sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Pääsiäisroskia

Onpas ollut mukava viikonloppu. Paljon on tehty ja touhuttu, mutta toisaalta juuri mitään ei ole saatu aikaiseksi. Mutta ei aina tarvikaan, viikonloppuisin kuuluu naatiskella eikä ressata. Tärkeimmät tavoitteet oli ostaa uusi kamera ja kuvata pääsiäisroskia (ei välttämättä juuri tuossa järjestyksessä), ja kummastakin tehtävästä suoriuduin. Ikkunoidenpesu, leipominen ja muut mitä piti tehdä, kerkeää kyllä myöhemminkin.

Sit niihin roskiin. Hyvät naiset ja herrat, osa pääsiäisen dyykkysaaliista tulee tässä:

Kaffepurkki, englantilainen kukkatarjotin sekä mouli grater -raastin. 

Iso läjä vanhoja puuhenkareita, joista kaikkein hienoin oli tämä Tiklas / Lassila & Tikanoja Pukumyymälä -hengari.

Kaksi muovista mitäliekantolootaa, jotka oli kuin tehdyt chilivavvojen ulkoilutukseen.

Finelin haudutuskattila, kannessa pientä kolhua mutta muuten ihan priima. Sit vielä kun oppis käyttämään tommosta...

 Söpö pieni lelusilitysrauta.


 Vanha Orionin lääkepullo, purkki on viime kesän kirppislöytöjä ja siellä asustaa kuivattua salviaa. 

 Sininen Finelin iso emalikattila, joka on ollut kukkapurkkina ja kukkapurkiksi se pääsee meilläkin. Sekä iso kannellinen teräskasari, josta ei löydy mitään vikaa. Lisäksi sain vielä Tefalin pienen paistinpannun lettupannuksi, mutta se unohtui kuivauskaappiin kun siinä tehtiin aamupalaletut. Sekin ihan priimaa, ei naarmun naarmua eikä kolhua missään.   

 Pari muovikassillista saatiin erilaisia kankaita, lakanoita, tyynyliinoja ja verhoja, ja vaatteitakin jopa. Alimmaisena oleva kirjailtu pöytäliina kuuluu samaan satsiin.


Sitten tämmönen hienostolamppu alusliinoineen. Taitaa mennä myyntiin.

Ja vielä lopuksi pupapehmolelu muitten kaveriksi kirjahyllyn päälle. Vähän on ahdasta mutta sopu sijaa antaa.

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Varvasjalkarölli

Pääsiäiskirppu-postauksen yhdessä kuvassa vilahti hassunnäköiset tossukat, jotka on olleet kirppistilauksessa jo pari vuotta, mutta joita en ihan oikeasti ikimaailmassa olisi kuvitellut käytettynä löytäväni, ainakaan siinä kunnossa että niitä vielä ilkeäisi käyttää. Näköjään ihmeiden aika ei ole ohi, siellä ne nimittäin odottelivat puolityhjässä pöydässä viidentoista euron hintaan, hyväkuntoiset Vibram FiveFingers -paljasjalkakengät juuri oikean kokoisena! 

Olen aina tykännyt kulkea paljain jaloin, muistan jo kakarana karaisseeni jalkapohjia kesäkuntoon talvisin kävelemällä ja hyppimällä leegojen päällä, ettei sora ja katajanneulaset pääse yllättämään paljainjarpainkelien alkaessa. :) Sillon maalla se olikin helppoa kun ei tarvinnut niin pelätä lasinsiruja, mutta nykyään tuolla voi olla mitä vaan, joten jotain suojaa on hyvä olla jaloissakin. Viime kesänä kuljin aika paljon biohajoavilla onemomenteilla, mutta ei ne tähän kavioon oikein istuneet ja ehkä juuri siksi ne menivät puhki melko pian. Moni niitä kyllä kehuu ja varmasti ne jonkun muun malliseen jalkaan sopivatkin, ja eiväthän ne kalliitkaan ole joten varmasti ihan pätevä hankinta jos haluaa kokeilla paljasjalkakenkäilyä edukkaammin, noista kunnon kengistä kun saa maksaa kolminumeroisen summan ellei käy yhtä hyvä tuuri kuin meikäläisellä.

