Polkujuoksentaa ja kirppislöytöjä

Niin vaan meni nekin suunnitelmat blogin päivittämisestä loman aikana plörinäksi. Kävi nimittäin niin, että kun pistin koneeseen virrat päälle, kuului kamala pamaus, ja sinne possahti melkein tonnin edestä keväällä päivitettyjä pelipalikoita. Vielä ei tiedetä menikö kuvatkin, toivottavasti ei. Ja vaikka tää on nyt jo kolmas mossahtanut kone elämäni aikana niin siltikin olen edelleen maailman huonoin varmuuskopioimaan mitään, ehkä nyt vois koittaa oppia jotain.. Mutta nyt siis käytössä ainoastaan puhelimen netti ja kamera, katotaan onnistuisko tää bloggerointi näin.

Annetaan vanhempien kirppislöytöjen vielä odottaa, kipaisin nimittäin eilen pikavisiitillä Ikaalisten kirpparilla selvittyäni ensin hengissä ensimmäisistä juoksukisoistani sitten kouluaikojen. Sastamalan Ellivuoressa juostiin Pirunpolku-kisa, joka oli kyllä melkonen extremereitti ainakin tämmöiselle ensikertalaiselle. Onneksi uskoin järjestäjiä kun sanoivat että rankka matka on, joten ilmottauduin vaan yhdelle kierrokselle (11 km) ensin suunnittelemani kahden sijaan. Mäkeä riitti, nousumetrejä oli yhteensä 440 ja niihin sisältyi kivikkopolkujen ja umpipöpelikön lisäksi mm. kaksi laskettelurinteen hissilinjaa pohjalta huipulle asti. Jos olisin osannut lukea karttaa ja ymmärtänyt mihin olen ryhtymässä, oisin saattanut jättää väliin. :D Mutta onneksi läksin, oli kyllä huikea kokemus! Enkä ees ollut läheskään viimenen maalissa vaan tulin kahdeksanneksi ajalla 1:22:25. Ens vuonna kaksi kierrosta, kuka lähtee mukaan?! ;)

Paluumatkalla kävin pulahtamassa mukavan vilpoisassa järvessä jotta kehtasin lähteä ihmisten ilmoille

 (olis siellä saunaankin päässyt mutten tajunnut ottaa vermeitä mukaan), ja sitten tukka märkänä kirpulle. Ja sehän kannatti!

Ehkä maailman hienoin pitkä hame maksoi vitosen. Tää oli ihan käsittämätön löytö, koska tähän 182 cm ruhoon on oikeasti mahdotonta löytää maahan asti ulottuvia alaosia, ainakaan riittävän kaposella vyötäröllä. Nyt löyty, ja vieläpä täydellisellä kuosilla. Älkää välittäkö puupökkelöamatsooniolemuksestani tai reikäsestä paidasta, kattokaa tota hametta! Meikä on ihan huumassa!

Mukaan tarttui myös puurasia (2,50 €) sekä tosi painava vihreä päiväpeitto (2 €).

Ja laitetaan tähän nyt vielä yksi vanhempi löytö kun kerta vauhtiin päästiin. Upea vanha kotimainen Utria-merkkinen kolttu maksoi vaivaisen euron seurakunnan kirppiksellä joskus kesämmällä. Vaan mun tuurillani se kinnaa taas vähän joka paikasta vaikka kokolapussa lukeekin 38, mutta onneksi tunnen erään vähän pienemmän, jolle mekko sopinee kuin nenä päähän. :)

Semmosta. Ei haitannut vaikka missasin jälleen kerran Siivouspäivän. 

Uudet vanhat purkit ja viikonlopun menovinkki

Peltipurkkikokoelma on kasvanut kahdella. Punainen, englantilainen purkki löytyi Ikaalisista kolmen euron hintaan, vihreä Aarikan Tuliainen taasen Turusta kuudella eurolla. Punainen on ihan tosi hyvässä kunnossa, mutta Tuliaisessa on ruosterinkula ja vähän muutakin sanomista sisäpuolella. En vaan malttanut jättää sitä ostamatta, pitihän sitä nyt Turun reissulta tuliaisia tuoda.

