Roskapostaus ja kuulumisia

Heipparallaa! Hengissä ollaan, vaikkei mitään olekaan aikoihin kuulunut. Syystä tai toisesta ei ole tullut koneella istuttua, hyvä jos kerran viikossa tai kahdessa jaksan sen hetkeksi avata ja suorittaa pakolliset rituaalit. Mutta eipä täällä juuri mitään ole tapahtunut. Vappu meni vähän eri merkeissä kuin oli suunniteltu, koska liukastuin viimeisillä liukkailla maaliskuussa (kävellen ja nastakengät jalassa, vaatii jo taituruutta) ja venäytin polveni, joten Pyynikkijuoksun puolimaraton jäi haaveeksi. Samoin taitaa jäädä Aitoo Trailkin, koska ei tällä koivella vieläkään ihan kamalasti juoksennella vaikka kaksi kuukautta on jo paranneltu. Mutta jottei menisi ihan voivotteluksi ja sohvalla makaamiseksi niin alettiin M:n kanssa käymään kuntosalilla. Pikkasen hävettää siellä hikoilla kaikenmaailman kaappien keskellä tämmöisenä kuivan kesän oravana sormi suussa, mutta eiköhän siihenkin jo kohta totu. 

   

Mutta se siitä, nyt pistetään pääsiäisen roskat jakoon uusien alta, koska ensi viikonloppuna dyykataan taas, sikälimikäli hortoilulta ehditään.

Tämäkin posti oli kylläkin jo lähes valmiiksi kirjoitettu jo monta viikkoa sitten (siksi kuvissakin on vielä ihan harmaata kun ei sillon vielä ruoho kasvanut), mutta viimeistely jäi, ja se julkaise-nappulan painaminen. Mutta koitetaas nyt saada homma loppuun asti.

Varmaankin ihan ekana löytyi kolme sikahienoa homosumutuslasia. Nää meni N:lle, sopivat sinne kuin nenä päähän. Mä niin jo näen silmissäni kuinka näistä siemaillaan kesällä jotain ihanaa itetehtyä mesiangervojuomaa kesämekot päällä auringonpaisteessa ja kuunnellaan lintujen luritusta ja haaveillaan uusista aarteista. 

Samasta roskiksesta josta viime vuonna löytyi sininen Finelin kattila, löytyi tällä kertaa saman värinen Finelin muki sekä toivelistalla jo vuosikausia ollut Arabian 0,1 l mittakannu. Korvahan siitä puuttuu, mutta ei haittaa yhtään. Painometallin vamistama teräspannukin on ihan käyttökuntoinen vielä, tosin päätynee kuitenkin kirpparille, koska meillä noita pannuja jo on ihan yli oman tarpeen... Eikä tämä nytkään jäänyt ainoaksi pannuksi, löytyi sieltä myös samanlainen El-rod kuin mikä meillä jo on.

Yksinäinen Myyrä-lautanen oli ihmeen kaupalla pysynyt ehjänä.

Munankeitintellinki on universumilta moneen kertaan tilattu ja toivottu esine, ja nyt se vihdoin löytyi. Nyt sujuu munankeitto kuin leikki. eikä enää mene kuoret rikki kolistellessaan kattilanreunoihin vaan pysyvät kiltisti telineessään. Vaikkei olis mitään muuta löytynyt kuin tämä, niin reissu olisi ollut onnistunut. 

Nyt se on käytössä melkein joka päivä.

Kellogsin peltinen murolaatikko pääsi myslilootaksi vanhan koirankeksipurkin tilalle. Näitähän on saanut kaupasta murojen kylkiäisenä ja saa varmaan vieläkin, tämäkin kappale taisi olla ihan pakasta repäisty.

Sitten löytyi Riihimäen kanneton lasipurkki ja ihan mun näköiset vihreät juomalasit. 

Tietääkö kukaan mitä nämä voisi olla? Näyttää vanhoilta, mutta onko ne?

Auringonvalossa vaan paljastuu semmoinen perustavanlaatuinen ongelma, että lasit on aika huonossa hapessa. Tämä kuva kylläkin maksimoi karmeuden, ei ne ihan noin hirveät ole oikeasti, mutta ymmärtänette pointin. Olen kokeillut kaikkea: etikkaliotusta, OnXon-kiveä, Fairya, tiskikonetta, mutta mikään ei tepsi. Vinkkejä? En suostu vielä luovuttamaan, niin on kauniit lasit.

