Enpäs ole täällä kertonutkaan että alettiin juoksemaan. Ihan sillain niinkun vakkariin, harrastamaan oikeen. Työkavereiden kanssa päätettiin ykskaks että otetaanpa asiaksi, ja niinpä me sitten nappastiin netistä kuukauden treeniohjelma, jota ollaan kukin tahoillamme noudatettu enemmän tai vähemmän orjallisesti, kolmesti viikossa. Otin Ruutin kaveriksi vaikkei sitä juokseminen ole ennen oikein napostellut pidemmän päälle, mutta kyllä sekin nyt näyttäis siitä jopa nauttivan, tai ei ainakaan ihan kamalasti kärsi. Joka tapauksessa, ohjelma on nyt saatu päätökseen kun juostiin torstaina kokonaiset 5 km putkeen. Ihan törkeän mukavaa, hauskaa ja energisoivaa! Tämä harrastus ei siis jää tähän.
Suuren virstanpylvään kunniaksi annoin itselleni luvan käydä ostamassa ihan oikeat juoksuhousut (hei oikeesti, trikoot, LOL!), ihan oikeasta urheilukaupasta! Semmoiset joilla tarkenee vähän koleammassakin säässä, eli ei mitkään kesäpöksyt. Onneksi oli melkein 70% halvennuksessa niin ei mennyt talous ihan kuralle, vaikka kyllä se silti kirpasi. Aikamoista välineurheilua tämäkin näemmä on... Kennät ostin jo projektin alussa, koska sillon alkoi jo olemaan sen verran märkää ja vilpoista, ettei ihanista ihanimmilla Fivefingerseillä enää joka päivä tarjennut. Barefooteissa pysyin silti edelleen, nyt on vaan vähän järeämmät versiot alla. Ihan hyvät nämä Merrellin Bare Accessitkin on, mutta selvästi paljon lenkkarimaisemmat kuin nuo toiset, ei tunnu paljasjalkapopoilta juurikaan. Mutta saapi pidettyä sukat jalassa vähän lämpöä antamassa eikä ihan heti kastu jalka kun kostealla metsänpohjalla kirmaa, joten ei valittamista. Takin vielä tarttisin, mutta se pitää kyllä löytää kirpparilta, muuten lähtee liikaa lapasesta, nyt jo vähän hävettää tämä uusien vermeiden ostelu.
Että semmosta. Keväällä (tai kesällä, riippuen vähän minkämoinen talvi tästä tulee) olis tavoitteena kymppi. Kukas lähtee mukaan haasteeseen?
Vaikeinta ainakin itelle juoksuharrastuksessa on säännöllisyys. Ei se juoksukuntokaan kai pysy jos pitää muutaman kuukauden tauon. No, ehkä on joo helpompi palata ruotuun kun on joku lähes-olematon pohjakunto. :D Mun lähin lenkkipolku on tuommonen kuntokolmonen ja niissä mäissä kyllä meinaa usko loppua. Tasasella peltotiellä onkin ihan eri meininki. Tämän kirjoituksen innoittamana saatanpa lähteä ensi viikolla jonnekin kirmailemaan. :D
VastaaPoistaEhrottomasti lenkiivaatteet niskaan ja menoks! Mutta joo, kyllähän kunto kun kunto putoaa jos ei mitään tee.. Se tässä olis nyt tarkotuksenakin ettei sitä pudoteta välissä vaan lähtis sinne mettään ravaamaan ainakin kahesti viikossa. Onneksi on töissä ihmisiä potkimassa persiille ja kun harjotukset jaetaan sportstrackerilla niin varmasti tulee painostusta jos ei muutamaan päivään mitään kuulu sillä saralla. :D Mutta vaikka mäkin kuvittelin olevani aika huonossa kunnossa ainakin hapenottokykyni kanssa, niin olin oikein iloisesti yllättynyt kuinka helppoa tämä on ollut, ei ole kertaakaan tullut semmosta oloa että kunto loppuis, paitsi juur niissä mäissä. :D Vaikka kyllähän noita koiria on saanut lenkittää tähänkin asti ihan reippahasti ja nyt syksyn ajan vielä kahdessa erässä kun yksi ei kestä kovin pitkiä lenkkejä, ja lisäksi töissä tulee käveltyä 10 km päivässä, että eihän tässä ihan sohvan pohjalta lähdetty. Tuo vitonenkin meni yllättäen ihan heittämällä, olisin voinu juoksennella vielä yhden kilsan lisää, mutta koira oli eri mieltä.
Poista