Meikäläisellä alkaa huomenna ihan oikea loma! Sitä pitäisi lähteä juhlistamaan heti illalla hevikeikalle, sikälimikäli pystyy pysymään hereillä. Viikon varsinainen kohokohta koittaa kuitenkin vasta lauantaina, kun Mobiliaan kokoontuu taas iso kasa seiskytluvun autoja. 70's Arjen Klassikot -tapahtuma järkättiin viime vuonna ekaa kertaa ja siellä oli niin vallan mukavaa, että nyt M otti ja pisti meitin Taunuksenkin kuntoon ihan varta vasten. En olisi ikänä uskonut, mutta niin vaan se tuokin peltipurkki meni leimasta läpi ihan pienellä laitolla, vaikka on seissyt pihassa melkein kaksi vuotta. Lisäremppaa seuraa ensi viikolla, mutta toivottavasti päästään sillä nyt tuossa kunnossa Kangasalle ja takaisin.  

Sinne sitten vaan kaikki muutkin kynnelle kykenevät! Lisätietoja löytyypi täältä. Ja saapi tulla nykimään hihasta jos tunnistaa, me varmaan pyllistellään siellä kameroitten kanssa ja kuolataan toisten menopelejä. :)

Viliruokaviikonloppu (ja hiostuskatsaus)

Vietinpäs pari viikkoa takaperin oikein laatuviikonlopun Turussa. Tällä kertaa päätettiin ettei oteta mitään paineita kirpparoinnista eikä edes dyykkauksesta (no siitä nyt ehkä vähän kuitenkin), vaan keskitytään hortoilemaan, ja niinhän me tytöt tehtiin! Kuin tilauksesta saderintamakin väistyi ja saatiin heittää takit mättähälle ja pyllistellä pusikoissa teepaidoissa. Kesä! 

Mesiangervon kimppuun hyökättiin ensimmäisenä. Sitä piti ehdottomasti saada, koska täällä ihan omilla nurkilla sitä ei kasva semmoisissa paikoissa joista viitsisi kerätä, mutta tuolla sitä riittää.  Mesiangervon tuoksusta tulee niin lapsuus mieleen, ja varsinkin tuommoisena ihanana nuorena se on niin mehevän tuoksuista että! 

 , 

Olen mukana villiruokavuosi-nettikurssilla, ja siellä on ihan hirmuna hehkutettu kasvia nimeltä litulaukka. En ollut moisesta ikinä ennen kuullutkaan, tosin eipä sitä oikein kai kasvakaan muuta kuin tuolla tammivyöhykkeellä. Ja kuinka ollakaan, siellähän sitä tuli vastaan vaikka kuinka paljon! Ja voi pojat sitä makua! Jos tykkäät valkosipulista ja sinapista, tykkäät varmasti myös litulaukasta. Ja vaikka itse en sinapista niin välitä, niin tästä tuli tämän kesän lemppariruokakasvi. Otin sitä vähän juurineenkin ja vein äiteelle, jos se siellä vaikka innostuisi kasvamaan.   

Lisäksi kerättiin mustaherukan lehtiä, vadelmaa, nokkosta, maitohorsmaa ja vuohenputkea. Ainakin. En enää edes muista mitä kaikkea!

Lunis oli mukana. Kyllä se vaan on koirallekin mukavaa välillä päästä lomalle viettämään laatuaikaa äiteen kanssa kaksistaan, ilman että on aina monta muuta kuonoa viemässä ison osan huomiosta. 

Mm. Koroisilla pyörittiin, ja poikettiin samalla Luomupuodissa. Enpäs ollut sielläkään käynyt, mutta ei varmasti jäänyt viimeiseksi visiitiksi. 

