Oho, vessassa rusehtaa

Meidän vessa muuttuu pala palalta ruskeaksi, ihan vahingossa. 

Kaarinan Ykköstien kirppikseltä löytyi Mäkisen Kuvastimen ruskea peili niin halvalla että vieläkin hihityttää. Kesällä ihastelin samanlaista Tuula Puraslahden suunnittelemaa kuvastinta rompetorilla, siellä sillä oli hintaa muistaakseni 70 € eikä kuulemma tinkivaraa ollut ollenkaan koska on sen verran harvinainen malli. Myönnetään, en itsekään muista moiseen ennen törmänneeni, eli ei niitä nyt ihan joka nurkan takana myydä. Vaan nytpä se tuli vastaan kahdella eurolla, joten taisi siinä pari riemunkiljahdusta päästä ja askel kassalle oli kovin kevyt ja keinahteleva.  

Peilin päästyä heti tositoimiin piti sen kaveriksi virittää vähän vanhempi kirppislöytö, joka on odottanut sopivaa hetkeä ja inspiraatiota (eli kolmen naulan nakutusta) kesästä saakka. Sopivasti ruskeansävyinen, käyttämätön kangaslokerikko kotiutui Lielahden Fidasta 3,40 € hinnalla. Se olikin oikein tervetullut löytö, taskuihin nimittäin mahtuu piiloon paljon kaikkea tärkeää ja vähemmän tärkeää roinaa mitä vessassa ehkä joskus saattaa tarvita, tai sitten ei. 

Olen vähän sitä mieltä, että tämä jos mikä on universumin tapa yrittää sanoa että kyllä se hieno ruskea roskiksesta löytynyt peilikaappi vaan kuuluisi meidän vessaan, mutta tuolla se edelleen nököttää yksin saunan nurkassa. 

Läjä vanhaa peltiä

Keräsin samaan kuvaan kaikki viimeisimmät peltilöydöt, tai ainakin ne jotka oli käden ulottuvilla. 

GWS:n pihlajatarjotin löytyi lähetystorilta. Samaa sarjaa meiltä löytyy jo ennestään lasinaluset ja tätä isoa tarjotinta olen etsinyt jo pitkään. Nyt se tuli vihdoin vastaan kukkaroystävälliseen euron hintaan, joten kyllä kannatti odottaa. Kuvassa se näyttää vähän haalistuneelta, mutta oikeasti on lähestulkoon priimakunnossa muutamaa pientä naarmua lukuunottamatta.

Pauligin kahvipurkki ei ole kovinkaan vanha, mutta ostin sen ihan oikeaan tarpeeseen. Se sai korvata vanhemman, punaisen kollegansa, joka falskasi sen verran kannestaan, että pääsi eläkkeelle hyllyyn. Tämä ja oranssiraidallinen englantilainen purkki maksoivat Lielahden kierrätyskeskuksessa yhteensä kolme euroa. Aarikan vihreä Riemuraita löytyi rompetorilta neljällä eurolla, ja kolhuja saanut GWS:n tanhupurkki jostain osto- ja myyntiliikkeestä Kangasalta vitosella. 

Sit vois koittaa pitää pienen tauon peltipurkkien löytämisessä ja vaihtaa vaikka kuviolliseen Fineliin... ;)

Polkujuoksentaa ja kirppislöytöjä

Niin vaan meni nekin suunnitelmat blogin päivittämisestä loman aikana plörinäksi. Kävi nimittäin niin, että kun pistin koneeseen virrat päälle, kuului kamala pamaus, ja sinne possahti melkein tonnin edestä keväällä päivitettyjä pelipalikoita. Vielä ei tiedetä menikö kuvatkin, toivottavasti ei. Ja vaikka tää on nyt jo kolmas mossahtanut kone elämäni aikana niin siltikin olen edelleen maailman huonoin varmuuskopioimaan mitään, ehkä nyt vois koittaa oppia jotain.. Mutta nyt siis käytössä ainoastaan puhelimen netti ja kamera, katotaan onnistuisko tää bloggerointi näin.

