Kulkuset, kulkuset...

..Ei helkkäile enää. Meidän viimeiseltä ja vanhimmalta nelijalkaiselta Mieheltä lähti tänään pallit ja hyvä niin. Sieltä löytyi samalla kasvain, joka saatiin onneksi siististi muun tavaran mukana pois, joten nyt ei ainakaan tarvi potea huonoa omaatuntoa. Tai no enhän mää nyt potisi muutenkaan, kaikki omat on leikattu heti kakarana, mutta miehelle tämä oli kova paikka. Vaati lähes kolme vuotta suostuttelua. lahjontaa, kiristystä ja maanittelua että tähän pisteeseen päästiin, mutta uskon tiedän, että Körmyn ja meidän kaikkien muidenkin elämänlaatu paranee nyt huomattavasti, kunhan tuo ensin tuosta tokenee. Samalla kuvattiin vähän niveliäkin ja nyt saadaan toivottavasti kipulääkitykset kuntoon että papparainen saa kivuttomat viimeiset vuodet. 

Nyt raasu joutuu töröttämään kuuppa päässä sen aikaa että keksin jotain mukavampaa haavan suojaksi. Kokeilin jo jos jonkinlaista kalsaria ja housuviritelmää, mutta systeemi vaatii vielä vähän hiomista. Jos nyt pitää positiivisesti ajatella niin tulipahan ainakin siivottua turhat romut pois sohvapöydiltä ja muualta, kun tuo kuuppapää pyyhkii kaikki tavarat alas ohimennessään. 

Potilas sammui samantien kun päästiin kotiin. 

Ei, tässä ei katsella pikku-ukkoja, vaan porkkanaa. Köömy rakastaa porkkanaa. Lähes vuorokauden paaston jälkeen ruoka syötiin maltilla, mutta porkkanasta ilo irtosi. 

Rouskis rouskis, nami nam.

On se rakas.