Viimeisenä vielä jo kirppiskasaan lajitellut muumimuki ja karmeuden multihuipentuma, sininen unikkomuki. sekä Röstrandin Fokus-kulho.

  

Kielo

Tamara Aladinin Kielo 1560 kotiutui kirpparilta vitosella. Vaasi on pyörittäen puhallettua kirkasta lasia, Riihimäen lasin tuotannossa vuosina 1974-76. 

Kermakkokisa osa 6: Vihreä Riihimäki

Taisin luvata esitellä Turusta löytyneitä nekkoja, mutta ne saa vielä odottaa, koska perjantaina löytyi yksi komistus kotikonnuilta. Tätä mallia on valmistettu vuodesta 1915 aina kuuskytluvulle asti, ja se on nimeltään Riihimäki, valmistajana luonnollisesti Riihimäen lasi. Vitosella löytyi, ihan hyvät kaupat.

Parit löydöt Turusta ja uhraus universumille

Viime viikonloppu meni Turussa. Kierreltiin kirppareita ja dyykattiin ja sienestettiinkin, oli oikein mukavaa. Dyykkyrintamalla oli hiljaisinta ikinä, ensimmäinen kerta kun ei löydetty roskiksista ainoatakaan Fineliä, eikä oikein tehty mitään muutakaan semmoista WOHOOOU!! -löytöä. Jotain pientä kivaa silti, niistä ehkä joskus. 

Kirppareilta löytyi sekalaista seurakuntaa, mutta suurin osa on vielä kuvaamati. Kermakkokisakin edistyi oikein mukavasti, mutta niistä sitten omat postauksensa aikanaan. Tässä kuitenkin parit maistiaiset kirppissaaliista. 

Iittalan Ultima Thule -viinilasi maksoi 2,50 € ja Riihimäen lasin vanha Ljudvig-sokerikko 3 €. Ljudvig-sarjaa alettiin valmistaa vuonna 1939, mutta tämä sokerikko edustaa vähän nuorempaa mallistoa, koska se sai tassut alleen vasta vuonna 1947. 

Samat ilman kuvausapulaista, näkyypi sokerikko vähän paremmin.

Ja läjä emalia yht. 2 €. 

Tein viikonloppuna myös yhden potentiaalisesti parhaiden kirppislöytöjen top kymppiin menevän löydön. Ostin vihreän, vanhan, luullakseni Tamara Aladinin vaasin vitosella. Se oli ensimmäinen vihreä maljakkoni, ja semmoista olikin etsitty jo ikuisuus! Tai onhan noita kirpparit vääränään, mutta vähän väärässä hintaluokassa. Paketoin sen sitten autossa hienosti takin sisään ja laitoin koko paketin vielä ämpäriin ettei ohuen ohut vaasi vaankaan saa kolhuja. Kirppisreissun uuvuttamana minä lahopää olin kuitenkin jo unohtanut koko aarteen olemassaolon ja kiskaisin takin mukaani mitään miettimättä, ja siinä samassa se hieno, upea, kaunis ja kallisarvoinen ihana vaasi oli tuhannen sirpaleina parkkipaikalla. Melkein meni koko päivä pilalle, mutta päätettiin sitten ottaa se uhrauksena universumille. Ehkäpä aarrejumalat on jatkossa suotuisammalla päällä ja täyttää roskikset hienoilla löydöillä ennen kuin arvataankaan! Tai sitten kirpparilta löytyy vaikkapa vihreä Nanny Stillin Pompadour parilla eurolla. Kelpais! Sitä odotellessa tyydyn kuolaamaan lasisivustoja netistä ja haaveilemaan omasta vitriinistä täynnä vihreää lasia, oih ja voih.

Kahden euron romppeet

Poikettiin eilen L.A. Kirppiksen rompetorilla. Hinnat tuntuu nousevan vaan koko ajan, mutta tulipahan taas rikas olo kun miettii mitä aarteita kotoa jo löytyy. Ihmetyttää silti miten joku edes viitsii pyytää puhkiruostuneesta emalikattilasta kymppiä, mutta toisaalta sehän on jopa halpaa kun kirppiksen ovien sisäpuolella vielä reikäisemmissä emaleissa lukee 45 €. Tai ainakin luki vielä joku aika sitten, nykyään skippaan aina koko pöydän kun hinnat on niin järjettömiä. Yhdestä rompekojusta löytyi kuitenkin vielä aarteita halvalla ja teinkin heti kaksi kivaa kahden euron kauppaa.