Annetaan vanhempien kirppislöytöjen vielä odottaa, kipaisin nimittäin eilen pikavisiitillä Ikaalisten kirpparilla selvittyäni ensin hengissä ensimmäisistä juoksukisoistani sitten kouluaikojen. Sastamalan Ellivuoressa juostiin Pirunpolku-kisa, joka oli kyllä melkonen extremereitti ainakin tämmöiselle ensikertalaiselle. Onneksi uskoin järjestäjiä kun sanoivat että rankka matka on, joten ilmottauduin vaan yhdelle kierrokselle (11 km) ensin suunnittelemani kahden sijaan. Mäkeä riitti, nousumetrejä oli yhteensä 440 ja niihin sisältyi kivikkopolkujen ja umpipöpelikön lisäksi mm. kaksi laskettelurinteen hissilinjaa pohjalta huipulle asti. Jos olisin osannut lukea karttaa ja ymmärtänyt mihin olen ryhtymässä, oisin saattanut jättää väliin. :D Mutta onneksi läksin, oli kyllä huikea kokemus! Enkä ees ollut läheskään viimenen maalissa vaan tulin kahdeksanneksi ajalla 1:22:25. Ens vuonna kaksi kierrosta, kuka lähtee mukaan?! ;)

Paluumatkalla kävin pulahtamassa mukavan vilpoisassa järvessä jotta kehtasin lähteä ihmisten ilmoille

 (olis siellä saunaankin päässyt mutten tajunnut ottaa vermeitä mukaan), ja sitten tukka märkänä kirpulle. Ja sehän kannatti!

Ehkä maailman hienoin pitkä hame maksoi vitosen. Tää oli ihan käsittämätön löytö, koska tähän 182 cm ruhoon on oikeasti mahdotonta löytää maahan asti ulottuvia alaosia, ainakaan riittävän kaposella vyötäröllä. Nyt löyty, ja vieläpä täydellisellä kuosilla. Älkää välittäkö puupökkelöamatsooniolemuksestani tai reikäsestä paidasta, kattokaa tota hametta! Meikä on ihan huumassa!

Mukaan tarttui myös puurasia (2,50 €) sekä tosi painava vihreä päiväpeitto (2 €).

Ja laitetaan tähän nyt vielä yksi vanhempi löytö kun kerta vauhtiin päästiin. Upea vanha kotimainen Utria-merkkinen kolttu maksoi vaivaisen euron seurakunnan kirppiksellä joskus kesämmällä. Vaan mun tuurillani se kinnaa taas vähän joka paikasta vaikka kokolapussa lukeekin 38, mutta onneksi tunnen erään vähän pienemmän, jolle mekko sopinee kuin nenä päähän. :)

Semmosta. Ei haitannut vaikka missasin jälleen kerran Siivouspäivän. 

Kahviaika!

Heipparallaa taas. Tässä sitä vietellään viimeistä lomaviikkoa, aika kivat kelit tuli tälle viimeselle puolikkaalle. :) Koitan nyt saada postailtua vähän ahkerammin, kun on tässä kesän aikana tullut jonkin verran aarteita löydettyä. Tuli vaan tehtyä semmoinen virhe, että liityin kolmen vuoden tauon jälkeen takaisin Facebookiin, ja koukkuunhan minä sinne jäin samantien. En nyt ehkä muuten, mutta kun siellä on niin koukuttavia luontoaiheisia ryhmiä, joihin tulee jatkuvalla syötöllä uusia kuvia ja juttuja, että en malta pitää näppejäni erossa puhelimesta etten vaan missaa jotain uutta ja ihmeellistä itselle ennen tuntematonta sientä taikka ötökkää. Ette arvaa minkälaista taistelua käyn pääni sisällä ton kännykän räpläämisen takia, mutta minkäs teet. Onneksi tulee kohta talvi, sitten toivon mukaan nuo ryhmätkin vähän hiljenevät. 

No mutta takaisin aiheeseen. Aloitetaan kirppislöytösuman purku ihanan oranssista Melittan kahvinkeittimestä, joka löytyi kyläkirppissuunnistuksessa euron hintaan. Pannu ei ole alkuperäinen, mutta muuten vekotin on ihan tosi hyvässä kunnossa ja toimiva, ei ihan kamalasti ole varmaankaan käytetty kun ei ole pahemmin edes kalkkeutunut. Tämä saa kodin ystäväni luota, koska M ei ollut laisinkaan vakuuttunut vehkeen hienoudesta. 

