sunnuntai 24. elokuuta 2014

Jotain pientä syysrestaurannasta

Kangasalan Syysrestaurannasta löytyi ruusuisa peltipurkki ja pari palaa kangasta yhteensä kolmella eurolla. Saattoi jopa käydä niin, että tinkasin väärään suuntaan, mutta kerrankos sitä. :)




Rautalankaa ja jenkkiautoja 2014

Eilen oli Kangasalla paljon kaikenlaista. Ensin mentiin syysrestaurantaan aarteita etsimään, mutta eipä sieltä tarttunut mukaan juuri mitään, joten aloitetaan hienoista autoista. Mobiliassa oli Rautalankaa ja jenkkiautoja -tapahtuma. Oltiin siellä kylläkin ihan liian ajoissa, mutta kun kulutettiin aikaamme enste tunti taikka pari näköalatornille kiipustaen ja kahvetta juoden, niin tulihan niitä autojakin sitten lopulta. Ja niissä riittikin sitten pällisteltävää taas hetkeksi. Ilmootin M:lle, että sit kun me saadaan se talo ja iso piha, niin se saa ihan luvan kanssa ruveta keräämään sinne vanhoja autoja.









Seuraavan ajoneuvon kohdalla rupesi välittömästi soimaan päässä Peitsamon Kari.  














Siellä oli vintagetorikin. Mitään en ostanut. 







keskiviikko 20. elokuuta 2014

Keskiaikamarkkinoilla

Viime viikolla oli Hämeenlinnassa keskiaikamarkkinat, ja sinnehän mekin suunnattiin sunnuntaina. Säät suosi ja tunnelma oli leppoisa, eikä esitykset pettäneet taaskaan. Viime vuonna jäi koko kekkerit välistä, mutta edellisvuonna keskiaikailtiinkin ihan urakalla kun oltiin markkinoilla töissä kumpikin. Nyt oltiin ihan vaan turisteina, mutta jos asuttaisiin lähempänä niin varmasti oltaisiin nakittauduttu taas hommiin. Ehkäpä ensi vuonna.







Tursajaiset (taikka turnajaiset, ihan miten vaan) on aina niin hienot. Meinaa ihan karvat nousta pystyyn, sydän heittää kuperkeikkaa ja tippa tirahtaa silmäkulmaan kun hevoset on niin kauniita ja hienoja, ja koko porukalla näyttää olevan ihan oikeasti hauskaa siellä. Kyllä täytyy ihan kunnolla hattua nostaa Rohanin poppoolle, eihän niitä kyllästy ikinä katsomaan.










Viikingitkin taisteli.


ja Härkätien Leikarit soitti.


En kyllä silti usko että keskiaijalla oli puudelikanasia...


taikka pölyhuiskurokkikukkoja, mutta voinhan olla väärässäkin.


Aasilla olisi kai päässyt ratsastamaankin, mutta kai siihen oli joku amatsooniraja joten tyydyin ihastelemaan otuksia maan kamaralta.



Kalamasti olisi ollut kaikkea kivaa osteltavaakin, mutta törsättiin lopulta vaan vatsaintäydennyksiin.




Sikaa syötiin. Toivottavasti se oli elänyt edes jotensakin hyvän elämän. Vähän kyllä taas pisti miettimään syntyjä syviä kun laittoi menemään possua naamaan ja samalla katsoi sitä samaa possua (kypsiin) silmiin. Anteeksi. 


Ihan parhainta herkkua oli silti karkkiompot, kanelilla ja sokerilla. Sekä paahdetut mantelit, joita ostettiin iso pussillinen. Sen olisi voinut tyhjätä yhdeltä istumalta, niin hyviä ne on. Tarttis ehkä koittaa joskus onnistuisko niiden tekeminen itse.



Kävikös muut keskiaikailemassa?







keskiviikko 13. elokuuta 2014

Décembren maustehylly

Ai että kun on Annella taas suu messingillä! Kierrätyskeskuksesta löytyi uudenveroinen Décembren maustehyllykkö suoraan 70-luvulta. 


Vitosen hintalapulla varustettuna ei tarvinnut kahta kertaa miettiä ostaako vaiko eikö, olen nimittäin aiemmin maksanut samoista purkeista yksittäisinä puolitoista euroa kappaleelta (ne tosin meni kaverille), enkä ole ikinä ennen kokonaiseen settiin törmännyt vaikka kirppareita on kuitenkin tullut koluttua jokunen vuosi. Ja nyt kun nettiä vähän selasin, niin joku pyytää samanlaisesta setistä yli sataa euroa... Ei sillä että uskoisin sekuntiakaan että kukaan siitä niin paljon maksaa, mutta pyytäähän voi aina, ja nyt sitä taas tuntee itsensä äärimmäisen rikkaaksi, täähän oli taas suorastaan rahan laittamista pankkiin.


GWS on nämäkin valmistanut. Onpas kiva kun kerrankin on kunnon leimat. 


Vähän historiaa: Marimekon perustaja Armi Ratia perusti Decémbre Oy:n vuonna 1970 erilaisten sisustustavaroiden ja Marimekon markiisikangaslaukkujen suunnittelua ja markkinointia varten. Yrityksen pääsuunnittelijana toimi Armin poika Ristomatti Ratia. Décembre suunnitteli ja markkinoi mm. Palaset- ynnä muita muovituotteita, valaisimia, markiisilaukkuja sekä peltipurkkeja ja -tarjottimia. Ihan ensimmäinen Décembre-tuote oli Mariskooli, joka muuten perustuukin Riihimäen lasin vanhaan puristelasimuottiin, tiesittekös sitä? Minäpä en tiennyt. Vuonna 1983 yritys siirtyi Marimekon omistukseen ja toiminnasta jäi jäljelle vain Décembren laukkutehdas, jossa osa Marimekon laukuista valmistettiin vielä viime vuoteen (eli 2013) saakka, kunnes tehdas lopetettiin. (Lähde: Wikipedia).


Totuuden nimissä pakko myöntää, että ei kyllä ole hajuakaan mihin tuon tungen, koska meillä ei edelleenkään ole keittiössä ainoatakaan seinää jonne hyllyn saisi järkevästi. Mutta se saa odottaa parempia aikoja ja isompaa taloa, niin kuin moni muukin esine mitä on tullut haalittua. Tai sitten se pääsee ihan muuhun kuin maustekäyttöön. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin näen tuon vessassa Kockumin oksumaljan ja perskannun kaverina, mutta sitä pitänee nyt vielä miettiä...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...