Näytetään tekstit, joissa on tunniste Finel. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Finel. Näytä kaikki tekstit

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Heinäkuiset romppeet

Voi hyvänen aika kun tämä kesä menee ihan hirmuisella vauhdilla. Puolet lomastakin oli ja meni, onneksi puolet on vielä edessä kuukauden päästä. Me on tehty vaikka mitä ja käyty vaikka missä, mutta kuvien läpikäynti ja kirjoittaminen vie aina koko illan jos siihen ryhtyy, joten on tämä blogin päivittäminen sitten jäänyt koska en ole halunnut törsätä kesääni koneen ääressä.

Mutta viikonloppuna täällä oli taas rompetori ja nyt löyty sen verran herkullisia juttuja että niistä oli pakko tulla pikaisesti postaamaan kännykkäkuvien kera. 

Keltavihreä Europa-merkkinen seinäkello oli ihan pakko saada, vaikka se onkin ihan vähän halki yläreunasta. Kasassa se pysyy kuitenkin eikä halkeamaa edes näe ellei nyt ala oikein syynäämään. Pyynti oli 15 €, mutta oikein hauskan tinkaussession jälkeen köyhdyin kaunottaresta 7 €. Se pääsi heti olkkarin seinälle vihreän väistyttyä porstuan ja keittiön välimaastoon.  


Keltaoranssit Sarviksen Majurit oli osittain kummallisen harmaan tatiman peitossa, mutta uskalsin maksaa neljästä henkarista kympin kuitenkin, tiukan tinkauksen jälkeen toki. Vähän turhan innokkaasti niitä käsittelin OnXon-kivellä ja niinhän siinä kävi että hankasin pinnan paikoitellen ihan himmeäksi. Mutta ei ne kyllä puhtaaksi olisi lähteneet vähemmällä hinkkaamisella, tai näin ainakin itselleni nyt uskottelen, joten ei auta murehtua. Nyt mä vaan mietin että olisikohan se ihan kuolemaantuomittu ajatus jos niihin suhhuttaisi kerroksen spraylakkaa niin kimmeltäisivät taas... Pitänee uhrata yksi testikappaleeksi ja kattoa kuinka käy.


Punainen leimaton emaliämpäri lienee Fineliä, mutta irtosi yllättäen niinkin halpaan hintaan kuin neljä euroa. Reunassa on pari kolhua niinkuin kuvasta näkyy, mutta muuten se on ihan ehjä ja hyväkuntoinen. Tämä oli oikein iloinen löytö.


Messinki(?)kärpänen halusi ihan ehdottomasti lähteä mukaan kolmella eurolla. Tuhkakuppihan tuo oikeasti on, siivet nousee ylös ja siellä on tuhkasäiliön lisäksi vielä tellingit kahdelle tupakalle. Mutta koska M on vaihtanut syöpäkääryleensä ihan tyystin sähköisiin savukoneisiin (kirjaimellisesti) niin tämä kärpänen saapi toimia ihan vaan koristeena, ja siinähän se onkin tosi hyvä, tuommosia voisi ruveta ihan vaikka keräilemään.  



 Löytyi sieltä sitten vielä yksi muukin juttu, mutta siitä lisää toisella kertaa. :)

Ensi viikonloppuna olis Kangasalla Restaurantapäivät. Vähän tekisi mieli mennä, muttakun siellä tars olla jo aamusta aikasin jos meinais jotain löytää, ja se nyt on sula mahdottomuus. Mutta jos on kiva ilma niin miksei sinne taas lähtisi ihan vaan ihmettelemään niinkuin viime vuonnakin. Ellei keksi jotain muuta kivaa ajanvietettä, kuten vaikka mattojen pesu.



sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Terveisiä rompetorilta

Se on taas kesä ja rompetorit, voi jee! Kesän ekasta romppeesta viime kuussa ei tarttunut mitään mukaan, mutta eilen kävin taas, ja nyt ei tarvinnut tulla tyhjin käsin kotiin. 