Kaikenlaista herkkua ja tarvetta siellä oli tarjolla. Jotain tarttui mukaankin. 

 

Myymälän yhteydessä on pieni kirjasto jossa sai lueskella kirjoja. Heti osui silmä opukseen, joka olisi ehkä pakko saada. Sisältöä en tutkinut sen tarkemmin, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta. 

Suklaatia toin kotiin rakkauslahjaksi. 

Samassa pihapiirissä kasvoi puu, joka kukki kämmenen kokoisin kukin. Mangoliaksi se paljastui kun hetken googlasi. Ikinä tuommoistakaan nähnyt, hieno ilmestys.

Ja koska meitä jo muutenkin onni suosi, niin satuttiinpa paikalle ihan vahingossa Ravintolapäivänä, joten saatiin herkutella raakakakulla. Oli ihan äärimmäisen herkullista, pitää joskus koittaa itsekin tehdä. Ja mikäs siinä oli herkutellessa kun aurinko lämmittää ja satakieli lurittaa naapuripuussa elämänsä kyllyydestä.

  

Lunalla oli kanssa varsinainen ravintolapäivä, se kun löysi samalla reissulla puskasta ihanan läjän ihmispaskaa ja kerkesi kuin kerkesikin hotasemaan sitä kitusiinsa ennen kuin huomasin. Tuo ruskea tavara suupielessä ei siis ole suklaata... Ja mistä sekin johtuu, että kaikki ihmiset halusi tulla halimaan ja rapsuttamaan sitä juuri tuossa kohtaa. Yritä siinä sitten sanoa kauniisti että ei kannata liikaa rakastaa.  Tässä kohtaa pitää olla onnellinen siitä, ettei se sentään kierinyt siinä paskassa.

Koira oli pussauskiellossa loppupäivän ja keskityttiin ajattelemaan kaikkea muuta ja räpsimään randomkuvia. 

 

Retken jälkeen oli vuorossa jatkotoimenpiteet. Itse en yleensä noita rehuuksia paljon huuhdo ellen tuoreena käytä, mutta koska ei osattu heti päättää mitä niistä tehdään, laitettiin osa saaliista likoamaan kylmään veteen jotteivät turhaan nahistu.

Sitten hengähdettiin hetki ja ryhdyttiin hiostushommiin. Tavoitteena siis teetarpeet ensi talvelle. Kaikenlaista apuvälinettä taas koitettiin, mutta kyllä vaan kämmenten välissä hiertäen tulee paras tulos. Hiostettiin tällä kertaa vaan mesiangervoa ja vadelmaa. 

Hiostamisen idea on siinä, että kun kasvin soluaines rikotaan, siitä vapautuu nesteitä, öljyjä ja entsyymejä, jotka hajoittaa kitkeriä parkkiaineita ja samalla hyvät maut ja tuoksut pääsevät valloilleen. Joidenkin kasvien maku saattaa muuttua prosessin myötä ihan täysin, ja esim. hierretty maitohorsma ei ainakaan meikäläisen makuynystyröillä paljon häviä aidolle mustalle teelle. Tämä oli eka kerta kun hiostan mesiangervoa, enkä ole sitä vielä teenä maistanut, mutta ainakin pihlaja, vadelma ja se horsma toimii hiostettuna ihan vietävän hyvin.  

Hiostamisohjeita löytyy netistä kun etsii, mutta laitetaan tähän nyt pikaselostus. 

Hierretyt pallurat valmiina hiostumaan. Nää ei ole mitenkään mallikelpoisia palleroita, meinasi loppua puhti kesken kaiken. Mutta ei muuta kun kansi päälle ja lämpöön.

1. Anna lehtien nahistua muutama tunti.

2. Ota sopiva määrä lehtiä puhtaiden kämmenten väliin (kertakäyttöhanskat ei ole ollenkaan huono idea) ja hierrä ja rutistele niitä niin, että solukko rikkoutuu ja nesteet nousevat pintaan. Tässä tulee hiki.