Riihimäen 2 l ilvestölkki. 

Ja kaunis vanha pöytälampun jalka. Siihen kun vetää uudet sähköt ja laittaa varjostimen niin hienompaa kapistusta saa hakea.

Kermakkokisa osa 4: Lukki

Kermakkokisa on edennyt jo aikapäiviä sitten ilman että olen saanut aikaiseksi siitä tänne raportoida. Turusta löytyi jotain varsin eriskummallisen hienoa, Riihimäen lasin tassulliset kermakko ja sokerikko, mustaa lasia. 

Kermakkokimaran mukaan samainen kermakko löytyy kirkkaana Riihimäen lasin vuoden 1939 kuvastosta numerolla 6653, mutta erään antiikkiliikkeen nettisivuilla samaa mallia mustana, mutta erilaisella kultauksella myydään 1920-lukulaisena. Oli miten oli, tämä oikein osuvasti Lukki-nimeä kantava pariskunta meni heittämällä parhaiden kirppislöytöjeni top kymppiin. Jos mulla olisi testamentti niin nää olis siellä jo. 

Kunto on kuin suoraan kaupan hyllyltä, Riihimäen tarrakin on vielä paikallaan. 

Olisi kyllä silti kiva tietää näistä enemmän, joten jokainen pienikin tiedonmuru otetaan kiitollisuudella vastaan. Eikä pelkästään kyseisestä mallista, vaan ylipäänsä mustasta lasista. Missään ei kerrota edes mistä se saa värinsä, vaikka muista väreistä on tietoa vaikka kuinka. 

Kehtaankohan edes mainita, että maksoin molemmista yhteensä vaivaiset neljä euroa?

Kermakkokisa osa 3: Ruutu

Eilen kotiutui kirpparilta Helena Tynellin Ruutu-sarjan kermakko eurolla. Nekka on ollut Riihimäen lasin tuotannossa 1967-1968, mutta tätä yksilöä ikä ei paina, koska naarmuja ei meinaa löytyä edes pohjasta. 

.

Kermakkokisa käynnistetty

Jotta elämässä olisi jotain haastetta niin pistettiinpä kaverin kanssa pieni kisa pystyyn. Se, kumpi löytää kirppareilta enemmän kermakoita, voittaa... kermakkokisan? Kilpailuaika on määrittelemätön eikä palkintoja jaeta, eikä tarkoitus ole hamsteerata jokaista vastaantulevaa kermakkoa, vaan lähinnä avata sumuisia kirppissilmiä ja tuoda vähän piristystä elämään. Ja ovathan nuo pirun kauniita ja mielenkiintoisia esineitä, vaikkeivat ainakaan tässä taloudessa kovin käytännöllisiä, meikäläinen kun tarttisi kahvipöytään ennemminkin maitokannun. Suurin osa vanhoista kermakoista on niin pikkiriikkisiä ettei niistä terästäisi kuin puoli kahvikupposellista jos sitäkään, tosin ennenvanhaan kupitkin oli pienempiä eikä tuollaisia neljän desin kolpakoita joita meidän perheessä harrastetaan. Mutta voihan niitä käyttää vaikka karkki- taikka dippisoosikippona, tai vaan ihastella ja hypistellä ja mietiskellä mitä kaikkea ikivanha ja elämää nähnyt kermakko on nähnyt ja kuullut.

Tällä mä korkkasin kisan. Ensin en tiennyt esineestä mitään muuta kuin että vanha on ja kotimaiseksi uskalsin veikata, mutta Kermakkokimara pelasti (taas) tietämättömyydeltä, ja selvisi että kyseessä on Riihimäen lasin kermakko nro. 7679, joka löytyy Riihimäen uutuuksien kuvastosta vuodelta 1941. Kaksi euroa pulitin, ihan käypä hinta.

 

Oho, ja heti lisää riikinkukkoa!

Taisivat nuo edellisen postauksen riikinkukot rääkyä täällä yksinäisyyttään siihen malliin, että heti löytyi kauppareissulla niille kaveri, tällä kertaa sininen. Eurolla. Jostain syystä tykkään kuitenkin ehkä enemmän noista kirkkaista. Se on muuten jännä juttu, että hyvin usein kun löytää ekan kerran halvalla jotain mitä on pitkään etsinyt, niin sitten niitä alkaakin tulemaan vastaan joka paikassa vielä edukkaammin.