Samana päivänä löytyi myös ihan priimakuntoinen GWS:n valmistama Pauligin kahvipurkki kahdella eurolla naapurista. Ei se nyt mitenkään silmää hivele, mutta ihan hyvä lisä kasvavaan kahvipurkkikokoelmaani.

Ja vielä kolmas kahviaiheinen samalta kierrokselta, vuoden 2011 kalenteripyyhe hintaan 50 senttiä. Ei kaunis sekään, mutta sopivan hintainen kalenteripyyhekokoelmaa kartuttamaan, ja tarvii noita vähän rumempiakin olla kun niitä raaskii käyttää vähän huolettomammin kuin vanhoja ja kauniita.

Tänään kävin pikaisesti kierrätyskeskuksessa ja lähetyskirppiksellä ja huomasin kantaneeni kotiin kamalan läjän vanhoja kankaita. Tuolla ne nyt kuivuu pesun jäljiltä pihalla, yritän kuvailla ne huomenna ja saada jotain tänne blogiinkin asti vielä tässä loman aikana. 

Pikainen kirppisretki Hämeenlinnaan

Heti kun pääsin sanomasta että en mää kesääni viitsi koneen ääressä törsätä niin täällähän sitä taas istutaan. Ihan sillä vaan, että kun kaikki muut kävi viime viikonloppuna Kangasalan Restaurantapäivillä ja löysi vaikka mitä kaikkia hienoja aarteita, niin mepä poikettiinkin vastarannankiiskeinä Hämeenlinnassa parilla kirpulla ja löytyihän sieltäkin jotain. 

Ruskea oli näemmä päivän väri.  Hämeentien kirppikseltä oli pakko napata vitosella mukaan hauskanmallinen emalipurkki. Enpä ole ennen tuommoista tainnut edes nähdä. Mikäköhän sen alkuperäinen käyttötarkoitus on mahtanut olla? Se on kannu ilman kaatonokkaa, ehkäpä kannellinen kolpakko kenties? Paitsi minusta se näyttää kyllä siltä että siinä kuuluisi lukea Hinajaa ja se tulisi välittömästä palauttaa Nalle Puhille, joka varmasti vaeltaa hädissään ympäri Puolen hehtaarin metsää etsien kadottamaansa purnukkaa.

Kantolan Kammarista tarttui mukaan Pala-lokerikko parilla eurolla. Se on alakulmastaan vähän halki, ja myöskin alimmasta lokerosta puuttuu pieni pala nurkasta, mutta eivätpä nuo viat käyttöä haittaa. 

Ja vielä samaiselta kirpulta kotiutui Plastexin Inkivääriä-purkki. Se oli -50% alessa joten köyhdyin siitä 1,50 €. Sekä tätä että Palaa pyörittelin kädessäni pitkät tovit, ja kannettuani niitä korissani koko kirpparin ympäri meinasin ne vielä palauttaa paikalleen, mutta mukaan ne lähti sitten kuitenkin.  

Käytiin me Suurkirppikselläkin, mutta sieltä ei löytynyt mitään kuvaamisen arvoista. Pari pellavaista laudeliinaa, tosi kattava iskemätön ensiapulaukku parilla eurolla, koirille vinkulelu ja kissoille taas uusi aktivointikulho eli semmoinen koirien ahmimisenestoruokakuppi. Sieltä lähdettiinkin sitten köröttelemään pikkupojan syntymäpäiväkekkereille, matkalla tosin ehdittiin poiketa vielä Mierolan sillalla syömässä kesän ekat irtojätskit. 

Kiva oli reissu, tars ottaa uudestaan pikimmiten ja vähän pidemmällä kaavalla.

Heinäkuiset romppeet

Voi hyvänen aika kun tämä kesä menee ihan hirmuisella vauhdilla. Puolet lomastakin oli ja meni, onneksi puolet on vielä edessä kuukauden päästä. Me on tehty vaikka mitä ja käyty vaikka missä, mutta kuvien läpikäynti ja kirjoittaminen vie aina koko illan jos siihen ryhtyy, joten on tämä blogin päivittäminen sitten jäänyt koska en ole halunnut törsätä kesääni koneen ääressä.

