Päätinpä eilen kokeilla ekaa kertaa pihkasalvan tekoa ihan itse. Vähän jännitti ja hirvitti että mitähän siitäkin mahtaa tulla, mutta onneksi mulla oli tukihenkilö koko ajan netin päässä. Onnea on luonnonvaratuottaja parhaana ystävänä, jättisuuret kiitokset Naasille taas tästäkin!
Desinfioivaa, hoitavaa ja pehmentävää valmista pihkasalvaa voi käyttää kaikenlaisiin ihovaurioihin: haavoihin, kovettumiin, rohtumiin, ihottumiin, puremiin, polttamiin, rakkoihin, paiseisiin, tulehduksiin ja sieni-infektioihin. Säilytys mielellään jääkaapissa.
Tämä salva ei välttämättä valmistunut ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta lopputulokseen olen oikeinkin tyytyväinen.
Tarvikkeet:
kuusen pihkaa
auringonkukkaöljyä
mehiläisvahaa
kaksi isoa lasipurkkia
lusikka
iso kattila
kankaanpala ja metallilävikkö suodatukseen
pieniä kannellisia purkkeja
Kaikkien välineiden tulee olla puhtaita ja kuivia, desinfiointikaan ei ole pahitteeksi. Koko ajan on muistettava, että salvaan ei missään valmistuksen vaiheessa saa päästä vettä. Järkevintä on pyhittää pihkalle ihan kokonaan omat välineensä, koska ne saattavat olla kohta entiset, tai ainakin puhdistus voi olla hankalaa. Varaudu luopumaan vähintään siitä purkista, jossa pihka ja öljy liuotetaan, sillä pihkarönät saattavat takertua purkkiin kiinni ikuisiksi ajoiksi. Eli jos haluat välttämättä käyttää perintökristalleja niin älä tee sitä vielä ykkösvaiheessa. Myöskin lusikka on vaaravyöhykkeellä, joten jätä hopeat kaappiin.
Jos haluaa tietää edes suunnilleen valmiin salvan pitoisuuksia, niin kannattaa heti alussa punnita kaikki ainekset ja myöskin purkit. Punnituksia suoritetaan myös matkan varrella ja se on huomattavasti helpompaa jos tietää kuinka painavassa purkissa seos on. Etenkin pihkassa hävikki on suuri, luonnollisesti sitä suurempi mitä epäpuhtaampaa se on, joten sadasta grammasta raakapihkaa ei välttämättä liukene kuin 50 g jos on kovin roskaista. Ja myös se öljy kannattaa punnita, litra öljyä ei nimittäin paina kiloa.
Jos haluaa tietää edes suunnilleen valmiin salvan pitoisuuksia, niin kannattaa heti alussa punnita kaikki ainekset ja myöskin purkit. Punnituksia suoritetaan myös matkan varrella ja se on huomattavasti helpompaa jos tietää kuinka painavassa purkissa seos on. Etenkin pihkassa hävikki on suuri, luonnollisesti sitä suurempi mitä epäpuhtaampaa se on, joten sadasta grammasta raakapihkaa ei välttämättä liukene kuin 50 g jos on kovin roskaista. Ja myös se öljy kannattaa punnita, litra öljyä ei nimittäin paina kiloa.
Käyttämiäni ainesosamääriä en tähän nyt laita, koska pihkan hukkaprosenttia ei voi tietää etukäteen. Ja jokainenhan tekee semmoista salvaa kuin haluaa. Mutta loppulaskelmieni mukaan tässä erässä valmista salvaa on pihkaa 10 % ja mehiläisvahaa 15 %. Myös monet kaupalliset pihkasalvat on 10-prosenttisia, joten tämähän meni aika nappiin, vaikkei tuo ollutkaan se pitoisuus mihin alunperin tähdättiin.
Tässä ensimmäisen osion tykötarpeet. Lusikka puuttuu kuvasta.
Puhdas pihka liukenee nopeammin ja hukkaprosentti on pienempi. Tämä pihkaklöntti oli aika puhdas, mutta paljon siitäkin sakkaa tuli.