Tänään päätin, että a) koska nyt on kesä (ainakin melkein) ja b) koska monta, monta vuotta palvelleet Kuoma-lenkkarini on niin rikkipoikkipuhkikulutetut, että niiden irvistävä pohja tökkää jokaiseen risuun ja niiden kanssa on aika helposti nenällään pöpelikössä, ja vaelluskengät, joiden pohja myöskin on halki mutta pysyy vähän paremmin kasassa sentään, on niin kuumat että niissä paistuu, laitoin varvasjalkatossut jalkaan lenkille. Olikin oikein mukavat muuten, mutta saatoin haukata vähän liian suuren ensimmäisen palan, koska 7 km metsälenkki teki toiseen kantapäähän karmaisevan rakon ja viimeisen kilometrin kävelinkin sitten vaan toinen kenkä jalassa. :D Kastelin myös jalkani oikein mallikkaasti läpimärällä pellolla sammakoita etsiessä ja kurkia kuvatessa, ja kun eihän tuolla oikeasti vielä mikään kesä ole niin viluhan siinä sitten tuli. Mutta silti, ihan mieletön fiilis! Jahka lättäjalkani on päässeet yhteisymmärrykseen noiden oikeasti aika hupaisan näköisten tossujen kanssa, niin veikkaan että niistä tulee erottamattomat. 

Näytetään kuulemma teknorölliltä, mitä ootte mieltä?
 


torstai 24. huhtikuuta 2014

Sammakonkutua!

Ensimmäinen sammakonkutu bongattu! Piti eilen jo tohkottaa, mutta olin niin naatti etten jaksanut edes avata konetta. Vaikka kevät on jo pitkällä ja aurinkoa riittää, niin meidän sammakoiden varsinainen kutulampare on vielä jäässä, koska sinne ei aurinko kauaa ehdi paistamaan ja pieni lammikko taisi olla pohjaansa myöten jäässä. Isommat kurnajaispirskeet on siis tiedossa vasta myöhemmin, mutta ojassa oli eilen jo ensimmäinen kutu. Tätä sietää juhlia, kesä on ihan kohta! 


Lammikolle on nelisen kilometriä matkaa ja koirien kanssa sinne on ihan mukava kävellä, mutta niiden kanssa sammakoiden seuraaminen on melko haastavaa, ellei jopa mahdotonta. Viime keväänä kun oli aikaa, poljin sinne välillä itsekseni ja saatoin istua tuntikaupalla lammen reunalla tuijottamassa ja kuvaamassa, se jos mikä oli laatuaikaa. Toivottavasti ehdin tänäkin vuonna edes kerran, vaikka just nyt tuntuukin että työt ja koirat vie kaiken ajan ja energian ja viikonloputkin menee ohi silmänräpäyksessä.

Jokos muut on bongailleet sammakoita taikka kutua?

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Pääsiäiskirppuja

Muutos suunnitelmiin. Roskislöytöjen sijaan paljastankin osan pääsiäisen kirppislöydöistä. Osa on niin hienoja että vaatii ihan omat postauksensa, mutta tässäpä nyt jotain, semmosia jotka kuvasin jo Turussa koska nyt ei jaksa eikä ehdi säätämään kameran kanssa. Ja näistä vaan (suht pieni) osa tuli mulle, joten äiteen ei tarvi hepuloida siellä ruudun toisella puolella.

Tässä olis lauantain kirppissaalis kokonaisuudessaan.


Viikonlopun vihreät. Tai no, kolme niistä. Finelin kulho maksoi jotain kolmen euron pintaan ja sillä sain taas värisuoraani vähän täydennettyä. Ihan on ehjä pieniä pintanaarmuja lukuunottamatta, joten ahkeraan käyttöön pääsee. Avainnaulakko ja perhosalunen kustansivat euron kumpikin, muistaakseni. 


Tämmösiä etsittiin ja semmoiset myös löydettiin. Rottinkinen kukkateline 1,5 €, musta 0,5 €.


Kontista löytyi KOPin tuubiteline eurolla, mutta kysymys kuuluukin että voiko tommosta alkuperäispussissa olevaa aarretta ottaa ollenkaan käyttöön? Siinäpä vasta pulma! Oishan tuo aika hauska lavuaarin reunalla.



Meillä ei ole ollut kunnon napsulaseja ollenkaan, joten kun sitten otin oikein tehtäväkseni semmoiset halvalla löytää niin löysin kuin löysinkin yhden Tapio Wirkkalan suunnitteleman Paadar-lasin viidelläkymmenellä sentillä ja toisen sain lahjaksi. Kyllä kelpas Valhallaa napsutella rankan päivän jälkeen, nam!



 Suloinen nukkekäsilaukku läksi matkaan kahdella eurolla.