Mutta viikonloppuna täällä oli taas rompetori ja nyt löyty sen verran herkullisia juttuja että niistä oli pakko tulla pikaisesti postaamaan kännykkäkuvien kera. 

Keltavihreä Europa-merkkinen seinäkello oli ihan pakko saada, vaikka se onkin ihan vähän halki yläreunasta. Kasassa se pysyy kuitenkin eikä halkeamaa edes näe ellei nyt ala oikein syynäämään. Pyynti oli 15 €, mutta oikein hauskan tinkaussession jälkeen köyhdyin kaunottaresta 7 €. Se pääsi heti olkkarin seinälle vihreän väistyttyä porstuan ja keittiön välimaastoon.  

Keltaoranssit Sarviksen Majurit oli osittain kummallisen harmaan tatiman peitossa, mutta uskalsin maksaa neljästä henkarista kympin kuitenkin, tiukan tinkauksen jälkeen toki. Vähän turhan innokkaasti niitä käsittelin OnXon-kivellä ja niinhän siinä kävi että hankasin pinnan paikoitellen ihan himmeäksi. Mutta ei ne kyllä puhtaaksi olisi lähteneet vähemmällä hinkkaamisella, tai näin ainakin itselleni nyt uskottelen, joten ei auta murehtua. Nyt mä vaan mietin että olisikohan se ihan kuolemaantuomittu ajatus jos niihin suhhuttaisi kerroksen spraylakkaa niin kimmeltäisivät taas... Pitänee uhrata yksi testikappaleeksi ja kattoa kuinka käy.

Punainen leimaton emaliämpäri lienee Fineliä, mutta irtosi yllättäen niinkin halpaan hintaan kuin neljä euroa. Reunassa on pari kolhua niinkuin kuvasta näkyy, mutta muuten se on ihan ehjä ja hyväkuntoinen. Tämä oli oikein iloinen löytö.

Messinki(?)kärpänen halusi ihan ehdottomasti lähteä mukaan kolmella eurolla. Tuhkakuppihan tuo oikeasti on, siivet nousee ylös ja siellä on tuhkasäiliön lisäksi vielä tellingit kahdelle tupakalle. Mutta koska M on vaihtanut syöpäkääryleensä ihan tyystin sähköisiin savukoneisiin (kirjaimellisesti) niin tämä kärpänen saapi toimia ihan vaan koristeena, ja siinähän se onkin tosi hyvä, tuommosia voisi ruveta ihan vaikka keräilemään.  

 Löytyi sieltä sitten vielä yksi muukin juttu, mutta siitä lisää toisella kertaa. :)

Ensi viikonloppuna olis Kangasalla Restaurantapäivät. Vähän tekisi mieli mennä, muttakun siellä tars olla jo aamusta aikasin jos meinais jotain löytää, ja se nyt on sula mahdottomuus. Mutta jos on kiva ilma niin miksei sinne taas lähtisi ihan vaan ihmettelemään niinkuin viime vuonnakin. Ellei keksi jotain muuta kivaa ajanvietettä, kuten vaikka mattojen pesu.

Uudet vanhat purkit ja viikonlopun menovinkki

Peltipurkkikokoelma on kasvanut kahdella. Punainen, englantilainen purkki löytyi Ikaalisista kolmen euron hintaan, vihreä Aarikan Tuliainen taasen Turusta kuudella eurolla. Punainen on ihan tosi hyvässä kunnossa, mutta Tuliaisessa on ruosterinkula ja vähän muutakin sanomista sisäpuolella. En vaan malttanut jättää sitä ostamatta, pitihän sitä nyt Turun reissulta tuliaisia tuoda.

Meikäläisellä alkaa huomenna ihan oikea loma! Sitä pitäisi lähteä juhlistamaan heti illalla hevikeikalle, sikälimikäli pystyy pysymään hereillä. Viikon varsinainen kohokohta koittaa kuitenkin vasta lauantaina, kun Mobiliaan kokoontuu taas iso kasa seiskytluvun autoja. 70's Arjen Klassikot -tapahtuma järkättiin viime vuonna ekaa kertaa ja siellä oli niin vallan mukavaa, että nyt M otti ja pisti meitin Taunuksenkin kuntoon ihan varta vasten. En olisi ikänä uskonut, mutta niin vaan se tuokin peltipurkki meni leimasta läpi ihan pienellä laitolla, vaikka on seissyt pihassa melkein kaksi vuotta. Lisäremppaa seuraa ensi viikolla, mutta toivottavasti päästään sillä nyt tuossa kunnossa Kangasalle ja takaisin.  

Sinne sitten vaan kaikki muutkin kynnelle kykenevät! Lisätietoja löytyypi täältä. Ja saapi tulla nykimään hihasta jos tunnistaa, me varmaan pyllistellään siellä kameroitten kanssa ja kuolataan toisten menopelejä. :)

Halpaa rihkamaa ei voi vastustaa

...Ainakaan kirpparilla.

Tää oli taas näitä että pakkoko tuokin nyt taas on ostaa. Mutta hei, iso säkillinen koruja ja pääkalloja ja vaikka mitä tilpehööriä kahdella eurolla, oliko mulla muka jotain vaihtoehtoja? Vaikka menis pelkästään arkartelumateriaaliksi niin oli halpa ostos, mutta kun kävin kaikki läpi niin löytyihän sieltä ihan semmoisenaankin käyttökelpoista tavaraa. 

Vaan saattaapa tuo olla, että osa koruista pääsee uudestaan kirpparille ja kiertoon, kun nyt vihdoin sain varattua oman pöydän.

Kevään kirppulöytöjä

Niinhän siinä kävi, että kevät ja aurinko toi taas vähän intoa lähteä kirppareita kiertämään tylsän talven jälkeen, ja onhan sieltä jotain löytynytkin. 

Soma puinen jakkara ei ollut kerennyt vielä edes saamaan hintalappua kylkeensä, kun ostin sen jo pois. Hinta 4 €.

Marimekon kassi 5 € ja Ipnos Turku -keksipurkki 3 €.

Minipieni puinen ompelulaatikko on jonkun ihan omin käsin tekemä, vähän huonossa hapessa mutta sympaattinen kuin mikä! 0,50 €. Tämä löytyi kyllä jo talvella.

Etummainen ihan priimakuntoinen emalipotta kustansi 5 €. Mies huusi sen nähdessään että miks v***ssa meillä on aluasastia tiskipöydällä. No just siks, siitä tulee alusastia yrttiviljelyksille, ja niinhän siitä tuli. :)

Pitkät vihreät raitaverhot oikein jämäkkää vanhaa puuvillaa, 5 € /2 kpl. Mitäkähän nää on? Finlaysonia? 

Tästä tää taas lähtee! Sais nyt äkkiä löytyä se uus koti että olis tilaa minne keräillä.

Kaksi oikeaa kättä ja avainkaappi

Kiitos taas, ihana rakas kierrätyskeskus.  Kädet ei maksaneet mitään, avainkaapista köyhdyin euron.

Mutta nuo kädet! Rakastuin samantien kun ne näin, voi kuinka satuinkaan taas paikalle oikeaan aikaan. 

Teräspannu ja etiketit

Poikkesinpa lauantaina lähikirpulla samalla kun M kävi kaupassa hakemassa makkaraa laavuretkeä varten, ja hupsista! Pannuja tähän talouteen ei välttämättä tarttisi enää yhtään lisää (paitsi jos ne on emalia), mutta kun lyödään kotimainen teräspannu eteen 1,50 € hintaan, niin pakkohan se on pelastaa!  Tässä hän poseeraa aikaisemmin ilmaiskorista löytyneen saksalaisen Beyer-lehden vuodelta -63 kanssa. On muuten aika mahtilehti, ihan mielettömiä mekkoja ja muita vaatteita kaikki 90 sivua täynnä. Ja ilmeisesti tuosta viivasekasotkusta saattaisi löytyä jopa kaavatkin niihin, jos tuommoista aarrekarttaa vaan osaisi lukea. Lehti on olevinaan suomalainen painos, mutta saksaksi siellä kaikki on, ainoastaan neuleista on tehty erillinen suomenkielinen ohjenivaskansa. Neulomisesta ymmärrän, jos mahdollista, vielä vähemmän kuin ompeluksista, eikä tuo saksan kielikään enää oikein taivu että saisin lehden jutuista mitään irti, mutta kuvia osaan sentään sujuvasti katsella ja kuolata, ja niitä onneksi riittää.

