meikkejä, joita en koskaan käytä, mutta joita saatan vielä joskus tarvita.


Meillä ei ole vessassa peilikaapin lisäksi mitään paikkaa mihin saisi piiloon mitään, joten Vilén Finnwaren leipälaatikko kätkee sisäänsä kaikkea tarpeellista purkkia ja purnukkaa. Saman sarjan purkissa säilyy pumpulit.



Olishan tota kuvattavaa vielä löytynyt, mutta nää saa nyt riittää tältä erää. En ole kauhiasti kerinnyt muita blogeja hetkeen seurailemaan joten pyydän anteeksi jos haastan jonkun joka on jo haastettu, mutta ihan ekana on pakko haastaa Vaapukan Outi, siellä ainakin pitäis väriä riittää. :)

tiistai 21. lokakuuta 2014

Täys kymppi!

Taisin semisti aliarvioida itseäni kun asetin juoksenteluharrastuksessa kymmenen kilomeriä vasta ensi kesän tavoitteeksi. Sunnuntaina läksin koittamaan ja hyvinhän sitä jaksoi! Tällä kertaa urheilin ihan yksinäni ilman koiraa. Tuli vähän aidottua siinä samalla, kun kirmasin metsässä pitkin kinttupolkuja ja siellä oli kaatunut puita polun päälle. Vastoin ennakko-odotuksia pysyin kuitenkin pystyssä, saavutus sekin. Komian metsonkin näin, siitä se hiekkakasan päältä jutteli hetken ennen kuin otti siivet alleen ja jatkoi matkaansa.


Hirvestäjiäkin oli liikenteessä. Hetken ehdin panikoida mustissa vaatteissa jolkotellessani että mahtavatko erottaa hirvestä, mutta huoli kaikkosi kun muistin että naamataulun hehkuva puna paistanee sumuisesta metsästä paremmin kuin mikään huomioliivi. Tätä puoltaa myös se julma tosiasia, että kuuden kilometrin kohdalla tuli koiranulkoiluttajatyttönen vastaan ja se katsoi mua ensin hetken monttu auki ja repesi sitten nauramaan ääneen, olin ilmeisesti tosi hemaiseva näky.



Laiska töitään luetteloi, mutta siitä huolimatta tai ehkäpä juuri siksi pitää vähän leuhottaa (tai laittaa itselleen muistiksi, jotta voi tarpeen tullen kaivaa faktat esiin jos tulee noottia että sääki aina vaan lusmuat) että eipä sitä muutenkaan sunnuntaina paljon laakereillaan makailtu. Heti aamusta siivosin viisi(!) tuntia. Kuurasin keittiön oikein kunnolla lattiasta kattoon, syväpuhdistin uunin, kahvinkeittimen, liesituulettimen ja mikron ja putsasin kaikki ilmanvaihtoröörit (ne mitkä on katossa joiden nimi on nyt hukassa) koko kämpästä. Imuroin, tuuletin kaikki tekstiilit, vaihdoin lakanat, pyyhin pölyt, pyykkäsin ja vaikka ja mitä. Mikä lie hormonihäiriö taas, mutta ihan hyvä että joskus sentään. Sitten suorilta jaloilta juoksentelemaan, sen jälkeen pikavenytysten jälkeen koirien kanssa reilun viiden kilometrin kävelylenkille. Ja koska katsastusmies kertoi lauantaina että uskollisen vanhan ratsuni jarrusylinteri vuotaa, oli aika jarrurempan, jota sitten lähdettiin suorittamaan samalla ovenavauksella kun palasin metsästä. Ei se menny ihan niinku srtömssöössä kun puuttui ratkaiseva työkalu, mutta lukemattomien kirosanojen saattelemana saatiin uudet jarrukegät sekä sylinterit paikallensa ja nyt kelpaa taas körötellä. Ja taas sitä muisti miksi tuo mies on valkattu, on se vaan aina yhtä hienoa ja upeeta ja mahtavaa ja suuremmoisen ihmeellistä että joku osaa korjata menopelejä ihan tosta noin vaan. Mulla on kyllä ihan oikeasti maailman hienoin mies, ihan vaan tiedoksi kaikille. 