Kiinalainen emalimuki ja iso läjä Sarviksen aterimia maksoi yhteensä vaivaiset 1,50 €. Punainen isompi emalimuki ja alemman kuvan iiihana oranssi pöytäliina irtosi yhteensä vitosella. Mukissa ei ole leimaa, mutta korvan mallin ja mittojen puolesta uskoisin sen olevan Fineliä. Margariinilaatikosta ja kalenteripyyhkeistä köyhdyin yhteensä 10 €.  


Pöytäliina ei oikeasti ole ollenkaan haalistunut, vaikka kuvassa vähän siltä näyttääkin. Pyyhkeistä alempi on käytössä nuhjaantunut ja tahriintunut, mutta toinen on paremmassa kunnossa. On siinäkin vähän sanomista, mutta en ole vielä koittanut lähteekö se kokonaan puhtaaksi. 


Jokos te ootte korkanneet rompetorikauden?



maanantai 11. toukokuuta 2015

Roskapostaus ja kuulumisia

Heipparallaa! Hengissä ollaan, vaikkei mitään olekaan aikoihin kuulunut. Syystä tai toisesta ei ole tullut koneella istuttua, hyvä jos kerran viikossa tai kahdessa jaksan sen hetkeksi avata ja suorittaa pakolliset rituaalit. Mutta eipä täällä juuri mitään ole tapahtunut. Vappu meni vähän eri merkeissä kuin oli suunniteltu, koska liukastuin viimeisillä liukkailla maaliskuussa (kävellen ja nastakengät jalassa, vaatii jo taituruutta) ja venäytin polveni, joten Pyynikkijuoksun puolimaraton jäi haaveeksi. Samoin taitaa jäädä Aitoo Trailkin, koska ei tällä koivella vieläkään ihan kamalasti juoksennella vaikka kaksi kuukautta on jo paranneltu. Mutta jottei menisi ihan voivotteluksi ja sohvalla makaamiseksi niin alettiin M:n kanssa käymään kuntosalilla. Pikkasen hävettää siellä hikoilla kaikenmaailman kaappien keskellä tämmöisenä kuivan kesän oravana sormi suussa, mutta eiköhän siihenkin jo kohta totu. 
   
Mutta se siitä, nyt pistetään pääsiäisen roskat jakoon uusien alta, koska ensi viikonloppuna dyykataan taas, sikälimikäli hortoilulta ehditään.

Tämäkin posti oli kylläkin jo lähes valmiiksi kirjoitettu jo monta viikkoa sitten (siksi kuvissakin on vielä ihan harmaata kun ei sillon vielä ruoho kasvanut), mutta viimeistely jäi, ja se julkaise-nappulan painaminen. Mutta koitetaas nyt saada homma loppuun asti.

Varmaankin ihan ekana löytyi kolme sikahienoa homosumutuslasia. Nää meni N:lle, sopivat sinne kuin nenä päähän. Mä niin jo näen silmissäni kuinka näistä siemaillaan kesällä jotain ihanaa itetehtyä mesiangervojuomaa kesämekot päällä auringonpaisteessa ja kuunnellaan lintujen luritusta ja haaveillaan uusista aarteista. 


Samasta roskiksesta josta viime vuonna löytyi sininen Finelin kattila, löytyi tällä kertaa saman värinen Finelin muki sekä toivelistalla jo vuosikausia ollut Arabian 0,1 l mittakannu. Korvahan siitä puuttuu, mutta ei haittaa yhtään. Painometallin vamistama teräspannukin on ihan käyttökuntoinen vielä, tosin päätynee kuitenkin kirpparille, koska meillä noita pannuja jo on ihan yli oman tarpeen... Eikä tämä nytkään jäänyt ainoaksi pannuksi, löytyi sieltä myös samanlainen El-rod kuin mikä meillä jo on.




Yksinäinen Myyrä-lautanen oli ihmeen kaupalla pysynyt ehjänä.


