keskiviikko 30. lokakuuta 2013

32?

Onko se vanhuuden merkki jos ei enää muista kuinka paljon täyttää seuraavaksi? Onneksi sitä ei tarvinnut tänä aamuna ruveta miettimään, koska se hermoja raastava laskusuoritus suoritettiin jo muutama päivä takaperin ennen kohtalotoverin suurta vanhenemispäivää. Ja voin muuten kertoa että ei ollut ihan helppoa, monta kertaa loppui sormet kesken ja piti aloittaa alusta... Uskoisin kuitenkin että päästiin lopulta oikeaan lopputulokseen, tai ainakin suht lähelle. Eikä se enää tässä vaiheessa kamalasti haittaa vaikka vuodella heittäisikin suuntaan tai toiseen kun 30 on joka tapauksessa jo ylitetty.

Synttärpäivä on mennyt oikein lokoisasti kotosalla ja metsässä. Kuviakin otin, kuinkas muutenkaan. Ja sain taas yllättyä kuinka moni tyyppi tämmöisenkin kummallisen päivän muistaa, ja nyt on sit kauhian huono omatunto kun ite en muista koskaan mitään enkä edes omista kalenteria johon vois tärkeät päivät merkata. (Rakas joulupukki, tahtoisin joululahjaksi kalenterin ensi vuodelle.)

Tässä nyt enste kuvia päivänsankarista sillon vähän nuorempana. Aina oon kakusta tykänny, melkein jopa suunnittelin leipasevani semmoisen nytkin, mutta jätin sit kuitenkin leipomati kun en mä ehkä iha yksin kokonaista kakkua jaksa... Ja pientä ei voi tehdä, koska kaakun kuuluu olla iso.

 
Jo kakarana osasin olla kärttyinen, eikä se taito ole hävinnyt mihinkään vuosien varrella.



Nyt mä si vaan keitin päiväkaffet oikeen pannulla ja korput toimitti kakun virkaa. Hyviä nekin oli. Emmerdaalia kattelin samalla nauhalta, keskellä kaunista päivää. 



Kaffen jälkeen siirryttiin pihalle bilettämään, ja niissä pirskeissä olikin sitten niimpal vierai etten edes pysynyt laskuissa. Joistain tyypeistä sain kuviakin, kun ne maltto hetken olla paikallaan. Nää kaks ensimmäistä on ne joita eniten toivoin kylään ja tulihan ne. Oli muuten eka kerta ikinä kun saan töyhtötiaisen kuvaan.







Sitten kävin hakemassa postin ja mitä sieltä loorasta löytyikään! Ihana pieni paketti täynnä kaikkea tarpeellista ja hemmottelevaa! Lahjoista puheenollen, mies kyseli ennen reissuansa että mitä mä haluan lahjaksi. Tilasin jotain lapin roskiksesta. :) Tää on nyt vähänniinkuin tulikoe, välittääkö se musta riittävästi lähteäkseen dyykkaamaan? Uhkasi tuoda banaaninkuoren mutta ans kattoo nyt. Sillä on vielä kolme viikkoa aikaa. 


Loput kuvat on vaan räpsyjä metsästä. Ne olis ollu paljon paremmat ilman muokkauksia, mutta koska tänään ollaan vanhoja ni kuvienkin pitää olla teeman mukaisia. 

 










maanantai 28. lokakuuta 2013

Ikävä

Tuo toinen, ehkäpä se vähän parempi puolisko, on ollut nyt jo ihan riittävän kauan poissa. 21 päivää jos ihan tarkkoja ollaan (ja vielä 19 on edessä). Se on pohjosessa työreissussa ja mä olen täällä ihan yksin noitten karvakakaroitten kanssa. Alkaa vähän tulemaan jo ikävä ja ihan pienesti seinätkin kaatumaan päälle. 





(Video Youtubesta)

Yksin on ihan hyvä olla, ja niinhän mä olen muutenkin aina viikot kun tuo on töissä millon missäkin, mutta edes viikonloppuisin olisi ihan mukava jutella ja viettää aikaa jonkun kaksijalkaisen kanssa. No, ehkäpä jo tällä viikolla repäsen ja lähden piipahtamaan isolla kirkolla kavereita katsomassa, ennen kuin joku naapuri tilaa valkotakkiset sedät kylään kun pälpätän keskenäni kaiket päivät. Ellen sitten kasvata juuria tietokonetuoliin kiinni sitä ennen, sekin on toki mahdollista.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Joutsenbongausviikonloppu

Tänä viikonloppuna bongaillaan joutsenia. Birdlife Suomen järjestämän joutsenbongausviikonlopun tavoitteena on saada tietoa laulujoutsenten lukumäärästä, levähdyspaikoista sekä joutsenille vaarallisista sähkölinjoista. 