Eikä se autonrassaus siihen loppunut, maanantaina rukattiin vielä vähän lisää ja vaihdettiin vielä nastat alle. Ja ehkäpä ensi viikonloppuna saadaan hoidettua loputkin krempat että saataisiin leima papereihin.

Semmonen sunnuntai oli täällä, ei se nyt ihan lepopäivästä mennyt mutta onneksi meillä ei lasketa.

Ja tiedoksi niille jotka odottelee haastepostauksia, että tämä arki on nyt sen verran hektistä (ja töistä palatessa on jo ihan tuskaisen pimeää kuvaamista ajatellen) että saattaapi mennä viikonloppuun ennen kuin saan mitään aikaiseksi, mutta lupaan yrittää raapia jotain kokoon ihan niin pian kuin vaan suinkin kykenen. 



lauantai 18. lokakuuta 2014

Ensilumi

Ihan hetken lepuutin äsken silmiä sohvalla, ja sillä välin oli satanut ensilumi. 




Aamulla oli pirun kaunis kuura, vaikka ei se kylläkään kuvista juuri välity. Kolmen koiran kiskoessa eri suuntiin on kuvaaminen on melko haasteellista, muttakun ei sitä kerkeä erikseenkään kameraa ulkoiluttamaan.








sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Sunnuntairetki Seitsemiseen

Me on taas käyty retkillä vaikka missä, mutta en ole saanut aikaiseksi raportoida reissuista tänne. Miten se onkin aina niin vaikeeta.. No, viime sunnuntaina pakattiin reppuun pari pakettia makkaraa ja kahvetta sekä koirille jäiset luut ja suunnattiin pikku-micran nokka kohti Seitsemisen kansallispuistoa. Koirista vaan tytöt pääsi mukaan, papparainen jäi kotiin kun eihän se enää kipeillä koivillaan jaksa taivaltaa pidempiä lenkkejä. 

Päätä oli särkenyt yöstä asti eikä aamupalaksi, lounaaksi ja vielä ennen retkeä nautitut Buranat antaneet yhtään mitään helpotusta oloon, joten alkutaaperrus meni vähän kireissä tunnelmissa. Nokipannukahveen ja makkaran kuvat silmissä purin hammasta ja toivoin että rauhaisa nuotiopaikka tulisi vastaan pian. Tulihan niitä nuotiopaikkoja, mutta niissä oli muutama muukin ihminen ja koira, joten ei auttanut kuin jatkaa eteenpäin ja toivoa parasta.


Kaunista siellä oli, ja hiljaista. 

Puista oli lehdet jo suurimmaksi osaksi pudonneet, mutta maassa sentään hehkui vielä ruska.


Kaikenlaista jännää siellä oli matkan varrella.


Sitten se löytyi! Notski, jonka ääressä istui vain kolme ihmistä eikä ainoatakaan koiraa! Ei muuta kun kahveet tulille ja makkaraa tikunnokkaan. 

Eräät vetelivät eväsluunsa alta aikayksikön, ja niiden jälkeen jäi hyvää aikaa näytellä nälkäänkuolevaa ja harrastaa kerjäläisyyttä. Saattoi se vähän toimiakin, kun alkoi jo tulemaan kylmä ja tarttihan lapsosetkin vähän jotain lämmikettä massuihinsa. Mutta oli kyllä itselläkin sen verran iso kolo vattanpohjalla että kolme makkaraa meni alas ihan tosta noin vaan, neljännen jaoin karvasten kanssa. 


Ja oi että kun maistui nokipannukahveet hyvälle vilpakassa syysilmassa! 

M kruunasi nautintonsa piipallisella.

Ja siinä se taas kerran nähtiin, että hyvä ruoka, parempi mieli. Sinne katosi päänsäryt ja muutkin ketutukset kun sai vattan täyteen. Ensi kerralla kannattais varmaan syödä kunnolla ennen retkeä. 