Munankeitintellinki on universumilta moneen kertaan tilattu ja toivottu esine, ja nyt se vihdoin löytyi. Nyt sujuu munankeitto kuin leikki. eikä enää mene kuoret rikki kolistellessaan kattilanreunoihin vaan pysyvät kiltisti telineessään. Vaikkei olis mitään muuta löytynyt kuin tämä, niin reissu olisi ollut onnistunut. 


Nyt se on käytössä melkein joka päivä.


Kellogsin peltinen murolaatikko pääsi myslilootaksi vanhan koirankeksipurkin tilalle. Näitähän on saanut kaupasta murojen kylkiäisenä ja saa varmaan vieläkin, tämäkin kappale taisi olla ihan pakasta repäisty.


Sitten löytyi Riihimäen kanneton lasipurkki ja ihan mun näköiset vihreät juomalasit. 


Tietääkö kukaan mitä nämä voisi olla? Näyttää vanhoilta, mutta onko ne?


Auringonvalossa vaan paljastuu semmoinen perustavanlaatuinen ongelma, että lasit on aika huonossa hapessa. Tämä kuva kylläkin maksimoi karmeuden, ei ne ihan noin hirveät ole oikeasti, mutta ymmärtänette pointin. Olen kokeillut kaikkea: etikkaliotusta, OnXon-kiveä, Fairya, tiskikonetta, mutta mikään ei tepsi. Vinkkejä? En suostu vielä luovuttamaan, niin on kauniit lasit.


Viimeisenä vielä jo kirppiskasaan lajitellut muumimuki ja karmeuden multihuipentuma, sininen unikkomuki. sekä Röstrandin Fokus-kulho.
  







lauantai 31. tammikuuta 2015

Vihreitä kirppislöytöjä

Laitetaas muutama kirppislöytö taas pitkästä aikaa. Viime viikonloppuna ei (onneksi) löytynyt ihan niin paljon roinaa kuin olisi voinut kuvitella, mutta jotain kivaa kuitenkin. Eikä me sitten ihan jaksettu kaikkia kyliä kiertää, tyydyttiin Tampereeseen, Ylöjärveen ja Hämeenkyröön, ja olihan niissäkin jo kirppurointia ihan riittämiin. Nyt löytyi kivaa vihreetä, ja koska on vielä edellisetkin vihreät esittelemäti niin ne tulee tässä nyt samalla.

Kulho ja kuppi löytyi joku aika sitten kierrätyskeskuksesta euron yhteishintaan. Niissä ei ole mitään merkintöjä, mutta eiköhän ne kiinalaisia ole. Ihan priimakunnossa molemmat. Mutta sitten tuo kuuppa! Se on Fineliä! En olisi ikänä uskonut, enkä ole moista koskaan ennen nähnyt. Ei se mikään kaunis ole, mutta koska se on Fineliä ja puoleen hintaan siitä ei tarvinnut maksaa kuin 3,50 €, niin pakkohan se oli ostaa kokoelmiin.   



Sitten löytyi myös vihreä työvalo niinkin halvalla kuin 2 €. Juuri sellaista olin etsinytkin! Harmi vaan että meillä ei ole mitään paikkaa mihin sen saisi asennettua niin että siitä olisi mitään hyötyä. Kasvivaloksi sitä meinasin mutta meinaamiseksi jäi, kun keittiön pöytäkin on liian paksu sille. No, lamppu pääsi jemmapiiloon odottamaan sitä tulevaa uutta kotia, jossa varmasti löytää paikkansa. 



Lisää löytöjä luvassa lähipäivinä.
 

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Kuinka paljon on liikaa?

Olen tässä vähän mietiskellyt, kaiken tavaranpaljouden keskellä, että kuinka paljon on liikaa? Pitääkö jokaiselle tavaralle olla käyttöä juuri tämänhetkisessä elämässä? Pitääkö kaiken mahtua kaappiin? Missä menee keräilyn ja hamsteerauksen raja? Onko liikaa jos tismalleen samaa astiaa on useampi samanlainen, vai riittäisiköhän vaikka yksi per väri tai koko? Jos nyt ei kuitenkaan mistään astiastosta ole kyse.

