Näytetään tekstit, joissa on tunniste Erik Kold. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Erik Kold. Näytä kaikki tekstit

tiistai 2. joulukuuta 2014

Vihreä

Tänään piti postata Ruutin synttäripäivästä, mutta koska koko eilisilta meni jo koneella istuessa niin tänään ei saa käydä samoin, sillä tänään halitaan ja nuuskitaan ihania popkornitassuja, pelataan pelejä ja kalutaan luita. Onneksi sain eilen rustattua värihaasteen seuraavan osan valmiiksi, joten mennään sillä sitten. Nyt on muuten kova yritys saada koko värihaaste vietyä läpi vielä tämän vuoden aikana, mutta parempi silti olla lupaamatta liikoja. Nyt kuitenkin vuorossa ihan kaikista parhain väri ikinä, vihreä. 

Maailman kaunein kuosi ja kattila, Finelin Primavera. Multa pääsee edelleen joka kerta onnellinen huokaus kun katson sitä, ja ruokakin onnistuu siinä aina.


Lisää vihreää keittiöstä. Sarvista, Erik Koldia ja mitälie halpakeramiikkaa. Noista sirottimista lähtee maali jos niitä yrittää yhtään putsata, taitavat tulla kohta tiensä päähän. Ostin ne aikanaan Porista kirpparilta, siitä taitaa olla jo yli viisitoista vuotta.


Röstrandin Kulinara-jälkkärikulhot tilasin justiinsa viime vuoden joululahjalahjakortilla.


Kalsarikuvioinen emalikulho kannella on rompetorilöytö parin vuoden takaa.



Tämän posliinikellon tilasin kirppisjumalilta jo ties kuinka kauan sitten, ja siihenhän se sitten pölähti silmien eteen Turussa viime talvena. Ostin sen mieheltä, jolla oli kotona muistaakseni yli tuhat seinäkelloa. Näitä hänellä oli kaksi, ja siksi malttoi toisesta luopua. En muista tarkkaan mitä tästä maksoin, mutta jotain kympin ja kahden välillä se oli. Normaalisti en ihan helpolla maksa mistään yli kymppiä, mutta annoin itselleni luvan törsätä kun näitä ei ihan joka päivä vastaan tule. Eipä tämä vielä Se Oikea ole, mutta menee korvikkeesta siihen asti että The Kello kävelee vastaan.


Viherkasveja meillä on melko paljon, jos multa kysytään niin niitä ei koskaan voi olla liikaa. Nyt niistä suurin osa alkaa kylläkin osoittamaan elämänhalun loppumisen merkkejä, joten saattaapi olla että tänä talvena viikate heiluu tiuhaan tahtiin.




Tämä kuva on syyskuulta kun chilit tuli sisälle talvehtimaan, sattuipa vaan sopivasti silmään kun pläräsin kuvia. Voi mun on ikävä tuota auringonpaistetta...



Makkari on kokonaan vihreä. (Ja joo, vaaleanvihreä aluslakana ei todellakaan ole kovinkaan käytännöllinen kun sängyssä nukkuu viisi nelijalkaista jotka on kaikki päättäneet aloittaa sulkasadon yhtä aikaa.. Luojan kiitos se kaikista karvaisin on ainoa noista elikoista joka ei koskaan tule sänkyyn, silloin saattaisi oikeasti huumori loppua.)



Plastexin sinivihreät suola-, kahvi- ja sokeripurkit seuraavat elämänmenoa olkkarin kirjahyllyn päältä.


Tietokonetuolia koristaa vihreä keinutuolin matto.


Uusimmat villasukkani, äiteen puikoista tietenkin.


Pyyhkeitäkin löytyy vihreenä montaa eri sorttia.