Vaihe 1. Öljy ja pihka laitetaan lasipurkkiin ja purkki kattilaan vesihauteeseen. Vesi ei saa kiehua kamalalla höökillä, pieni poreilu riittää. Tai ei sen oikeasti kuulu edes ihan kiehua, mutta mulla kiehui. Optimaalinen maserointilämpötilahan on yleensä siinä 70 hujakoilla, mutta pihka vaatinee vähän enemmän lämpöä, ainakin luulisin niin. Laitoin vielä varmuuden vuoksi kattilan pohjalle metallisen pannunalusen pitämään lasipurkin irti kattilan pohjasta, ettei käy vahinkoa. Sekoittelu nopeuttaa liukenemista.
Tässä vaiheen 1 tulos. Pihkan epäpuhtaudet on vajonneet pohjalle ja loppuliuos on tasaista ja suht kirkasta.
Vaihe 2. Epäpuhtaudet suodatetaan kankaan läpi. Tähän kuluu aikaa ja hermoja.
Kankaaseen jääneen sakan kun punnitsee, saa vähän osviittaa pihkan hukkaprosentista. Myös suodatettu liuos pitää punnita, jotta osaa laskea paljonko siihen kannattaa laittaa vahaa. Suodatuksen lopuksi kankaasta puristetaan viimeisetkin öljynrippeet käyttöön, mutta puhtain käsin tai hanskojen kanssa!
Vaihe 3. Sitten lisätään mehiläisvaha. Sitä saa esim. apteekeista, hunajantuottajilta tai luontaistuotekaupoista, jos ei muuten niin tilaamalla. Itse sain sitä kaverilta ison klöntin, jonka raastin nopeuttaakseni liukenemista. Vahaa laitetaan sitä enemmän mitä kovempaa salvaa halutaan. Vahapitoisuuden ollessa 10 salva on tosi pehmeää, kun taas 20-prosenttisena se on jo melko kovaa. Tuo 15% on aika passeli omaan makuun. Mehiläisvahan voi jättää myös kokonaan pois ja käyttää pihkaöljyä sellaisenaan, silloin se pysyy juoksevana.
Seosta hämmennellään taas vesihauteessa niin kauan kunnes vaha on täysin liuennut. Siihen ei mene kauaa.
Purkitusta vaille valmis.
Vaihe 4. Sitten vaan tuotos lasipurkkeihin. Anna jäähtyä tasaisella alustalla ennen kuin korkitat.
Ja tämmöstä siitä sitten tuli.
Ja sitten lopuksi, kun alat pesemään salvan valmistuksessa käytettyjä välineitä, niin ne kannattaa ensin pyyhkiä talouspaperilla mahdollisimman puhtaiksi, koska viemärit ja jätevedenpuhdistamot ei tykkää pihkasta tai mehiläisvahasta. Kiehuvalla vedellä ja Fairyllä lähtee loput, ellei pihka ole jämähtänyt kiinni.
Muistattehan myös, että pihkan kerääminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin vaan vaatii maanomistajan luvan.
Siis ihan mettästäkö löytyy noin isoja pihkaklönttejä? Tarttee ruveta pitämään silmiä auki.
VastaaPoistaLöytyy jos tuuri käy. Pitää tunnustaa että toi klöntti ei ole itekeräämäni, joten en mene sanomaan mistä tai miten se on kerätty. Puun haavoistahan se pihka vuotaa, mutta sen takia ei tietenkään pidä puuta ruveta haavottamaan, ainakaan jos ei ole oma puu. Kerran tuli vastaan ilmeisestikin lumikoneen tai minkälie latuvehkeen haavoittama kuusi, josta pihkaa olisi saanut siltä istumalta varmaan kilon, mutta en sillon tajunnut että se olisi kannattanut kerätä. Mutta oikein vanha kuusimetsä on paras paikka etsiä ja löytää, siellä niitä luonnollisia pihkavuotoja on eniten,
PoistaMe otettiin pihkaa tuolta meijän mökiltä kun siellä kaadettiin pari isoa kuusta niin sieltä täältä pari klönttiä löytyi, joten kannattaa varmaan kysellä, jos joku kaataa kuusia, jotta saako sieltä ottaa pihkaa?
VastaaPoistaMe otettiin pihkaa tuolta meijän mökiltä kun siellä kaadettiin pari isoa kuusta niin sieltä täältä pari klönttiä löytyi, joten kannattaa varmaan kysellä, jos joku kaataa kuusia, jotta saako sieltä ottaa pihkaa?
VastaaPoistaHei, paljonko öljyä laitetaan vai voiko sitä laittaa vaan oman tuntuman mukaan?
VastaaPoista