Meidän keittiössä on läjä. Ihana, värikäs ja painava läjä, joka ei mahdu kaappiin. Tai mahtuisi se kai jos tekisi tilaa, muttakun ei mua oikeastaan edes haittaa katsella sitä läjää joka päivä, paitsi aina silloin kun tarttisi sitä tilaa johonkin muuhun. Tämä kyseinen läjä koostuu Finelin yksivärisistä emalikulhoista, joita en vaan voi vastustaa. M ei niistä pidä, ei laisinkaan, sen tekisi varmasti joka ikinen kotona viettämänsä päivä heittää koko kasa roskikseen, ja samalla aika paljon muutakin minulle niin kovin tärkeää ja ihanaa esinettä. Syystä tai toisesta nyt puhutaan nimenomaan emaliastioista. 


Minä rakastan emalia, se ei varmaan keltään ole jäänyt huomaamatta. Erityisen paljon minä rakastan kotimaista emalia. Ja rakastan myös kiertää kirppareita, ja niiltä välillä löytyy emalia kohtuuhintaan, ja silloin sitä joutuu joka ikinen kerta kysymään itseltään että onko tämä jo liikaa, mitä minä tällä teen. Mutta jos oikein halvalla saa, niin sehän on vähänniinkuin sijoitus, saan ihan koska vaan tästä rahat takaisin ja vielä vähän enemmänkin, jos vaan haluan. Mutta kuinka monta Finelin kippoa olen ikänä myynyt pois? En ainoatakaan, ainakaan muistaakseni. Muuta emalia kylläkin, ja niistäkin osa on jäänyt harmittamaan, kun niille olisi myöhemmin tullut kuitenkin käyttöä tai muuten vaan ikävä. 

Halpa hinta on vaan tekosyy, enhän minä oikeasti myydäkseni osta, ostan koska minulla on joku kummallinen tunneside tietynlaisiin tavaroihin, ja koen kai samalla jollain tavalla tekeväni palveluksen universumille ja historialle pelastamalla vanhaa tavaraa hyvään kotiin, jossa sitä arvostetaan. Tai ainakin toinen puoli taloudesta arvostaa. Mutta mistä sen tietää jos joku arvostaisi vielä enemmän, ja oikeasti jopa tarvitsisi? Se vaan, että jos minä en sitä osta, ostaa sen heti ensimmäinen trokari joka paikalle sattuu, ja pistää sen samantien omaan pöytäänsä triplahinnalla. Eihän semmoinen käy päinsä laisinkaan, esine täytyy pelastaa! Ja jos nyt satun olemaan järki päässä liikenteessä ja jätän aarteen kuitenkin kirppikselle, se jää hampaankoloon kaivelemaan pitkäksi aikaa. 


Nyt ollaan suurten päätösten äärellä. Olen lähestulkoon tullut siihen tulokseen, että kun on kyse näistä yksivärisistä, ei niin kovin ihmeellisistä kulhoista, joita kuitenkin on valmistettu ties kuinka montaa eri kokoa ja väriä, niin jospa yksi kutakin kokoa yhdessä värissä piisaa. Tai ainakin osan noista punaisista voisi pistää kiertoon, niin voisi sitten taas paremmalla omallatunnolla hamsteerata eri värisiä kun on jostain malttanut luopua. Värisuora on kyllä haaveissa, joten muista väreistä en luovu.