Lisäksi löytyi täydennystä yrttikirjakokoelmaan. Uudenveroinen Suuri Yrttikirja, 3 €. Vaikuttaa aika kivalta, siellä on aika kattavasti luonnonyrttejäkin.

Huristelinpa aikani kuluksi Huittisiin

Kävin eilen valloittamassa itselleni ihan uuden kirppiskaupungin. Huittisten ohi on tullut ajeltua kymmeniä kertoja ja on siellä joskus vuosia sitten aikaakin vietetty, mutta kirppareita en ollut päässyt koluamaan ennen eilistä. Eipä siellä montaa kirppistä olekaan, kolme löysin. SaNi ja Kellarikirppis on ihan keskustassa molemmat, Kakkostien kirppis ihan pikkuisen sivummassa, mutta hyvin sinnekin löysi vaikka navigaattori vähän pihalla olikin.

Kakkostien kirppikseltä löytyi kaksi pientä riikinkukkokulhoa, 2,50 €/kpl. Riihimäen Lasi valmisti Nanny Stillin suunnittelemaa Riikinkukkoa vuosina 1969-1971. Tämä on yksi lempparikoristeistani, ja nyt niitä löytyi ekaa kertaa työttömän kukkarolle sopivaan hintaan. 

Toisesta pöydästä löytyi lisää Riihimäen lasia. Merja-sarja on Tamara Aladinin käsialaa ja sekin oli tuotannossa 70-luvulla. Tätä sarjaa olen ihan pienimuotoisesti jo keräillytkin, nyt löytyi viisi kulhoa yht. 2,50 €. Onnistuin tosin heti kotiin päästyäni kolauttamaan kaksi kulhoa yhteen ja rikkomaan toisen. Toiseenkin tuli pieni särö, mutta kelpaa vielä onneksi käyttöön. Nämä toimii meillä pääasiassa kissankuppeina ja samaa sarjaa löytyy kaapista myös pikkulautasina, niistä syödään silakoita. :) 

Edelleen samasta paikasta, mutta eri pöydästä, löytyi punaraidallinen Plastexin purkki. Se tuli kuin tilauksesta, koska auringonkukansiemenillä ei vielä ollutkaan sopivaa purnukkaa. 

Kellarikirppikseltä löytyi Finelin Uhtua-sarjan liesisuojat, 0,50 €/kpl eli parilla eurolla läksi koko sarja. Meillähän ei ole semmoista liettä mihin noi sopisi, eikä Uhtua ole muutenkaan mikään suosikkini, mutta piti ostaa kun halvalla sai. Kai niille jotain käyttöä keksitään. Tai no jos totta puhutaan niin mulla on jo idea kaikkien muidenkin liesisuojien varalle, mutta se vaatii sen ison, vanhan talon ensin.

1/3 litran Krouvi-tuopit läksi matkaan 50 sentillä kappale. Pääsivät puolen lirtan tuopposten kavereiksi. Oiva Toikan suunnittelemaa Krouvia on valmistettu vuosina 1973-1981, ja nyt sitä saa jo uustuotantonakin, ainakin sitä isompaa mallia.

Kirpparithan ei olleet se ainoa eikä tärkein syy miksi tuonne asti ajelin, vaan käytiin kaverin kanssa Puurijärven ja Isosuon kansallispuistossa. Oli aika komiat maisemat jättisuuresta lintutornista, ja nähtiin kymmenittäin joutsenia, ainakin kolme haukkaa ja kaksi kotkaa! Kuvamateriaali jäi kuitenkin sen verran kehnoksi, että en rääkkää teitä nyt sillä. Pitää mennä uudestaan joskus paremmalla säällä.

Lampadari Reggiani ja muita löytöjä

Olen haaveillut oranssista Lampadari Reggiani -pallolampusta jo ties kuinka kauan. Kyllähän niitä kirppareilla ja netissä näkyy aika paljonkin olevan myynnissä, mutta ei mun hintaluokassa. Nyt se löytyi vitosella! Keltaisena tosin mutta ei haittaa, ihan hyvä väri sekin on. Vielä en tiedä mihin sen sijoitan, mutta pääsi nyt alkuun yöpöydälle. Se on niin soma että voisin syödä sen.

Pallohan on magneetilla kiinni alustassaan, jotta sitä saapi käänneltyä ja väänneltyä miten vaan lystää. 

Iso Riihimäen keittiötölkki muovikannella läksi matkaan eurolla, ja meidän ihana kierrätyskeskus halusi taas lahjottaa emalivuoan vai mikälie tarjotin onkaan, ihan ilmaiseksi. Mä niin tykkään tosta kiakkarista.