Värihaaste on tainnut pyöriä jo melkein kaikissa blogeissa, joten en nyt haasta ketään enää erityisesti, mutta jos joku tahtoo siihen vielä tarttua niin olkaatten hyvä!




maanantai 1. syyskuuta 2014

Lähes ilmaiset Erik Koldit

Pistetääs parit kirppulöydöt pitkästä aikaa.

Punaiset Erik Kold Plastin kukkapurkit, nro 6000, 25 snt/kpl.


Ja surullinen pieni sydänrasia, nro 0010, 20 senttiä. Enpä osannut Erik Koldiksi arvata ennen kuin vilkaisin pohjaan, joten ostin kun halvalla sai. Ehkä sitä voisi vähän tuunata jos raaskii.. Vaikka toisaalta jos toinen on surkea ja raasu ja jo valmiiksi sellaiseksi syntynyt, niin onhan se hellyyttävä semmoisenaankin. Kai? No okei, onhan se ruma vaikka voissa paistais, mutta koska se on elänyt rankan elämän ja vielä porskuttaa niin pitäähän sitä jonkun edes vähän rakastaa. 

Minä rakastan sinua, surkea sydän. 



Mikähän tarina tuolla muuten mahtaa olla takana, onko noita myyty tuommoisenaan vai onkohan niissä kenties ollut karkkia sisällä?


lauantai 5. heinäkuuta 2014

Rompetorin saalis

L.A. Kirppiksellä oli taas rompetori, ja voi mitä herkkuja sieltä löytyi! 

Iso keraaminen sydänkuppi maksoi euron.

Rettigin sekoitus -tupakkapurkki kaksi euroa. Kannessa on jotain rönää, jonka kuvittelin saavani helposti pois, mutta ei se ihan mennytkään niin. Vanhasta pellistä lähtee maali melkein ajatuksen voimalla, joten rönät saa jäädä. 

Kolme kiinalaista emalilautasta maksoi yhteensä kaksi euroa. Enpä muista ennen törmänneeni laiva-aiheisiin emaleihin, joten pitihän ne saada. 


Kaksi Erik Koldin vihreää kukkapurnukkaa kustansi myöskin yhteensä kaksi euroa. Kuvasta ei koko välttämättä selviä, mutta isompi on se ainakin oman tietoni mukaan kaikista isoin, nro 6025, ja sen sisällä 6035, jossa tosin ei ole kantta.  


Sisällä kirppiksellä en edes käynyt, kun kassi täyttyi jo pihalla ja M odotti autossa. Vaan tuskinpa sieltä mitään uutta kivaa olisi löytynytkään, viimeksi viikko sitten kiersin kirppiksen läpi.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Hml - Parkano

Tuli viikonloppuna vähän reissattua ja muutama kirppiskin koluttua. Hämeenlinnasta Hämeentien kirppikseltä löytyi Kockumin kaarimalja vitosella. Äärimmäisen tarpeellinen esine, jota ilman ei kukaan voi tulla toimeen. Tai vaikka tuliskin niin koska se on kokkumi niin se on välttämättä tarpeellinen.



Parkanossa olis ollut otsalampulle käyttöä, kun sähköt meni kesken kirpparoinnin, kiitos Eino-myräkän. Ja käsveskataskulamppukin oli taas kerran kotona kun tarttin sitä siellä johonkin... Mutta en antanut pimeyden haitata vaan jatkoin kiertämistä, ja sieltä kaiken muun roinan keskeltä osui silmään Valinten nipsutinsienilamppu vitosen hintalapulla varustettuna. Ei tarvinnut kauaa pähkäillä, koska tuokin on ollut hankintalistalla sitten kun osuu kohdalle oikealla hinnalla. Ensin ajattelin maalata sen, mutta toisaalta se on aika kiva tuommoisena, varsinkin kun se näyttää eri valossa eri väriseltä.



Samasta paikasta löytyi myös Erik Koldin 6015 raitapurkki eurolla. Se tuoksui jo valmiiksi kaakaolle, joten kaakaopurkiksi se pääsi.






Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...