Kermakkokisa osa 9: Karhulaa taikka Nuutajärveä

Taas vähän nekkasia. Tämä kaunis vanha pariskunta löytyi Turusta sunnuntaikirppikseltä yhteensä kolmella eurolla. Enkä sitä ostanut minä, vaan se kisan toinen osapuoli. 

Me ei kyllä nyt tiedetä mitä nämä on. Astiataivaassa nekkaa myydään Karhulan lasin valmistamana, mutta Kermakkokimaran mukaan parivaljakko saattaisi olla Nuutajärveäkin. Itsehän en mistään mitään tiedä, joten mennään sillä että jompaa kumpaa se varmasti on, mutta pääasia että kotimaista. 

Minusta on ihan hirveän sympaattista ja ihanaa, että tämmöisillä vanhoilla esineillä on edelleen, vuosikymmenten jälkeen, se (oletetusti) sama ystävä siinä vierellä kuin silloinkin kun olivat vielä uudenkarheana kaupan hyllyllä. Jotenkin ihan väkisinkin ajattelen niitä vanhana avioparina, jotka nyt kiikkustuolissa edelleen katselevat toisiaan lempeästi silmiin. Niissä on semmoista tietynlaista rauhaa ja seesteisyyttä, semmoista ajan pysäyttävää. Ei yksinäisestä nekasta tai sokerikosta tule ollenkaan niin vahvaa tunnetta. Ja kun ei yhtään tiedä mitä kaikkea nämäkin kaksi on yhdessä kokeneet ennen joutumistaan kirppispöydälle kaikenmaailman krääsän keskelle... No, nyt ne sai rauhan, ja saavat pidellä toisiaan kädestä hamaan tappiin asti.

Kermakkokisa osa 8: Salme

Karhulan lasin Salme-nekkaa on alettu valmistaa vuonna 1938. Näitä on tehty kolmea eri kokoa, joista tämä yksilö edustaa keskimmäistä, eli on 1,5 dl vetoinen. Lisätietoa löytyypi taas Kermakkokimarasta, jos jotakuta kiinnostaa.

Euron maksoi.

Tämä täytyy välttämättä antaa lahjaksi äiteelle.

Kermakkokisa osa 7: Apila

Jatketaan nekkasilla. Poikettiin Turussa pihakirppikselle, jossa oli kaikenmaailman lasijuttuja kaupan, ja halvalla vieläpä. Jäi vähän kaivertamaan Aladinin keltainen mesimarja, joka olisi irronnut vitosella, mutta tuleehan noita... Kai? Pari kermakkoa tarttui kuitenkin käteen, tässä niistä toinen.

Nuutajärven Apila vuodelta 1977 (vuosiluku lukee pohjassa, kuinka kätevää!), 3 €.

Kermakkokisa osa 6: Vihreä Riihimäki

Taisin luvata esitellä Turusta löytyneitä nekkoja, mutta ne saa vielä odottaa, koska perjantaina löytyi yksi komistus kotikonnuilta. Tätä mallia on valmistettu vuodesta 1915 aina kuuskytluvulle asti, ja se on nimeltään Riihimäki, valmistajana luonnollisesti Riihimäen lasi. Vitosella löytyi, ihan hyvät kaupat.

Kermakkokisa osa 5: Miranda

Kaunis, vihreä Miranda lähti kirpparilta kotiin vitosella.

Design Heikki Orvola, Nuutajärven lasi. 

Rakastan, rakastan, rakastan!

Ja nyt odotellaan ukkosmyrskyä. Talouden jokainen ämpäri ja purkki on valmiina keräämään sadevettä rännin alta, melkeen voisin jo laittaa shampoot päähän koska kohta Anne kastuu. :) 

Kermakkokisa osa 4: Lukki

Kermakkokisa on edennyt jo aikapäiviä sitten ilman että olen saanut aikaiseksi siitä tänne raportoida. Turusta löytyi jotain varsin eriskummallisen hienoa, Riihimäen lasin tassulliset kermakko ja sokerikko, mustaa lasia. 

