Näytetään tekstit, joissa on tunniste koirat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koirat. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Ulkona

Täällä ollaan taas oltu kohta viikko räkätaudissa ja viime viikonlopun ihanat kesäilmatkin meni ihan tyystin neljän seinän sisällä koomaillessa. Nyt jo vähän jaksaisi paremmin koiria lenkittää, mutta tänään saa silti ihan ilman huonoa omaatuntoa istua koneella, koska ulkona tulee vettä ihan reippaasti maahan asti. Koirat oli hyvin yksimielisiä siitä että pieni metsälenkki piisaa, ehkä me koitetaan illemmalla uudestaan jos tuo keli tuosta vähän selkenisi. Mutta nyt on hyvä kaivella kameroiden ja puhelimen syövereistä kaikenlaista kuvamateriaalia mitä tässä kevään mittaan on tullut räpsittyä. 

Tänä vuonna on ollut taas tosi paljon sammakoita, ja viime vuoteen verrattuna ihan erityisen paljon kutua. Lunis teki erään sammakon kanssa vähän lähempää tuttavuutta, mutta eipä tuo prinssiksi muuttunut. 




Ja arvatkaa mitä! Tämän vuoden toivelistalta voi yhden toiveen rastia toteutuneeksi, sillä näin kuin näinkin vihdoin elämäni ensimmäistä kertaa vesiliskon! Ihan ihkaelävän, siellä se ojassa mennä polskutteli! Kuvaa siitä en saanut, mutta täytyy mennä kameran kanssa ihmettelemään josko otus näyttäytyisi uudestaan. 

Viime viikolla törmättiin aamuvarhaisella myös kesän ensimmäiseen ukkoetanaan. Voi kun se oli komea. 


Tämä taisi olla melkoinen korvasienikevät. En minä niitä etsimällä ole etsinyt, enkä edes ole potentiaalisilla paikoilla käynyt katselemassa koska en niitä kerää koska ovat pelottavia, mutta ihan tuolla polkujen varrella niitä on näkynyt siellä sun täällä, lukumäärällisesti ihan heittämällä enemmän mitä olen aikaisemman elämäni varrella koskaan nähnyt edes yhteensä. Hetken harkitsin josko niitä uskaltaisi käyttää, mutta kattellaan uudemman kerran sitten kun on mahdollisuudet kokkailla ulkona, minen halua mitään myrkkyhöyryjä huoneilmaan.


Mutta korvasienten innostamana piti käydä katsastamassa myös poimukellomörskypaikka, ja siellähän niitä törötti vaikka kuinka. Jäi kuitenkin keräämäti nekin, kun olivat vielä vähän turhan pieniä silloin.  


Mustikat on kukkineet nyt ihan hirmusuurin kukin, mutta kimalaisia on näkynyt harmittavan vähän. Saa nähdä riittikö pölyttäjiä takaamaan hyvä mustikkavuosi. Mutta oikeasti, missä kaikki kimalaiset on?


Turusta löytyi musta pihlaja. Viime vuoden marjat ei ole kelvanneet kenellekään ja ne on mädänneet ja kuivuneet niille sijoilleen. Aika komia ilmestys kaikessa karmivuudessaan.


Meidän rantapolusta taas ei karmivaa saa sitten millään, tuolla se sielu lepää jos jossain.


Ja vaikka ihan justiinsa vasta voikukat alkoi kukkimaan, niin nyt osa on jo ihan ehtoopuolella. Meinaako tämä sitä että kesä on ohi jo?


Orvokit kukkii sinisenä vaippana, eräs ryökäle vaan tuli koko ajan häiriköimään kun yritin niitä kuvata. 


Jättiläismäinen ampparikin jo tavattiin. Koko ei tästä ihan käy ilmi, mutta oli se paljon isompi mitä normaalit kaverinsa.  


Ja lopuksi ilouutinen eiliseltä, ensimmäiset suopursut on auenneet! Voi sitä tuoksun huumaa, sen kun saisi purkkiin niin ei tarttisi ikinä harkitakaan mitään muuta haisua. Rakastan, rakastan, rakastan!


Semmosta täällä. Mitäs siellä?


maanantai 15. joulukuuta 2014

Saikulla.

Nyt tuli sitten se kaipaamani lomapäivä. Ei tosin ihan niissä merkeissä mitä toivoin, vaan flunssan kourissa räkäpapereihin hautautuen. Ja silti pitää lähteä ajamaan 35 km päähän lääkäriin, ja kauppaan ja apteekkiin, melkein sitä sitten samantien olisi mennyt töihinkin...  


