Dyykkaus on parasta huumetta!

Noniin, kiitos taas Turku. Kolme päivää kirpparoitu, kolme iltaa dyykattu, kolme yötä valvottu romunkuvat silmissä. Perjantai meni lämmitellessä, ei löytynyt mitään kivaa mistään, mutta onneksi lauantaina oli uusi päivä.

Kuvassa osa viikonlopun kirppissaaliista. Kaikki ei sitten tosiaankaan tullut mulle vaan tässä on nyt kahden hengen löydöt. Kattilat maksoi 4 € ja 10 €, seinäkello 1 € (oltiin tosin niin tohkeissamme siitä, että huomattiin vasta kotona että siitä puuttuu tuntiviisari...), emalikulho 4 €, sarviksen iso salaattikulho 1,15 €, salkkarit 2 € ja 2,50 € ja huivi 0,50 €. Oranssi-punainen hedelmäkori tai mikä lie tuli kylkiäisenä seuraavan kuvan emalivadin kanssa.  

Emalivati ja pannu maksoi molemmat 3 €/kpl. Vähäkyrön hieno alumiinikuuppa löytyi metalliroskiksesta. 

Ja voi pojat, niistä roskiksista löytyikin sitten semmoisia aarteita että niihin ei kirppareilla saati kaupassa olisi ikänä varaa. Kattokaa ny mikä läjä! ROSKIKSISTA! Pelkästään lauantailta. Tai no, henkarit ja kankaat on kirpparin ilmaiskoreista, omput jonkun ihanan ihmisen tienvarteen laittamasta saa ottaa -laatikosta, mutta muut jäteastioista. Nojatuoli ja oranssi tyyny on kuvausrekvisiittaa, niitä ei lasketa. Iittalan Taika-kulhoja oli joku heittänyt lasiastiaan useamman, mutta vain yksi oli selvinnyt ehjänä. Siinä oli vielä kaupan lappukin pohjassa, eli ei sitä oltu edes pesty kertaakaan. Eikä noita jakkaroitakaan noin hyvässä kunnossa paljon mistään enää löydä, paitsi roskiksista näemmä.

 

Ihan ehdottomasti koko viikonlopun paras löytö oli lähestulkoon uudenveroinen Viialan Viila Oy:n Marja-Maija. Eihän tommosia ole enää olemassakaan noin hyväkuntoisina! Paitsi roskiksissa näemmä. Käsittämätöntä. 

Syötävän punainen emalilävikkö pääsi heti käyttöön, tuommoinen meiltä onkin puuttunut. Se löytyi kaatopaikkajätteen seasta ja on ihan priimakuntoinen. NAM!

Munhan oli tarkoitus tulla kotiin jo sunnuntaina, mutta aika meni niin nopiaan että ei oltaisi keritty dyykkaamaan laisinkaan, joten päätin pitkällisen harkinnan jälkeen jäädä vielä yhdeksi yöksi. Kannatti, koska sen illan roskissaalis oli melkoinen. On Arabiaa, Alua, Riihimäkeä, Vähäkyröä ja vaikka mitä.  

Tämä kattila aiheuttaa nyt vähän päänvaivaa. Ruusukuviohan on ihan selvästi Esteri Tomulan käsialaa, mutta en ole ikinä törmännyt tuon muotoiseen Finelin kattilaan. Pohjavärikin tuossa on puhdas valkoinen, kun tutummissa ruusuastioissa se on kermaisampi. Ihan pätevä kattila tuo kuitenkin on, paksu teräspohja ja vieläpä oikein hyvässä kunnossa. Kiinnostaisi vaan tietää että onko tuo jotain uudempaa Arabian tuotantoa, vai kenties joku halpa kopio, mitään leimaa en mistään löydä.

Kuvasin nyt samaan syssyyn muutkin Ruusut mitä nurkkiin on kertynyt. Minähän en ihan hirveästi tuosta kuviosta edes tykkää, mutta ilmeisesti se tykkää musta kun niitä kerran kertyy. Koko läjästä olen maksanut yhteensä kuusi euroa. Pannusta vitosen (tosin sitä oli käytetty nokipannuna joten se oli ostettaessa pikimusta, vain muoto paljasti sen Fineliksi) ja liesisuojista euron.

 Dyykkaus on ihan oikeasti parasta huumetta, voi jestas!