Kermakkokimaran mukaan samainen kermakko löytyy kirkkaana Riihimäen lasin vuoden 1939 kuvastosta numerolla 6653, mutta erään antiikkiliikkeen nettisivuilla samaa mallia mustana, mutta erilaisella kultauksella myydään 1920-lukulaisena. Oli miten oli, tämä oikein osuvasti Lukki-nimeä kantava pariskunta meni heittämällä parhaiden kirppislöytöjeni top kymppiin. Jos mulla olisi testamentti niin nää olis siellä jo. 

Kunto on kuin suoraan kaupan hyllyltä, Riihimäen tarrakin on vielä paikallaan. 

Olisi kyllä silti kiva tietää näistä enemmän, joten jokainen pienikin tiedonmuru otetaan kiitollisuudella vastaan. Eikä pelkästään kyseisestä mallista, vaan ylipäänsä mustasta lasista. Missään ei kerrota edes mistä se saa värinsä, vaikka muista väreistä on tietoa vaikka kuinka. 

Kehtaankohan edes mainita, että maksoin molemmista yhteensä vaivaiset neljä euroa?

Kermakkokisa osa 3: Ruutu

Eilen kotiutui kirpparilta Helena Tynellin Ruutu-sarjan kermakko eurolla. Nekka on ollut Riihimäen lasin tuotannossa 1967-1968, mutta tätä yksilöä ikä ei paina, koska naarmuja ei meinaa löytyä edes pohjasta. 

.

Kermakkokisa osa 2: Johanna

Arabian Johanna-sarjan kermakko, sokerikko ja kaksi kuppia löytyivät Lamminpään kirpparilta jo helmikuun alussa. Nämä ihanuudet ei tulleet meille vaan tasottivat kermakkokisan lukemiin 1-1. Koko kasa kustansi 12 €. 

Koristeen on suunnitellut Raija Uosikkinen ja sarjaa valmistettiin ilmeisesti vuosina 1968-1969. 

Kermakkokisa käynnistetty

Jotta elämässä olisi jotain haastetta niin pistettiinpä kaverin kanssa pieni kisa pystyyn. Se, kumpi löytää kirppareilta enemmän kermakoita, voittaa... kermakkokisan? Kilpailuaika on määrittelemätön eikä palkintoja jaeta, eikä tarkoitus ole hamsteerata jokaista vastaantulevaa kermakkoa, vaan lähinnä avata sumuisia kirppissilmiä ja tuoda vähän piristystä elämään. Ja ovathan nuo pirun kauniita ja mielenkiintoisia esineitä, vaikkeivat ainakaan tässä taloudessa kovin käytännöllisiä, meikäläinen kun tarttisi kahvipöytään ennemminkin maitokannun. Suurin osa vanhoista kermakoista on niin pikkiriikkisiä ettei niistä terästäisi kuin puoli kahvikupposellista jos sitäkään, tosin ennenvanhaan kupitkin oli pienempiä eikä tuollaisia neljän desin kolpakoita joita meidän perheessä harrastetaan. Mutta voihan niitä käyttää vaikka karkki- taikka dippisoosikippona, tai vaan ihastella ja hypistellä ja mietiskellä mitä kaikkea ikivanha ja elämää nähnyt kermakko on nähnyt ja kuullut.

Tällä mä korkkasin kisan. Ensin en tiennyt esineestä mitään muuta kuin että vanha on ja kotimaiseksi uskalsin veikata, mutta Kermakkokimara pelasti (taas) tietämättömyydeltä, ja selvisi että kyseessä on Riihimäen lasin kermakko nro. 7679, joka löytyy Riihimäen uutuuksien kuvastosta vuodelta 1941. Kaksi euroa pulitin, ihan käypä hinta.