Ensimmäistä kertaa tapahtuma järjestettiin viime vuonna, jolloin joutsenia laskettiin kaikkiaan 50 000. Bongaukseen voi osallistua kuka tahansa ja havainnot on helppo ilmoittaa nettilomakkeella. Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan hyviä palkintoja.




torstai 24. lokakuuta 2013

Kurkistus käsveskaan

Koska olen viettänyt liian pitkään blogihiljaiseloa enkä kehtaa laittaa kolmatta luontopostausta peräkkäin, niin osallistun sitten äärimmäisen mielenkiintoiseen suureen käsilaukkuratsiaan ja paljastan oman veskani sisällön. Viimeksi laukkunsa sisällön kaiken kansan nähtäville jakoi Annakristiina Sinisen siiven satuja -blogissa, ja kun kerta muutkin niin miksen sitten minäkin.

Murina avusti taas kuvauksissa ja tiesi heti mistä on kyse.


Sipsikin tuli ihmettelemään että mitä täällä taas touhutaan.


Siinä se on ilman mustaa kissaa, Espritin laukku niittisomistein. Laukku löytyi Riihimäen kirpparilta joskus vuosi-pari sitten, maksoi muistaakseni viisi tai kuusi euroa. Ei paha hinta käyttämättömästä kassista, ihan on ollut hintansa väärtti ja enemmänkin. Se on siis mukana joka paikassa, mulla ei ole erikseen pikkulaukkua kuin häihin ja hautajaisiin, joten yksi ja sama veska keikkuu olalla kaikkialla muualla missä nyt kassia vaan tarvitsee. Eihän se mikään maailman kaunein ja ihmeellisin ole, mutta ihan kantajansa näköinen, tylsä, musta ja tavallinen mutta yrittää olla vähän rok. Turvavälineenä ite tehty sieniheijastin, en ole vielä saanut aikaiseksi kiinnittää läppään isompaa edellistalven tapaan. Heijastimia pitää olla aina ja joka paikassa, sanoo tämä heijastinnatsipoliisi täällä. Mikään ei raivostuta hämärällä ajaessa niin paljon kuin ihmiset jotka ei viitsi käyttää heijastimia.



Tämmöstä romua sieltä sisältä löytyi:


- Alimmaisena kauppakassi. Ihan ite ompelin rompetorilta ostetusta vanhasta verhosta, jonka taisin jossain postauksessa aikaisemmin esitelläkin. Ihan superhyvä kun tein kerrankin riittävän ison, sinne saattaa mahtua jopa kaikki ruokaostokset kerralla.
- Lompakko ei pullistele rahasta vaan miljoonasta ja yhdestä kanta-asiakas- ja boonuskortista ja tuhannesta kuitista. No on siellä jokunen kolikkokin. Huomatkaa popniitti vetoketjussa, piti jotain popata ja lompakko sattui olemaan lähimpänä. Irtokolikot kassin pohjalla liittyy lompakkoon siten, että vetska ei aina ihan toimi niinkuin kuuluu ja niitä kolikoita lentelee millon minnekin. Yksi Ruotsin kruunukin siellä näkyi olevan, todistusaineistona siitä siitä että mäkin olen joskus päässyt käymään ulkomaassa!
- Hiusharjaa tarvii aina, ainakin sillon kun se ei ole mukana. 
- Uuden taskulampun ostin ihan juur jokunen viikko takaperin, kun joku oli hukannut edellisen ja meinasi muutamat kirosanat päästä kun sitä ei ollutkaan mukana kun tartti. 
- Rullamitta on myös äärimmäisen tärkeä olla mukana joka paikassa. 
- Kynsileikkurit, hiuspinnejä ja hakaneuloja, ei kai tarvi selitellä. Paitsi että pinnejä en kyllä käytä kuin kesäisin huivin kanssa, mutta onpahan ens kesänä sitten valmiina varapinnit. 
- Stop-pillerirasiassa on yksi säälittävä burana, mutta se voi pelastaa päivän.
- Kumihanskat, aina voi tarvita, esim nokkosia poimiessa. 
- Korvatulpat keikkojen ja reissujen varalle. Niitä oli vielä viikko sitten kassin pohjalla useammat irtonaisena, mutta ne oli kyllä jo sen verran hc-kamaa että olipa hyvä että siivosin ne pois ennen tätä päähänpistoa. 
- Rasvanarkomaanilla pitää aina olla käsirasva tai pari mukana, nyt olin ihan yllättynyt että niitä oli vain yksi. Toi on muuten ihan tosi hyvää tavaraa, mutta turhan haisevaa. Miksi kaikki rasvat pitääkin hajustaa niin voimakkaasti, ja vielä apteekissakin myytävät, kysynpä vaan? 
- Käsidesi ja savetit on monen kirppisreissun ja festarin pelastus, vaikken mikään pöpökammoinen varsinaisesti olekaan. 
- Viisi huulirasvaa, perussetti huulirasvanarkkarille. Oikeasti, huulirasvat on aina hukassa vaikka niitä olisi sata, ja kun tietää mikä maailmanloppu se on jos sitä ei saa sillon kun tarvii, niin kyllä kannattaa pitää varalla useampi. 
- Kynätkin on aina hukassa joten niitä pitää olla kassissa paljon. Niin paljon että niistä riittää jaettavaksikin, koska aina tulee vastaan joku surkea kynätön, joka ilahtuu suunnattomasti kun kaivan kassin pohjalta jonkun vanhan mainoskynän ja sanon että saat pitää. Tussit on jäämistöä kirppispöydän pitämisestä, niillä saa paljon paremmat kyltit väsättyä kuin jollain kämäsellä kuulakärkikynällä. Kynäpinossa alimmaisena on muistitikku joka ei oikein kuvassa näy, ei hajuakaan mitä siellä on, varmaan jotain valokuvia.
- Purkalla annetaan hammaspeikoille kyytiä, ja lisäbonuksena purkkaa pureskelemalla lähtee pahin nälkä ja jano pois jos semmoinen iskee kesken retkien.
- Toi paperilappu on semmoinen uudelle paikkakunnalle muuttaneille lähetetty paperi, jota vastaan saa noutaa jotain diipadaapaa jostain infosta. Onhan täällä jo kohta vuosi asuttu, en oo vielä kerennyt noutamaan.
- Kakkapusseja otin mukaan kun kävin Lunan kanssa Turussa. 
- Puuteri ja luomiväri, joita käytän ehkä kerran kuussa.
- Teippirulla. Vein ilmoituksen kaupan seinälle (piti tienata suppisten myynnillä, mutta kai nää maalaiset sit kerää reippaana ite kun ei oo ainoatakaan soittoa tullut), ja teippi jäi sillon kassiin. 
-Nenäliinoja, ätisiuh!