Dyykkaus on parasta huumetta!

Noniin, kiitos taas Turku. Kolme päivää kirpparoitu, kolme iltaa dyykattu, kolme yötä valvottu romunkuvat silmissä. Perjantai meni lämmitellessä, ei löytynyt mitään kivaa mistään, mutta onneksi lauantaina oli uusi päivä.

Kuvassa osa viikonlopun kirppissaaliista. Kaikki ei sitten tosiaankaan tullut mulle vaan tässä on nyt kahden hengen löydöt. Kattilat maksoi 4 € ja 10 €, seinäkello 1 € (oltiin tosin niin tohkeissamme siitä, että huomattiin vasta kotona että siitä puuttuu tuntiviisari...), emalikulho 4 €, sarviksen iso salaattikulho 1,15 €, salkkarit 2 € ja 2,50 € ja huivi 0,50 €. Oranssi-punainen hedelmäkori tai mikä lie tuli kylkiäisenä seuraavan kuvan emalivadin kanssa.  

Emalivati ja pannu maksoi molemmat 3 €/kpl. Vähäkyrön hieno alumiinikuuppa löytyi metalliroskiksesta. 

Ja voi pojat, niistä roskiksista löytyikin sitten semmoisia aarteita että niihin ei kirppareilla saati kaupassa olisi ikänä varaa. Kattokaa ny mikä läjä! ROSKIKSISTA! Pelkästään lauantailta. Tai no, henkarit ja kankaat on kirpparin ilmaiskoreista, omput jonkun ihanan ihmisen tienvarteen laittamasta saa ottaa -laatikosta, mutta muut jäteastioista. Nojatuoli ja oranssi tyyny on kuvausrekvisiittaa, niitä ei lasketa. Iittalan Taika-kulhoja oli joku heittänyt lasiastiaan useamman, mutta vain yksi oli selvinnyt ehjänä. Siinä oli vielä kaupan lappukin pohjassa, eli ei sitä oltu edes pesty kertaakaan. Eikä noita jakkaroitakaan noin hyvässä kunnossa paljon mistään enää löydä, paitsi roskiksista näemmä.

 

Ihan ehdottomasti koko viikonlopun paras löytö oli lähestulkoon uudenveroinen Viialan Viila Oy:n Marja-Maija. Eihän tommosia ole enää olemassakaan noin hyväkuntoisina! Paitsi roskiksissa näemmä. Käsittämätöntä. 

Syötävän punainen emalilävikkö pääsi heti käyttöön, tuommoinen meiltä onkin puuttunut. Se löytyi kaatopaikkajätteen seasta ja on ihan priimakuntoinen. NAM!

Munhan oli tarkoitus tulla kotiin jo sunnuntaina, mutta aika meni niin nopiaan että ei oltaisi keritty dyykkaamaan laisinkaan, joten päätin pitkällisen harkinnan jälkeen jäädä vielä yhdeksi yöksi. Kannatti, koska sen illan roskissaalis oli melkoinen. On Arabiaa, Alua, Riihimäkeä, Vähäkyröä ja vaikka mitä.  

Tämä kattila aiheuttaa nyt vähän päänvaivaa. Ruusukuviohan on ihan selvästi Esteri Tomulan käsialaa, mutta en ole ikinä törmännyt tuon muotoiseen Finelin kattilaan. Pohjavärikin tuossa on puhdas valkoinen, kun tutummissa ruusuastioissa se on kermaisampi. Ihan pätevä kattila tuo kuitenkin on, paksu teräspohja ja vieläpä oikein hyvässä kunnossa. Kiinnostaisi vaan tietää että onko tuo jotain uudempaa Arabian tuotantoa, vai kenties joku halpa kopio, mitään leimaa en mistään löydä.

Kuvasin nyt samaan syssyyn muutkin Ruusut mitä nurkkiin on kertynyt. Minähän en ihan hirveästi tuosta kuviosta edes tykkää, mutta ilmeisesti se tykkää musta kun niitä kerran kertyy. Koko läjästä olen maksanut yhteensä kuusi euroa. Pannusta vitosen (tosin sitä oli käytetty nokipannuna joten se oli ostettaessa pikimusta, vain muoto paljasti sen Fineliksi) ja liesisuojista euron.

 Dyykkaus on ihan oikeasti parasta huumetta, voi jestas!