Viime viikon tärkeimmät:
Meille tuli perheenlisäystä kun mies toteutti haaveensa.
Minä taas päätin aloittaa kahvakuulan(!!!) ja läksin tohkeissani kentälle lainakuulan kanssa. Harmi vaan että taivaalta tuli vettä niin paljon että olisin varmasti hukkunut jos olisin ulostautunut autosta, joten seurasin muiden esimerkkiä ja köröttelin takaisin kotiin. Mutta koska olin luvannut itselleni liikuntaa ilman elikoita, niin läksin sitten juoksemaan ekaa kertaa kahteenkymmeneen vuoteen (ihan ilman niitä koiria siis) ja ravasin 3,6 km 25 minuuttiin. Olishan sitä kirmaillut kauemminkin, mutta pelkäsin uutta sadetta joten pysyttelin lähimetsässä. Oli oikeasti tosi mukavaa ja energisoivaa, taidan alkaa juoksemaan useamminkin. Olisihan se ihan mukavaa koirienkin kanssa, mutta kun niitä ei voisi vähempää kiinnostaa.
Pihalla ei ole tapahtunut jättiläiskurpitsan kukinnan lisäksi juurikaan muuta mullistavaa.
Metsässä kukkii suopursu, paras tuoksu koko maailmassa.
Käet lopettelee kukuntaansa, mutta vaikka kukunta kaikkoaakin niin käkiä näkee täällä edelleen melkein päivittäin. Ainoastaan silloin voi olla varma ettei näy höyhentäkään kun on kamera mukana... Onneksi metsästä lötyy aina muutakin jännää, tällä kertaa vaikapa lukinverkko.
Soramonttuun oli mitä ilmeisimmin pudonnut meteoriitti.
Paratiisi olikin mätä, joten unelmat kaivoon ja kohti uusia pettymyksiä.
Lauantaina käytiin maakuntamatkailemassa Sastamalassa. Sieltä lisää kuvia lähipäivinä.
Viikko päättyi taas ihan hirmukauniiseen iltaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit.