Kurkistus käsveskaan

Koska olen viettänyt liian pitkään blogihiljaiseloa enkä kehtaa laittaa kolmatta luontopostausta peräkkäin, niin osallistun sitten äärimmäisen mielenkiintoiseen suureen käsilaukkuratsiaan ja paljastan oman veskani sisällön. Viimeksi laukkunsa sisällön kaiken kansan nähtäville jakoi Annakristiina Sinisen siiven satuja -blogissa, ja kun kerta muutkin niin miksen sitten minäkin.

Murina avusti taas kuvauksissa ja tiesi heti mistä on kyse.

Sipsikin tuli ihmettelemään että mitä täällä taas touhutaan.

Siinä se on ilman mustaa kissaa, Espritin laukku niittisomistein. Laukku löytyi Riihimäen kirpparilta joskus vuosi-pari sitten, maksoi muistaakseni viisi tai kuusi euroa. Ei paha hinta käyttämättömästä kassista, ihan on ollut hintansa väärtti ja enemmänkin. Se on siis mukana joka paikassa, mulla ei ole erikseen pikkulaukkua kuin häihin ja hautajaisiin, joten yksi ja sama veska keikkuu olalla kaikkialla muualla missä nyt kassia vaan tarvitsee. Eihän se mikään maailman kaunein ja ihmeellisin ole, mutta ihan kantajansa näköinen, tylsä, musta ja tavallinen mutta yrittää olla vähän rok. Turvavälineenä ite tehty sieniheijastin, en ole vielä saanut aikaiseksi kiinnittää läppään isompaa edellistalven tapaan. Heijastimia pitää olla aina ja joka paikassa, sanoo tämä heijastinnatsipoliisi täällä. Mikään ei raivostuta hämärällä ajaessa niin paljon kuin ihmiset jotka ei viitsi käyttää heijastimia.

Tämmöstä romua sieltä sisältä löytyi:

- Alimmaisena kauppakassi. Ihan ite ompelin rompetorilta ostetusta vanhasta verhosta, jonka taisin jossain postauksessa aikaisemmin esitelläkin. Ihan superhyvä kun tein kerrankin riittävän ison, sinne saattaa mahtua jopa kaikki ruokaostokset kerralla.

- Lompakko ei pullistele rahasta vaan miljoonasta ja yhdestä kanta-asiakas- ja boonuskortista ja tuhannesta kuitista. No on siellä jokunen kolikkokin. Huomatkaa popniitti vetoketjussa, piti jotain popata ja lompakko sattui olemaan lähimpänä. Irtokolikot kassin pohjalla liittyy lompakkoon siten, että vetska ei aina ihan toimi niinkuin kuuluu ja niitä kolikoita lentelee millon minnekin. Yksi Ruotsin kruunukin siellä näkyi olevan, todistusaineistona siitä siitä että mäkin olen joskus päässyt käymään ulkomaassa!

- Hiusharjaa tarvii aina, ainakin sillon kun se ei ole mukana. 

- Uuden taskulampun ostin ihan juur jokunen viikko takaperin, kun joku oli hukannut edellisen ja meinasi muutamat kirosanat päästä kun sitä ei ollutkaan mukana kun tartti. 

- Rullamitta on myös äärimmäisen tärkeä olla mukana joka paikassa. 

- Kynsileikkurit, hiuspinnejä ja hakaneuloja, ei kai tarvi selitellä. Paitsi että pinnejä en kyllä käytä kuin kesäisin huivin kanssa, mutta onpahan ens kesänä sitten valmiina varapinnit. 

- Stop-pillerirasiassa on yksi säälittävä burana, mutta se voi pelastaa päivän.

- Kumihanskat, aina voi tarvita, esim nokkosia poimiessa. 

- Korvatulpat keikkojen ja reissujen varalle. Niitä oli vielä viikko sitten kassin pohjalla useammat irtonaisena, mutta ne oli kyllä jo sen verran hc-kamaa että olipa hyvä että siivosin ne pois ennen tätä päähänpistoa. 

- Rasvanarkomaanilla pitää aina olla käsirasva tai pari mukana, nyt olin ihan yllättynyt että niitä oli vain yksi. Toi on muuten ihan tosi hyvää tavaraa, mutta turhan haisevaa. Miksi kaikki rasvat pitääkin hajustaa niin voimakkaasti, ja vielä apteekissakin myytävät, kysynpä vaan? 

- Käsidesi ja savetit on monen kirppisreissun ja festarin pelastus, vaikken mikään pöpökammoinen varsinaisesti olekaan. 

- Viisi huulirasvaa, perussetti huulirasvanarkkarille. Oikeasti, huulirasvat on aina hukassa vaikka niitä olisi sata, ja kun tietää mikä maailmanloppu se on jos sitä ei saa sillon kun tarvii, niin kyllä kannattaa pitää varalla useampi. 

- Kynätkin on aina hukassa joten niitä pitää olla kassissa paljon. Niin paljon että niistä riittää jaettavaksikin, koska aina tulee vastaan joku surkea kynätön, joka ilahtuu suunnattomasti kun kaivan kassin pohjalta jonkun vanhan mainoskynän ja sanon että saat pitää. Tussit on jäämistöä kirppispöydän pitämisestä, niillä saa paljon paremmat kyltit väsättyä kuin jollain kämäsellä kuulakärkikynällä. Kynäpinossa alimmaisena on muistitikku joka ei oikein kuvassa näy, ei hajuakaan mitä siellä on, varmaan jotain valokuvia.

- Purkalla annetaan hammaspeikoille kyytiä, ja lisäbonuksena purkkaa pureskelemalla lähtee pahin nälkä ja jano pois jos semmoinen iskee kesken retkien.

- Toi paperilappu on semmoinen uudelle paikkakunnalle muuttaneille lähetetty paperi, jota vastaan saa noutaa jotain diipadaapaa jostain infosta. Onhan täällä jo kohta vuosi asuttu, en oo vielä kerennyt noutamaan.

- Kakkapusseja otin mukaan kun kävin Lunan kanssa Turussa. 

- Puuteri ja luomiväri, joita käytän ehkä kerran kuussa.

- Teippirulla. Vein ilmoituksen kaupan seinälle (piti tienata suppisten myynnillä, mutta kai nää maalaiset sit kerää reippaana ite kun ei oo ainoatakaan soittoa tullut), ja teippi jäi sillon kassiin. 

-Nenäliinoja, ätisiuh!