Tämä ihan järjettömän hieno Kaunotar-kolttu oli mulle ihan pikkasen liian pieni. Ei pääse ollenkaan oikeuksiinsa henkarissa, mutta oi se olisi ollut täydellinen numeroa isompana. Onneksi saan sitä käydä hipelöimässä ja ihastelemassa aina kun haluan, vaikkei se omaan kaappiin päätynytkään. 


Sitten vielä lopuksi vanha Arabian maljakko. Eipä ollut hinnalla pilattu, maksoi himpun yli kaksi euroa. Tästä mieluusti kuultaisiin enemmän, jos joku tietää jotain sen historiasta. 


maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pääsiäisdyykky - Eräiden aarteiden ylösnousemus

Höhöö, olipas paras ja aarrerikkain pääsiäinen ikinä! Flunssa yritti ensin vesittää koko suunnitelmat, mutta päästiin sen kanssa kompromissiin ja siirsin reissua päivällä. Nyt on dyykattu ja kirppistelty Turussa taas kolme päivää ihan urakalla, eipä sitä keretty edes askartelemaan saati terassille vaikka kovasti oli tarkoitus. Mutta sillon kun on päässyt aarrejahdin makuun niin ei siinä paljon muuta sitten mietitä, sillon dyykataan! Välissä käydään kirpparilla ja sit dyykataan vielä vähän lisää. Ja niitä aarteitahan löytyi niin paljon että osa piti jättää muille ja siltikin on pienoinen romukrapula. 

Tämän päivän dyykkysaalis näytti tältä. 



Ja eilisen tältä. Tai no osa siitä, osa piti viedä välijemmaan kesken matkan kun ei mahtunut kyytiin enää. 



Lauantain koko saaliista ei taidettu ottaa kuvia ollenkaan, mutta ei me sillonkaan ihan tyhjin käsin kotiin tultu.

Luvassa siis paljon romupostia lähipäivinä, nyt saunaan syväpuhdistukseen ja sitten nukkumaan. 





tiistai 15. huhtikuuta 2014

Punarinnan loppu

Vielä pari tuntia sitten pihassa touhusi suloinen punarinta ötököitä etsien. Näky, joka saa aina hymyn huulille vaikka olisi kuinka huono päivä.


 Äsken kun katsoin ikkunasta, oli jäljellä enää höyhenet kukkapenkissä. 



Hyvää matkaa pikkutirppa, toivottavasti edes masu oli täynnä ja loppu nopea ja kivuton.


....


Toivon todella että se oli haukka eikä naapurin kissa niinkuin viime vuonna. Silloinkin iloitsin kevään ensimmäisestä punarinnasta pihassa ja räpsin kuvia, kunnes hetken päästä naapurin kissa luikki pakoon lintu suussaan.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Virvon varvon

Eilen kävi noitia kylässä! Pitkälti toistakymmentä ellei kolmatta, mutta hirveät määrät joka tapauksessa. Kerrankin! Yleensä ei käy ainoatakaan, paitsi jos on unohtanut koko noitimispäivän ja syönyt kaikki hätävarajemmakarkitkin pois eikä ole antaa mitään paitsi jotain hikisiä lantteja.

Mä rakastin kakarana virpomista, olisin voinut virpoavarpoa vaikka joka viikonloppu. Nyt harmittaa ettei enää kehtaa, mieli kyllä tekisi mutta voipi olla ettei heruisi kuin nyrkkiä kun tämmöinen amatsooninoita lähtisi kerjuulle risukimpun kanssa. 

Mutta nyt on karviaisilla ihmeteltävää. 





Nää sopii hyvin tänne meidän sekamelskaan, paitsi eihän niitä tuohon voinut jättää vaan ne piti sijoittaa katonrajaan pois elikoiden ulottuvilta. 


Olin koko viikon suunnitellut väsääväni viikonloppuna chilisuklaakakun, mutta en sitten kuitenkaan jaksanut, joten herkuteltiin vähän helpommalla tyrnipannacotalla. Ihan superhyvää ja helppoa, tätähän voisi tehdä vaikka joka päivä! 


Kissoillekkin olis kelvannut.



Mites muut, kävittekö noitimassa vai noidittiinko teiät?

torstai 10. huhtikuuta 2014

Kurkistus olkkariin

Täällä on siivottu kaksi päivää oikein urakalla. Körmy-parka oli räjähtänyt eilen sisälle, ja ihanat koko päivän auringossa muhineet koiranripaskan sulotuoksut odottelivat jo ulko-ovella kun tulin töistä kotiin. Se oli taas niitä koiranomistajan onnenhetkiä, mutta tulipahan siivottua kerrankin kunnolla. Tai no ainakin lattiat, ei täällä muualla niin kovin siistiä ole. 

