Roskapostaus ja kuulumisia

Heipparallaa! Hengissä ollaan, vaikkei mitään olekaan aikoihin kuulunut. Syystä tai toisesta ei ole tullut koneella istuttua, hyvä jos kerran viikossa tai kahdessa jaksan sen hetkeksi avata ja suorittaa pakolliset rituaalit. Mutta eipä täällä juuri mitään ole tapahtunut. Vappu meni vähän eri merkeissä kuin oli suunniteltu, koska liukastuin viimeisillä liukkailla maaliskuussa (kävellen ja nastakengät jalassa, vaatii jo taituruutta) ja venäytin polveni, joten Pyynikkijuoksun puolimaraton jäi haaveeksi. Samoin taitaa jäädä Aitoo Trailkin, koska ei tällä koivella vieläkään ihan kamalasti juoksennella vaikka kaksi kuukautta on jo paranneltu. Mutta jottei menisi ihan voivotteluksi ja sohvalla makaamiseksi niin alettiin M:n kanssa käymään kuntosalilla. Pikkasen hävettää siellä hikoilla kaikenmaailman kaappien keskellä tämmöisenä kuivan kesän oravana sormi suussa, mutta eiköhän siihenkin jo kohta totu. 

   

Mutta se siitä, nyt pistetään pääsiäisen roskat jakoon uusien alta, koska ensi viikonloppuna dyykataan taas, sikälimikäli hortoilulta ehditään.

Tämäkin posti oli kylläkin jo lähes valmiiksi kirjoitettu jo monta viikkoa sitten (siksi kuvissakin on vielä ihan harmaata kun ei sillon vielä ruoho kasvanut), mutta viimeistely jäi, ja se julkaise-nappulan painaminen. Mutta koitetaas nyt saada homma loppuun asti.

Varmaankin ihan ekana löytyi kolme sikahienoa homosumutuslasia. Nää meni N:lle, sopivat sinne kuin nenä päähän. Mä niin jo näen silmissäni kuinka näistä siemaillaan kesällä jotain ihanaa itetehtyä mesiangervojuomaa kesämekot päällä auringonpaisteessa ja kuunnellaan lintujen luritusta ja haaveillaan uusista aarteista. 

Samasta roskiksesta josta viime vuonna löytyi sininen Finelin kattila, löytyi tällä kertaa saman värinen Finelin muki sekä toivelistalla jo vuosikausia ollut Arabian 0,1 l mittakannu. Korvahan siitä puuttuu, mutta ei haittaa yhtään. Painometallin vamistama teräspannukin on ihan käyttökuntoinen vielä, tosin päätynee kuitenkin kirpparille, koska meillä noita pannuja jo on ihan yli oman tarpeen... Eikä tämä nytkään jäänyt ainoaksi pannuksi, löytyi sieltä myös samanlainen El-rod kuin mikä meillä jo on.

Yksinäinen Myyrä-lautanen oli ihmeen kaupalla pysynyt ehjänä.

Munankeitintellinki on universumilta moneen kertaan tilattu ja toivottu esine, ja nyt se vihdoin löytyi. Nyt sujuu munankeitto kuin leikki. eikä enää mene kuoret rikki kolistellessaan kattilanreunoihin vaan pysyvät kiltisti telineessään. Vaikkei olis mitään muuta löytynyt kuin tämä, niin reissu olisi ollut onnistunut. 

Nyt se on käytössä melkein joka päivä.

Kellogsin peltinen murolaatikko pääsi myslilootaksi vanhan koirankeksipurkin tilalle. Näitähän on saanut kaupasta murojen kylkiäisenä ja saa varmaan vieläkin, tämäkin kappale taisi olla ihan pakasta repäisty.

Sitten löytyi Riihimäen kanneton lasipurkki ja ihan mun näköiset vihreät juomalasit. 

Tietääkö kukaan mitä nämä voisi olla? Näyttää vanhoilta, mutta onko ne?

Auringonvalossa vaan paljastuu semmoinen perustavanlaatuinen ongelma, että lasit on aika huonossa hapessa. Tämä kuva kylläkin maksimoi karmeuden, ei ne ihan noin hirveät ole oikeasti, mutta ymmärtänette pointin. Olen kokeillut kaikkea: etikkaliotusta, OnXon-kiveä, Fairya, tiskikonetta, mutta mikään ei tepsi. Vinkkejä? En suostu vielä luovuttamaan, niin on kauniit lasit.

Viimeisenä vielä jo kirppiskasaan lajitellut muumimuki ja karmeuden multihuipentuma, sininen unikkomuki. sekä Röstrandin Fokus-kulho.

  

Teräspannu ja etiketit

Poikkesinpa lauantaina lähikirpulla samalla kun M kävi kaupassa hakemassa makkaraa laavuretkeä varten, ja hupsista! Pannuja tähän talouteen ei välttämättä tarttisi enää yhtään lisää (paitsi jos ne on emalia), mutta kun lyödään kotimainen teräspannu eteen 1,50 € hintaan, niin pakkohan se on pelastaa!  Tässä hän poseeraa aikaisemmin ilmaiskorista löytyneen saksalaisen Beyer-lehden vuodelta -63 kanssa. On muuten aika mahtilehti, ihan mielettömiä mekkoja ja muita vaatteita kaikki 90 sivua täynnä. Ja ilmeisesti tuosta viivasekasotkusta saattaisi löytyä jopa kaavatkin niihin, jos tuommoista aarrekarttaa vaan osaisi lukea. Lehti on olevinaan suomalainen painos, mutta saksaksi siellä kaikki on, ainoastaan neuleista on tehty erillinen suomenkielinen ohjenivaskansa. Neulomisesta ymmärrän, jos mahdollista, vielä vähemmän kuin ompeluksista, eikä tuo saksan kielikään enää oikein taivu että saisin lehden jutuista mitään irti, mutta kuvia osaan sentään sujuvasti katsella ja kuolata, ja niitä onneksi riittää.

Pannun on valmistanut Painometalli. Sisäpuolelta se kimmeltää kuin uusi, rohkenen väittää että kahvia sillä ei ainakaan ole keitetty montaa kertaa jos kertaakaan, mutta ulkopuolelta ikä vähän näkyy, ja niinhän sen kuuluukin. 

 Löytyi myös vanhoja etikettejä eurolla. Punaset tarrat on jo menetettyjä tapauksia, mutta ruskeat on vielä ihan käyttökelpoisia. Kyse on vaan siitä että raaskiiko niitä käyttää...

Laavuretki jäi loppujen lopuksi tekemättä, mutta eipähän mennyt makkaranhakureissu ihan harakoille. :)