Pannun on valmistanut Painometalli. Sisäpuolelta se kimmeltää kuin uusi, rohkenen väittää että kahvia sillä ei ainakaan ole keitetty montaa kertaa jos kertaakaan, mutta ulkopuolelta ikä vähän näkyy, ja niinhän sen kuuluukin. 

 Löytyi myös vanhoja etikettejä eurolla. Punaset tarrat on jo menetettyjä tapauksia, mutta ruskeat on vielä ihan käyttökelpoisia. Kyse on vaan siitä että raaskiiko niitä käyttää...

Laavuretki jäi loppujen lopuksi tekemättä, mutta eipähän mennyt makkaranhakureissu ihan harakoille. :)

Vihreitä kirppislöytöjä

Laitetaas muutama kirppislöytö taas pitkästä aikaa. Viime viikonloppuna ei (onneksi) löytynyt ihan niin paljon roinaa kuin olisi voinut kuvitella, mutta jotain kivaa kuitenkin. Eikä me sitten ihan jaksettu kaikkia kyliä kiertää, tyydyttiin Tampereeseen, Ylöjärveen ja Hämeenkyröön, ja olihan niissäkin jo kirppurointia ihan riittämiin. Nyt löytyi kivaa vihreetä, ja koska on vielä edellisetkin vihreät esittelemäti niin ne tulee tässä nyt samalla.

Kulho ja kuppi löytyi joku aika sitten kierrätyskeskuksesta euron yhteishintaan. Niissä ei ole mitään merkintöjä, mutta eiköhän ne kiinalaisia ole. Ihan priimakunnossa molemmat. Mutta sitten tuo kuuppa! Se on Fineliä! En olisi ikänä uskonut, enkä ole moista koskaan ennen nähnyt. Ei se mikään kaunis ole, mutta koska se on Fineliä ja puoleen hintaan siitä ei tarvinnut maksaa kuin 3,50 €, niin pakkohan se oli ostaa kokoelmiin.   

Sitten löytyi myös vihreä työvalo niinkin halvalla kuin 2 €. Juuri sellaista olin etsinytkin! Harmi vaan että meillä ei ole mitään paikkaa mihin sen saisi asennettua niin että siitä olisi mitään hyötyä. Kasvivaloksi sitä meinasin mutta meinaamiseksi jäi, kun keittiön pöytäkin on liian paksu sille. No, lamppu pääsi jemmapiiloon odottamaan sitä tulevaa uutta kotia, jossa varmasti löytää paikkansa. 

Lisää löytöjä luvassa lähipäivinä.

 

Latasin.

Ah mikä ihana viikonloppu. Oli jo siis, tiedän että nyt on maanantai, mutta koska en koskenut tietokoneeseen koko viikonloppuna niin raporteeraan näin jälkikäteen. Kävin kirpparilla ja löysin Raija Uosikkisen suunnitteleman ihanan Kehrä-pannun! Ruosteessahan se on vähän sieltä sun täältä ja kansikin hukassa, mutta sepä oli kerrankin hinnassakin huomioitu ja pannunen pääsi ilostuttamaan pienenpientä elämääni 3,90 eurolla. Oi että mä rakastan sitä, justiinsa semmoinen jymypiristys mitä tarttinkin, kiitos, kiitos, kiitos universumi! ♥

Latasin myöskin valoa ja vitamiineja oikein olan takaa. Valovempaimesta on tulossa ihan oma postauksensa lähiaikoina joten ei siitä sen enempää, paitsi että hyvää teki. Parin tunnin valotankkauksen ja marjojen ja vitamiinien virkistämänä repäsin ja juoksin 13 km, ilman että edes happi loppui! Ja jaksoin vielä sen jälkeen kipittää reippaan vitosen metsälenkinkin Rutaleen kanssa, muutaman tunnin huilin jälkeen kylläkin. Lisäksi katsoin yhden päivän aikana melkein kaksi elokuvaa melkein nukahtamatta, ja se on jo melkein yhtä paljon kuin koko vuonna yhteensä, eli suorastaan valiosuoritus. Illalla tehtiin vielä kaksi pellillistä superhyvää pitsaa ja mässättiin, koska olihan sitä kulutettukin. Ihan tosi huikea lauantai, näitä lisää!