Nyt on höyrymopattu koko kämppä saunaa myöten, paskamattoja jynssätty kylppärin lattialla selkäpoloisen kuolonkorinoista välittämättä, ja käytävää lukuunottamatta kaikki matot koko kämpästä vaihdettu. Tänään oli tarkotus nappasta kuva auringossa kylpevästä putipuhtaasta olkkarista, mutta ei se taas mennyt niinku strömssöössä kun aurinko kerkes jo laskemaan siinä vaiheessa kun sain matot paikalleen, ja vaikka mä kuinka muka oioin sohvatyynyt kuvauksellisesti niin ihan viturallansahan nekin on. Mutta silläkin uhalla että jokainen sisustussilmällinen saa tästä näppylöitä ja pahoinvointikohtauksen, paljastan nyt palasen meidän olkkarista. Verhot puuttuu, seinät odottaa edelleen tapetinpoistoa ja maalia, kattilatpannut on ihan kenovinossa, sohvanreunassa näkyy vielä märkä läntti kun hinkkasin siitä jotkut vanhat kissanpulkunjämät, mun elintärkeä peittokin jäi järkyttäväksi mytyksi näkyville, kissainpuun lempijalan sisalnarut on menneen talven lumia ja kukkapöydästäkin paukahti lasi jo talvella kun ei se kestänyt rehujen painoa. Mut hei, tää on meiän ihan elävien ihmisten ja eläintenkin koti eikä mikään sisustuslehti, nih. 


Mutta jos totta puhutaan niin mä en tykkää sinisestä, mutta koska se on räsymatto, taitaapi olla jopa mummun kutoma, niin ei siitä voi olla tykkäämättäkään. Matto vaihtuu silti kyllä heti kun saan vanhan puhtaaksi tai löydän jonkun vielä kivemman, toi on vaan hätävararatkaisu. En myöskään tykkää punaisesta väristä niin hallitsevassa asemassa kuin sohva, mutta koska tuo on väriä lukuunottamatta täydellisen mukava löhösohva ja siinä mahtuu jopa tämmöset amatsoonitkin nukkumaan tarpeen vaatiessa, niin se ei ole menossa minnekään, mä varmaan raahaan sitä mukanani vielä mummonakin. 

Loppunillityksenä vielä volinaa jälleen ala-arvoisesta kuvanlaadusta. Sen lisäksi että blogger tykkää taas suhruttaa kuvia vielä lisää, niin mun pitkään palvellut järkkäri (Haha, kyllä! Se ei ole kännykkäkuva!) vetelee nyt ihan tosissaan viimeisiään. Jälkimmäiseen seikkaan on tulossa muutos ehkä seuraavan palkan kilahdettua tilille (tai oikeastaan sitten kun olen osannut päättää pysynkö Canonissa vai vaihdanko Nikoniin, oi siinäpä vasta pulma), mutta tohon blogger-ongelmaan tarttis vielä keksiä ratkaisu. Joku sitä mulle joskus jo vähän avasikin, mutta kuulosti niin vaikeaselkoiselta ja siihen liittyi jotenkin googleplus jota mulla ei tietääkseni ole, että meni tyystin ohi. Jotta jos joku osais sillain maalaisjärjellisesti kertoa että mikä on homman nimi, ni olisin kovasti kiitollinen.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Kikkarapää

Sain kevään kunniaksi uuden tukan! Kaveri tartti harjoituspäätä ja tämä tyttö suostui oitis, nyt mulla on sitten permis. Ihan kivaa vaihtelua ikitylsälle piikkisuoralle tukalle, vaikka onhan tossa oma hommansa. Reilun viikon se on nyt ollut ja en osaa vielä päättää kumpi on kivampi. Osaatteks te?

Kikkarapää

Tylsiöpää

Ja ihan kohta (ainakin melkein) saa jo olla kakkarapää! Jes!

torstai 3. huhtikuuta 2014

Raitaa ja Riemuraitaa

Niinhän siinä sitten kävi, että menin marraskuun lopussa kuukaudeksi töihin ja nyt se venähtikin vuodeksi. 

Uuden työsopimuksen kunniaksi piipahdin kotimatkalla kirpparilla, ja mukaan tarttui sininen raitapurkki eurolla punaisen ja ruskean kaveriksi. Se ei suinkaan ole Aarikan Riemuraitaa niinkuin voisi luulla, vaan vanha Marimint-purkki. Kuvan purkeista vaan ruskea on aito Riemuraita, sen tunnistaa pohjan Aarikka-leiman lisäksi raitojen leveydestä.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...