3. Laita hierretyt pallerot puhtaaseen lasipurkkiin. Ei liian tiiviisti, ilman pitäisi päästä kiertämään.

4. Laita purkin kansi löysästi kiinni ja laita purkki 40-50 asteen lämpöön muutamaksi tunniksi. Kuinka moneksi tunniksi, se riippuu mm. kasvista ja hierteen laadusta. Lämpötilan pitää olla tasainen koko ajan. 

5. Kun pallerot on muuttuneet tummiksi ja tuoksu räjäyttää tajunnan, on entsyymit tehneet tehtävänsä.

6. Kuivata tuoksupallurat mahdollisimman nopeasti ja ilmavasti. Kasvikuivuri se kai tässä olisi se paras vaihtoehto, mutta vähintään yhtä hyvä yhdistelmä on uunipelti, leivinpaperi ja jääkaapinpäälinen, siellä kun on aina lämmin. 

7. Purkita kuiva tavara tiiviiseen purkkiin.

Loppukuivatusta vailla.

Onhan tuossa oma vaivansa, mutta ihan ehdottomasti se on sen väärtti. Koita vaikka ite! 

Ja kyllähän me oikein kokkailtiinkin. Villiruokavuodessa vinkattiin jotta horsma ja herne ne yhteen soppii, joten kokeiltiin Sami Tallbergin ohjeella horsmaa ja hernettä paahtoleivällä ja paljon paremesaania päälle, ja vielä pari luomumunaa kylkeen.  Ai että mikä iltapala! 

Tässä valmistuu nokkos-litulaukkapesto. 

Tässä keittyy uudet perunat alakerrassa ja yläkerrassa höyrystyy parsakaali.

 Voikukannuput karamellisoituu kuusenkerkkäsiirapissa..

Ja julhapäivällinen kokonaisuudessaan. Siellä on ylläolevien herkkujen lisäksi vuohenputki-halloumisalaattia ja vaikka mitä kaikkea hyvää. NAM!

Jotta ei muuta kun pers pystyyn ja pöpelikköön korin kanssa, nyt on villiyrttien aika! :)

Kävin retrorehveillä!

Kyllä oli kuulkaa Annella jännät paikat lauantaina, kun läksi oikeen isolle kirkolle asti tapaamaan ihan hirmuista määrää retroihmisiä! Onneksi osa oli tuttuja jo entuudestaan ja ison osan lopuistakin tiesin blogien kautta, joten ei tarvinnut ihan kamalastipaljon panikoida etukäteen. Eikä se olisi tarpeen ollutkaan, koska kaikki osoittautuivat ihan tosi mukaviksi ihmisiksi. 

Rehvipaikka ei olis voinut parempi olla, Forget-Me-Not -retrokauppa oli nimittäin ehkä hienoin paikka missä olen hetkeen käynyt, semmoinen pieni retroilijan paratiisi. Ja Oopsy Daisy -kaffelan puolella oli tarjolla oikein makoisaa porkkanakakkua ja muitakin herkkuja, ettei tarvinnut kuivin suin olla.

Paikalle oli tiensä löytäneet ainakin seuraavien blogien edustajat: Rynttyliisan kotkotukset, Vaapukka, Sinisen Siiven Satuja, Ihan oikea blogi?, Oranssi Omena, Taste Like "My Little Pony"! ja Vapaasti hengittävä, sekä monta muuta retrohenkistä ihmistä. Enpä minä nyt osaa sen enempiä tarinoida. Kameraa en syystä tai toisesta ottanut mukaan, mutta puhelimella räpsin muutamia kuvia. Jos paikka näyttää yhtään mielenkiintoiselta niin suuntaapa nenä kohti Tamperetta ja navigoi osoitteeseen Aleksanterinkatu 30, sieltä se löytyy.