Sunnuntaina sitten istuttiinkin puoli päivää autossa ja käytiin juhlimassa yhteensä kolmen eri pikkutytön synttäreitä ympäri hämettä ja pirkanmaata. Ja taas tuli mässättyä, röyh.

Ja tänään palattiin arkeen. M lähti taas ajamaan jonnekin toispuolsuomee toistaiseksi tuntemattomaksi ajaksi, mutta itse päätin, koomailtuani ensin töissä jääkalikkana ihan turkasen pitkältä tuntuneet kahdeksan tuntia, pitää koirien kanssa lepopäivän. Mentiin vaan lyhkänen lenkki ja syödään ja huilataan ja nukutaan, ja tuijotellaan haltioituneena ihanaa kehräpannua, ja ladataan akkuja huomiselle kun Ruuti täyttää vuosia.

Oranssi

Oranssi on yksi lempiväreistäni, mitä en kyllä vielä muutama vuosi sitten olisi ollenkaan osannut ennustaa. Tämmöiselle surkeiluun ja melankoliaan taipuvaiselle tuommoinen pirteä ja aurinkoinen väri on oikeasti aika tärkeä ja iso juttu, ihan vaan jo olla olemassa ja näkyä ympärillä, edes pieninä annoksina. Etenkin nyt kun siitä on oppinut pitämään, jopa rakastamaan. Joten eipä se haittaa ollenkaan vaikka näkyisi isompinakin annoksina. :) Tässä vähän maistiaisia meidän talouden oransseista, ja on siellä vähän keltaistakin joukossa:

Finlaysonin kukkapyyhe 70-luvulta on ihan ehdoton lempparipyyhkeeni. Ihanan ulkonäkönsä lisäksi se myös sekä kuivaa että kuivuu hyvin, mitä ei voi sanoa nykyajan ylipaksuista nöhnäpyyhkeistä. Onneksi meille on ajautunut näitä useampikin kappale, eri väreissä tosin. Oranssi peili koristaa vessan seinää, se lähti mukaan joskus torikirppikseltä, kun myyjä melkein tarjoutui maksamaan että vien sen pois. Taisin minä siitä parikymmentä senttiä lopulta maksaa, tai ehkä jopa viisikymmentä. Pukkilan aurinkoinen kaakelipannunalunen sekä Finelin kulhot on kaikki kirppareilta nekin.  

Persimonkausi on nyt, ja niitä kyllä sitten syödäänkin. NAM! Aina minä suunnittelen väsääväni vaikkapa jonkun ihanan liivatekakun jonka koristelisin kauniilla persimonlohkoilla, mutta eihän niitä koskaan kakkuun asti jää kun menevät kaikki parempiin suihin ihan semmoisenaan.

Tämä sama kuva oli keltaisessa postauksessa, mutta ilman oranssia ja punaista, ja voi miten ankea se kuva olikaan kaikessa harmaudessaan, siispä nyt se saa loistaa kaikissa väreissään. Sarviksen isoja Katrillejahan ne, ja puolalaisia emalikaatimia.

Sitten kasasin kauhealla hädällä sohvalle lähimmät oranssit jutut mitä käteen sattui. Pallokangas on kahdesta lakanasta tai verhosta yhdistetty, lakanana sitä olen joskus käyttänyt. Ruusu-keittiöpyyhe on ihan täydellinen käyttöpyyhe, ja samasta kankaasta löytyy myös kassi, jonka joskus dyykkasin roskiksesta. Ruokatermoksen joskus ostin kun kuvittelin sen olevan ihan hirmutarpeellinen, vaan enpäs ole käyttänyt kertaakaan, kiertoon joutaa. Livalin pöytälamppu kustansi kirpparilla parisen vuotta sitten muistaakseni 1,25 € tai jotain muuta todella epämääräistä. Äiteen tekemä oranssi-ruskea pannulappu takertui käsiini heti kun sen ensi kerran näin ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Sen alla oranssikuvioinen tyynyliina, jonka merkistä ei ole mitään tietoa. Kukalliset lasinaluset on englantilaisia.  