Pikkuruisin ja suurin, yhdessä ne on kuin karkki. 




tiistai 2. joulukuuta 2014

Vihreä

Tänään piti postata Ruutin synttäripäivästä, mutta koska koko eilisilta meni jo koneella istuessa niin tänään ei saa käydä samoin, sillä tänään halitaan ja nuuskitaan ihania popkornitassuja, pelataan pelejä ja kalutaan luita. Onneksi sain eilen rustattua värihaasteen seuraavan osan valmiiksi, joten mennään sillä sitten. Nyt on muuten kova yritys saada koko värihaaste vietyä läpi vielä tämän vuoden aikana, mutta parempi silti olla lupaamatta liikoja. Nyt kuitenkin vuorossa ihan kaikista parhain väri ikinä, vihreä. 

Maailman kaunein kuosi ja kattila, Finelin Primavera. Multa pääsee edelleen joka kerta onnellinen huokaus kun katson sitä, ja ruokakin onnistuu siinä aina.


Lisää vihreää keittiöstä. Sarvista, Erik Koldia ja mitälie halpakeramiikkaa. Noista sirottimista lähtee maali jos niitä yrittää yhtään putsata, taitavat tulla kohta tiensä päähän. Ostin ne aikanaan Porista kirpparilta, siitä taitaa olla jo yli viisitoista vuotta.


Röstrandin Kulinara-jälkkärikulhot tilasin justiinsa viime vuoden joululahjalahjakortilla.


Kalsarikuvioinen emalikulho kannella on rompetorilöytö parin vuoden takaa.



Tämän posliinikellon tilasin kirppisjumalilta jo ties kuinka kauan sitten, ja siihenhän se sitten pölähti silmien eteen Turussa viime talvena. Ostin sen mieheltä, jolla oli kotona muistaakseni yli tuhat seinäkelloa. Näitä hänellä oli kaksi, ja siksi malttoi toisesta luopua. En muista tarkkaan mitä tästä maksoin, mutta jotain kympin ja kahden välillä se oli. Normaalisti en ihan helpolla maksa mistään yli kymppiä, mutta annoin itselleni luvan törsätä kun näitä ei ihan joka päivä vastaan tule. Eipä tämä vielä Se Oikea ole, mutta menee korvikkeesta siihen asti että The Kello kävelee vastaan.


Viherkasveja meillä on melko paljon, jos multa kysytään niin niitä ei koskaan voi olla liikaa. Nyt niistä suurin osa alkaa kylläkin osoittamaan elämänhalun loppumisen merkkejä, joten saattaapi olla että tänä talvena viikate heiluu tiuhaan tahtiin.




Tämä kuva on syyskuulta kun chilit tuli sisälle talvehtimaan, sattuipa vaan sopivasti silmään kun pläräsin kuvia. Voi mun on ikävä tuota auringonpaistetta...



Makkari on kokonaan vihreä. (Ja joo, vaaleanvihreä aluslakana ei todellakaan ole kovinkaan käytännöllinen kun sängyssä nukkuu viisi nelijalkaista jotka on kaikki päättäneet aloittaa sulkasadon yhtä aikaa.. Luojan kiitos se kaikista karvaisin on ainoa noista elikoista joka ei koskaan tule sänkyyn, silloin saattaisi oikeasti huumori loppua.)



Plastexin sinivihreät suola-, kahvi- ja sokeripurkit seuraavat elämänmenoa olkkarin kirjahyllyn päältä.


Tietokonetuolia koristaa vihreä keinutuolin matto.


Uusimmat villasukkani, äiteen puikoista tietenkin.


Pyyhkeitäkin löytyy vihreenä montaa eri sorttia.




Värihaaste on tainnut pyöriä jo melkein kaikissa blogeissa, joten en nyt haasta ketään enää erityisesti, mutta jos joku tahtoo siihen vielä tarttua niin olkaatten hyvä!




maanantai 1. joulukuuta 2014

Latasin.