Notskipaikka oli ihan Koverolammen rannassa, sieltä me Ruutan kanssa katseltiin kun aurinko alkoi laskemaan.


Kirkaslampi oli oikein eeppinen.

Lopuksi vielä kuva bonuskuva menomatkalta, kun pysähdyttiin pällistelemään joutsenia pellolla. Niitä oli paljon, varmaan viitisenkymmentä.

Semmonen reissu. Pitää ottaa uusiksi pian vähän paremmalla mielellä.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Emalinen saippuakuppi

Kirpparilta löytyi emalinen saippuakippo. Kaverille sen ostin kun se on moista etsiskellyt jo ties kuinka kauan, mutta koska parilta ihanalta ihmiseltä jo vuosia sitten lahjaksi saatu Aamumaan metsäkauriin jälki -luomusaippua, jota en ole raaskinut ottaa käyttöön, sopi kuppiin kuin nenä päähän, niin ajattelin ihan vaivihkaa nopsaan kokeilla josko meistäkin olisi vielä palasaippuan käyttäjiksi.   


Vähän tuo sihtiosa on kellastunut aikojen saatossa, mutta en uskaltanut sitä sen kummemmin yrittää lähteä puhdistamaan, etten pilaa koko hässäkkää.   


Neljä euroa maksoi, ihan kipurajalla mentiin. Mitään leimoja ei kupposesta löytynyt, mutta ruottalaiseksi veikkaisin. Oisko jollain oikeaa tietoa valmistajasta?





perjantai 10. lokakuuta 2014

Kermakkokisa osa 9: Karhulaa taikka Nuutajärveä

Taas vähän nekkasia. Tämä kaunis vanha pariskunta löytyi Turusta sunnuntaikirppikseltä yhteensä kolmella eurolla. Enkä sitä ostanut minä, vaan se kisan toinen osapuoli. 


Me ei kyllä nyt tiedetä mitä nämä on. Astiataivaassa nekkaa myydään Karhulan lasin valmistamana, mutta Kermakkokimaran mukaan parivaljakko saattaisi olla Nuutajärveäkin. Itsehän en mistään mitään tiedä, joten mennään sillä että jompaa kumpaa se varmasti on, mutta pääasia että kotimaista. 



Minusta on ihan hirveän sympaattista ja ihanaa, että tämmöisillä vanhoilla esineillä on edelleen, vuosikymmenten jälkeen, se (oletetusti) sama ystävä siinä vierellä kuin silloinkin kun olivat vielä uudenkarheana kaupan hyllyllä. Jotenkin ihan väkisinkin ajattelen niitä vanhana avioparina, jotka nyt kiikkustuolissa edelleen katselevat toisiaan lempeästi silmiin. Niissä on semmoista tietynlaista rauhaa ja seesteisyyttä, semmoista ajan pysäyttävää. Ei yksinäisestä nekasta tai sokerikosta tule ollenkaan niin vahvaa tunnetta. Ja kun ei yhtään tiedä mitä kaikkea nämäkin kaksi on yhdessä kokeneet ennen joutumistaan kirppispöydälle kaikenmaailman krääsän keskelle... No, nyt ne sai rauhan, ja saavat pidellä toisiaan kädestä hamaan tappiin asti.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Ihastuttavan rakastettava peltipurkki sekä heppaemalia

Löytyihän sieltä viimeviikkoiselta rompetorilta jotain muutakin kuin edellisen postauksen ihana valo. Nämä kaksi seuraavaa ihanuutta kustansivat euron kumpainenkin. 


Ihan täydellisen värinen peltipurkki on alunperin sisältänyt teetä, nyt se pääsi silmänruoaksi hyllyyn. Se ihan huusi nimeäni sieltä pölyisestä pahvilaatikosta muiden purkkien seasta, ja hyvä että huusi, koska se oli rakkautta ensisilmäyksellä! 