lauantai 19. lokakuuta 2013

Kaunis valo

Noniin, nyt on nastat vaihdettu alle ja kelpaa taas körötellä. Eihän siihen miehiä tarvittukaan, mulla oli vaan väärä tekniikka. 

Tänään on taas ollut vuorotellen kesä ja talvi, säätila muuttuu melkein joka kerta kun ikkunasta ulos kurkkaa. Välillä on kirkasta auringonpaistetta ja ihan tyyntä, sitten taas ykskaks ihan pimeä taivas ja kauhia lumimyrsky. Löysin kamerasta kuvia aurinkoiselta alkuviikolta, jotka olen ihan unohtanut postata. Ne on ajalta ennen ensilunta.


















perjantai 18. lokakuuta 2013

Kulhokokoelma karttuu

Kävipä taas niin hassusti, että tuli kirpparilla vastaan Finelin kulho. Tosi hyvässä kunnossa, riittävän iso kaikenlaiseen käyttöön ja hintaa neljä euroa, joten pakkohan se oli ostaa. Tota kokoa mulla ei vielä ollutkaan. Jätin sinne vielä jollekin toiselle onnekkaalle matalamman kulhon, koska mulla on niitä jo kaksi eri väreissä. Pikkuinen vetoketjupussukka irtosi 25 sentillä.

torstai 17. lokakuuta 2013

Ensilumi

Nyt se tuli tännekin, ensilumi. Olisi aamulla pitänyt ottaa kamera mukaan metsään kun satoi kaunista pakkaslunta, mutta mikä lie aivopieru tullut kun jätin sen kotiin. Oli oikeasti aika mukava tunne kun lumi narskui jalan alla pitkästä aikaa. Päivemmällä sade vaihtui rännäksi ja kuvatkin on ihan tylsiä ja pimeitä, mutta jotain todistusaineistoa sentään pitää olla. 

Vähän olin jo odotellutkin lunta, että saisin täällä leuhottaa vaihtaneeni ihan ite talvirenkaat autoon, mutta asioilla on tapana mennä erilailla kuin on suunnitellut. Ihan tarkoituksella jätin renkaanvaihdon lumen tuloon, koska mulla ei ole mitään niin tarpeellista ja kiireellistä autoilun tarvetta että ei yksiä renkaita kerkeisi vaihtamaan, siispä ryhdyin hommiin tehtyäni ensin lumityöt. Projekti kuitenkin tyssäsi heti alkumetreillä kun en saanut edes ensimmäistä pulttia auki... (Tässä kohtaa saa nauraa.) Runttasin ne keväällä koneella niin tiukkaan että eihän ne ihan tosta vaan käsipelillä aukeakaan, varsinkaan tuolla mahdollisimman rimpulalla avaimella, ja varsinkaan tämmöinen narukäsi naikkonen. Missä on miehet kun niitä tarvii? Kysynpähän vaan. No, oma mies on 700 kilometrin päässä vielä kuukauden, joten se ei taida rientää apuun. Vaihtoehtoina on nyt ottaa hattu käteen ja alentua pyytämään apua miehen kavereilta, taikka toivoa että lumet sulaa. Tai olla  kokonaan autoilematta. Taidan kallistua kahteen viimeiseen vaihtoehtoon.

Ja sitten niitä kuvia.







Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...