Ah mikä ihana viikonloppu. Oli jo siis, tiedän että nyt on maanantai, mutta koska en koskenut tietokoneeseen koko viikonloppuna niin raporteeraan näin jälkikäteen. Kävin kirpparilla ja löysin Raija Uosikkisen suunnitteleman ihanan Kehrä-pannun! Ruosteessahan se on vähän sieltä sun täältä ja kansikin hukassa, mutta sepä oli kerrankin hinnassakin huomioitu ja pannunen pääsi ilostuttamaan pienenpientä elämääni 3,90 eurolla. Oi että mä rakastan sitä, justiinsa semmoinen jymypiristys mitä tarttinkin, kiitos, kiitos, kiitos universumi! ♥


Latasin myöskin valoa ja vitamiineja oikein olan takaa. Valovempaimesta on tulossa ihan oma postauksensa lähiaikoina joten ei siitä sen enempää, paitsi että hyvää teki. Parin tunnin valotankkauksen ja marjojen ja vitamiinien virkistämänä repäsin ja juoksin 13 km, ilman että edes happi loppui! Ja jaksoin vielä sen jälkeen kipittää reippaan vitosen metsälenkinkin Rutaleen kanssa, muutaman tunnin huilin jälkeen kylläkin. Lisäksi katsoin yhden päivän aikana melkein kaksi elokuvaa melkein nukahtamatta, ja se on jo melkein yhtä paljon kuin koko vuonna yhteensä, eli suorastaan valiosuoritus. Illalla tehtiin vielä kaksi pellillistä superhyvää pitsaa ja mässättiin, koska olihan sitä kulutettukin. Ihan tosi huikea lauantai, näitä lisää!


Sunnuntaina sitten istuttiinkin puoli päivää autossa ja käytiin juhlimassa yhteensä kolmen eri pikkutytön synttäreitä ympäri hämettä ja pirkanmaata. Ja taas tuli mässättyä, röyh.

Ja tänään palattiin arkeen. M lähti taas ajamaan jonnekin toispuolsuomee toistaiseksi tuntemattomaksi ajaksi, mutta itse päätin, koomailtuani ensin töissä jääkalikkana ihan turkasen pitkältä tuntuneet kahdeksan tuntia, pitää koirien kanssa lepopäivän. Mentiin vaan lyhkänen lenkki ja syödään ja huilataan ja nukutaan, ja tuijotellaan haltioituneena ihanaa kehräpannua, ja ladataan akkuja huomiselle kun Ruuti täyttää vuosia.

tiistai 18. marraskuuta 2014

Oranssi

Oranssi on yksi lempiväreistäni, mitä en kyllä vielä muutama vuosi sitten olisi ollenkaan osannut ennustaa. Tämmöiselle surkeiluun ja melankoliaan taipuvaiselle tuommoinen pirteä ja aurinkoinen väri on oikeasti aika tärkeä ja iso juttu, ihan vaan jo olla olemassa ja näkyä ympärillä, edes pieninä annoksina. Etenkin nyt kun siitä on oppinut pitämään, jopa rakastamaan. Joten eipä se haittaa ollenkaan vaikka näkyisi isompinakin annoksina. :) Tässä vähän maistiaisia meidän talouden oransseista, ja on siellä vähän keltaistakin joukossa:

Finlaysonin kukkapyyhe 70-luvulta on ihan ehdoton lempparipyyhkeeni. Ihanan ulkonäkönsä lisäksi se myös sekä kuivaa että kuivuu hyvin, mitä ei voi sanoa nykyajan ylipaksuista nöhnäpyyhkeistä. Onneksi meille on ajautunut näitä useampikin kappale, eri väreissä tosin. Oranssi peili koristaa vessan seinää, se lähti mukaan joskus torikirppikseltä, kun myyjä melkein tarjoutui maksamaan että vien sen pois. Taisin minä siitä parikymmentä senttiä lopulta maksaa, tai ehkä jopa viisikymmentä. Pukkilan aurinkoinen kaakelipannunalunen sekä Finelin kulhot on kaikki kirppareilta nekin.  


Persimonkausi on nyt, ja niitä kyllä sitten syödäänkin. NAM! Aina minä suunnittelen väsääväni vaikkapa jonkun ihanan liivatekakun jonka koristelisin kauniilla persimonlohkoilla, mutta eihän niitä koskaan kakkuun asti jää kun menevät kaikki parempiin suihin ihan semmoisenaan.