Ja törmätessäni ekaa kertaa elämässäni hevosaiheiseen emalimukiin sisäinen heppatyttöni heräsi samantien, ja pakkohan se muki oli sieltä pelastaa kotiin. Kupponen pääsi heti käyttöön kun keräsin sinne aronioita, joista valmistui  karviaisten ja mustikoiden kera oikein makoisa vispipuuro. Ei ole muuten mikään ihan pikkuinen muki, vaan puolen litran vetoinen. 
 

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Sarion lukuvalo

Rompetorilta löytyi ihan mielettömän kaunis turkulaisen Sarion valaisintehtaan valmistama tuplalukuvalo neljän euron hintaan. Meillä on jo valmiiksi Ariksen samanlainen mustana, mutta sekin vielä odottaa vaatehuoneessa sitä kaunista päivää kun joku vaihtaisi siihen johdon... Nyt voisi koittaa kyllä saada aikaiseksi, laittais vähän niinkun kaksi yhdellä iskulla. Täytyy nyt vaan enste katsoa että minkämoisen patentin tuommoinen tuplavalo vaatii, mutta onneksi täällä on jonkin verran sähköalaakin lukenut kaksilahkeinen talossa, joten ehkä se osaa hoitaa homman jos kun meikäläisellä menee sormi suuhun.


Jos se musta menee makkariin, niin tää vois päästä sitten olkkariin.. Ehkä. Meillä ainakin olis sohvan nurkassa huutava tarve valaisimelle, mutta saa ny nähdä miten tuo siihen istuu.

lauantai 4. lokakuuta 2014

5 km

Enpäs ole täällä kertonutkaan että alettiin juoksemaan. Ihan sillain niinkun vakkariin, harrastamaan oikeen. Työkavereiden kanssa päätettiin ykskaks että otetaanpa asiaksi, ja niinpä me sitten nappastiin netistä kuukauden treeniohjelma, jota ollaan kukin tahoillamme noudatettu enemmän tai vähemmän orjallisesti, kolmesti viikossa. Otin Ruutin kaveriksi vaikkei sitä juokseminen ole ennen oikein napostellut pidemmän päälle, mutta kyllä sekin nyt näyttäis siitä jopa nauttivan, tai ei ainakaan ihan kamalasti kärsi. Joka tapauksessa, ohjelma on nyt saatu päätökseen kun juostiin torstaina kokonaiset 5 km putkeen. Ihan törkeän mukavaa, hauskaa ja energisoivaa! Tämä harrastus ei siis jää tähän.



Suuren virstanpylvään kunniaksi annoin itselleni luvan käydä ostamassa ihan oikeat juoksuhousut (hei oikeesti, trikoot, LOL!), ihan oikeasta urheilukaupasta! Semmoiset joilla tarkenee vähän koleammassakin säässä, eli ei mitkään kesäpöksyt. Onneksi oli melkein 70% halvennuksessa niin ei mennyt talous ihan kuralle, vaikka kyllä se silti kirpasi. Aikamoista välineurheilua tämäkin näemmä on... Kennät ostin jo projektin alussa, koska sillon alkoi jo olemaan sen verran märkää ja vilpoista, ettei ihanista ihanimmilla Fivefingerseillä enää joka päivä tarjennut. Barefooteissa pysyin silti edelleen, nyt on vaan vähän järeämmät versiot alla. Ihan hyvät nämä Merrellin Bare Accessitkin on, mutta selvästi paljon lenkkarimaisemmat kuin nuo toiset, ei tunnu paljasjalkapopoilta juurikaan. Mutta saapi pidettyä sukat jalassa vähän lämpöä antamassa eikä ihan heti kastu jalka kun kostealla metsänpohjalla kirmaa, joten ei valittamista. Takin vielä tarttisin, mutta se pitää kyllä löytää kirpparilta, muuten lähtee liikaa lapasesta, nyt jo vähän hävettää tämä uusien vermeiden ostelu.

Että semmosta. Keväällä (tai kesällä, riippuen vähän minkämoinen talvi tästä tulee) olis tavoitteena kymppi. Kukas lähtee mukaan haasteeseen?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...