Roskiksesta löytynyt lamppu jäi sitten kuitenkin M:n yöpöydälle asumaan, vaikka se piti laittaa eteenpäin. Siitä tulee aika kiva tunnelmavalo ja se narukatkaisijan vuoksi sitä on ihanan helppo käyttää.

Luulen, että oransseista pitää tehdä vielä toinenkin postaus joskus paremmalla ajalla, koska eihän tässä nyt ollut kuin vasta pari hassua esinettä.

Ja oranssin myötä värihaaste lentää Natsalle uuteen blogiin. 

Kielo

Tamara Aladinin Kielo 1560 kotiutui kirpparilta vitosella. Vaasi on pyörittäen puhallettua kirkasta lasia, Riihimäen lasin tuotannossa vuosina 1974-76. 

Keltainen.

Sain värihaasteen Syvältä.-blogin Sannalta. Nyt pitäisi etsiä kodista viisi eri väriä ja postata joka arkipäivä yhdestä niistä, ja joka kerta haastaa joku muu mukaan. 

Värejä täältä värioksennuksesta tilkkutäkistä kyllä löytyy vaikka kuinka, saattaapi jopa olla etten tyydy viiteen, mutta sen voin luvata että joka päivä en kykene postailemaan, mutta jos nyt koittais vaikka yhden värin viikossa. Aloitetaan keltaisesta. Ei siksi, että meillä sitä ihan hirmuna olisi, vaan siksi, että satuin ostamaan keltaisia ruusuja tässä päivänä eräänä, vielä tietämättä mistään värihaasteista. Pahoittelen kuvien huonolaatuisuutta, en vaan koskaan ole kotona valoisaan aikaan ja kuvat on sen mukaisia. 

Kyökistä löytyypi keltainen sokerisirotin. Ihan huikea vekotin! Olin pitkään suunnitellut keksiväni sellaisen, kunnes se tulikin vastaan Turun kirpparilla jokunen vuosi sitten, että eipä tarvinnut sitten sitäkään keksiä uudestaan. Jaksan silti ihmetellä miksei semmoinen kuulu jokaisen keittiön vakiovarusteisiin, ihan niinkun suolasirotinkin.

Makkarin yöpöydällä töröttää keltainen sienilamppu. Sille ei tosin riitä töpselipaikkaa joten on vaan kaunistuksena, kukapa sitä yövaloa tarttis.

 

Olkkarin kirjahyllyssä on vähän hailakampaa keltaista peltipurkkien muodossa.

 

Sitten ne ruusut. Vielä viikonkin jälkeen niissä riittää virtaa.

 

Opetustaulustakin löytyy keltaista. 

Ja kaapista puolalaisen emalin sekä Sarviksen muodossa. Vähänkö osasin photoshopata (!!!) muut värit piiloon, sen taidon oon aina halunnut oppia ja nyt sen tein. Whiii!

Vessassakin kellertää. Peilikaapin syövereissä ruusuisessa peltipurkissa asustaa kaikenmaailman pikkutilpehööriä kuten meikkejä, joita en koskaan käytä, mutta joita saatan vielä joskus tarvita.

Meillä ei ole vessassa peilikaapin lisäksi mitään paikkaa mihin saisi piiloon mitään, joten Vilén Finnwaren leipälaatikko kätkee sisäänsä kaikkea tarpeellista purkkia ja purnukkaa. Saman sarjan purkissa säilyy pumpulit.

Olishan tota kuvattavaa vielä löytynyt, mutta nää saa nyt riittää tältä erää. En ole kauhiasti kerinnyt muita blogeja hetkeen seurailemaan joten pyydän anteeksi jos haastan jonkun joka on jo haastettu, mutta ihan ekana on pakko haastaa Vaapukan Outi, siellä ainakin pitäis väriä riittää. :)