Tämä sama kuva oli keltaisessa postauksessa, mutta ilman oranssia ja punaista, ja voi miten ankea se kuva olikaan kaikessa harmaudessaan, siispä nyt se saa loistaa kaikissa väreissään. Sarviksen isoja Katrillejahan ne, ja puolalaisia emalikaatimia.


Sitten kasasin kauhealla hädällä sohvalle lähimmät oranssit jutut mitä käteen sattui. Pallokangas on kahdesta lakanasta tai verhosta yhdistetty, lakanana sitä olen joskus käyttänyt. Ruusu-keittiöpyyhe on ihan täydellinen käyttöpyyhe, ja samasta kankaasta löytyy myös kassi, jonka joskus dyykkasin roskiksesta. Ruokatermoksen joskus ostin kun kuvittelin sen olevan ihan hirmutarpeellinen, vaan enpäs ole käyttänyt kertaakaan, kiertoon joutaa. Livalin pöytälamppu kustansi kirpparilla parisen vuotta sitten muistaakseni 1,25 € tai jotain muuta todella epämääräistä. Äiteen tekemä oranssi-ruskea pannulappu takertui käsiini heti kun sen ensi kerran näin ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Sen alla oranssikuvioinen tyynyliina, jonka merkistä ei ole mitään tietoa. Kukalliset lasinaluset on englantilaisia.  


Roskiksesta löytynyt lamppu jäi sitten kuitenkin M:n yöpöydälle asumaan, vaikka se piti laittaa eteenpäin. Siitä tulee aika kiva tunnelmavalo ja se narukatkaisijan vuoksi sitä on ihanan helppo käyttää.


Luulen, että oransseista pitää tehdä vielä toinenkin postaus joskus paremmalla ajalla, koska eihän tässä nyt ollut kuin vasta pari hassua esinettä.

Ja oranssin myötä värihaaste lentää Natsalle uuteen blogiin. 

tiistai 11. marraskuuta 2014

Punainen

Jatketaanpas taas väreillä, keltaisen jälkeen saa vuoron punainen. Eipä se mikään lempivärini ole, vaikka aika paljon sitä täältä löytyy. Oli tarkoitus kuvata vielä vaikka mitä, mutta kun se pimeys.. Jotenka näillä mennään.  Ja tällä kertaa paiskaan haasteen eteenpäin Penninpesään.


Aarikan Kukkaset-kakkupurkki ja elämää nähnyt kaatistuomiolta pelastettu puinen norsulelu koristavat olkkarin kirjahyllyä muitten purkkien, purnukoiden ja tärkeiden esineiden joukossa.


Purkka-automaatti on kulkeutunut kotiin kirpparilta joskus vuosia sitten. Siitä piti tulla koirankarkkiautomaatti, mutta purettuani sen kertaalleen osiin tulin siihen tulokseen että onpi liian suuritöinen pitää puhtaana rasvaisten namien kanssa, joten toistaiseksi on vaan koristeena.

 

Mainin maalaamat Arabiat asustavat seinällä, tykkään niistä ihan hirmuna. 


Finelin ruusu-pannussakin on punaista. 


Eteisen naulakosta kurkkii muutama punainen Majuri. 

 

Pelakuut innostui kukkimaan uudestaan kun pääsivät sisälle talveksi, tämä tosin on viimeinen kukkanen mitä on jäljellä.  Eikä ole kyllä enää sitäkään, kuva on otettu pari viikkoa sitten.


Olkkarissa on ihan vallan kauhiasti punasta.


Jangulangin koti on punaisessa emalikattilassa. Rehu otti kyllä vähän itseensä kun pääsi kuivahtamaan, mutta nyt se on taas oma pirtsakka itsensä, toisin kuin kuvassa.




Semmosta. Seuraavaan väripostiin ei pitäisi mennä ihan näin kauaa, mutta saas ny nährä.








Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...