Mutta mikäs täällä on köllötellessä toisen sairaslomalaisen kanssa. Lunis kävi perjantaina hammaslääkärissä ja siltä poistettiin kaksi hammasta. Yksi heiluvainen edestä, ja takimmainen poskihammas, joka heilui myös. Ja minä kun luulin että oltaisiin selvitty pelkällä hammaskiven poistolla... Perjantai-ilta meni pikkukoiralla humalasta toipuen, mutta seuraavana päivänä oltiin jo kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ei sitä silti haittaa ettei tarvi kamalasti urheilla, lämmin kainalopaikka peiton alla voittaa aina ulkona kurassa tarpomisen.


Harmittaa kyllä silti. Lunssa saapui perjantaina järjettömän kurkkukivun muodossa, ja kuinka ollakaan koko viikonlopun oli niin komiat kelit ettei paremmasta väliä. Aurinko paistoi ja luntakin tuli, mutta se suli jo. Kävin minä vähän kävelemässä koiruuksien kanssa, mutta se nyt oli semmoista koomailua ettei siitä paljon pystynyt nauttimaan. Saati sitten että olisi jaksanut kameraa ottaa mukaan ja ikuistaa sen niin kauniin auringossa kylpevän vastasataneen lumen peittämän talvimaiseman. 


Lauantai-iltana jaksoin silti käydä ihanan Outin luona retropikkujouluissa, jonne Maijan kanssa minut kutsuivat. Oli oikein mukava ilta, sieltä kotiutuneista aarteista postaan jotain myöhemmin. Nyt siirryn puuronkeittoon ja lämpöhuovan alle sohvan sisään hetkeksi. Toivottavasti te muut pysytte terveinä.






lauantai 8. marraskuuta 2014

Ja valkeus tuli.

Torstai-iltana ulkosalla puhalsi kovasti ja jotain pientä töhryäkin sieltä taivaalta tuli kun käytin koirat pissalla ennen nukkumaanmenoa. Aamulla herättiinkin sitten ihan kunnon talveen. Ihan mukavaa pitkästä aikaa tuommoinen lumikuorrutus, ei tarvi koiriakaan pestä joka lenkin jälkeen, ja ihan pikkasen on valosampaakin iltasella kun töiden jälkeen pääsee ulos. Vaan tänäänpä lähdettiinkin tyttösten kanssa heti aamusta hankeen tarpomaan ja otettiin kamera mukaan. Ihanaa kun on viikonloppu.  

 














Eilen illalla mentiin pitkä metsälenkki yömyöhään, kun en aikaisemmin kerennyt. Ensimmäisen kunnon lumen kunniaksi tein talven ensimmäisen lumienkelin, koirien avustamana tottakai. :) Otsalampun valo ei oikein riitä kännykkäkuvaamiseen, mutta jotain todistusaineistoa sentään pitää olla.



Kotiinpäästyäni väsäsin vielä oven eteen lumilyhdyn toivottamaan pikkujouluista palautuvan M:n tervetulleeksi kotiin aamun pikkutunneilla, mutta eihän se tietenkään mitään ollut huomannut... Miehet. 


Loppuun vielä vähän aiheeseen liittymätön kummallinen luontohavainto, nimittäin tasan viikko sitten, 1.11, oli rannassa sinilevää. Enpä ole ennen moiseen ilmiöön törmännyt marraskuussa. En kerennyt tarkastamaan tilannetta päivänvalossa uudestaan vasta kun tänään, ja nyt oli ranta ihan kirkas. 





tiistai 3. kesäkuuta 2014

Viikko 22/2014


Kurjenmiekat kukkii.

Joriini myös.

Ja aronia.

 Sekopenkissä näyttää tältä.

Aidanvierustalla kuunliljat vasta heräilee. Purkissa itää viikko sitten kylvetyt kehäkukat.

Kaikki tulppaanit ei sitten ehtineet kukkaan asti, tämä poloinen jäi muiden jalkoihin ja päätti kuihtua ennen kukintaa.

Tomaatit kasvaa hienosti ikkunan alla.

Joku perusti perheen syreenipuskaan.

Tämmöinen tyyppi hengasi koko lauantain pähkämönlehdellä. Kuka tunnistaa mikä otus tuo on?

Rohtovirmajuurikin (eli valeriana) jo suunnittelee kukintaa. 

Testasin uuden putken pituutta kun sattui kurre sopivasti hengailemaan puussa parin pihan päässä. 




Ja sitten! Mä niiiin löysin meille uuden kodin! Käytiin sunnuntaina huudeilla ajelemassa, mutta pihaan ei uskallettu vielä mennä, vaikka tönö tyhjillään onkin. Näyttö on ihan kohta, mutta joudun menemään yksin kun ukko on taas jossain kaukanapoissa töissä koko viikon. Oi me oltais niin onnellisia tuolla... Ja tilaa olisi kanoille ja  lampaillekin. Mutta kyselijöitä kuulemma on riittänyt, joten turha varmaan edes haaveilla.


Loppuun vielä koiruuksien mölväyskuvia.











Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...