lauantai 3. toukokuuta 2014

Vappua ja vihreyttä

Vappu oli ja meni. Ihan kotosalla oltiin keskenämme ja laiskoteltiin ja juotiin simaa, mutta munkit käytiin sentään syömässä anoppilassa. Niin kovin haluaisin niitä tehdä kotonakin, mutta kattilallinen kuumaa öljyä on sen verran hirvittävänkauhistuttava ajatus, että en edes uskalla yrittää.

Simaa sen sijaan uskallan tehdä aina ja useamminkin kuin vaan vappuna. Mikäs sen parempaa herkuttelujuomaa! Tällä kertaa laitoin joukkoon purkillisen viime kesänä kuivaamiani horsmankukkia. En ole ihan varma maistuuko ne, mutta ainakin kuvittelen semmoisen pienen hunajaisen sivuaromin maistavani, ja värissäkin on ehkä ripaus punaista. Hyvää on joka tapauksessa, tosin aika haka saisi olla että simasta pahaa saisi edes yrittämällä. Mutta silti, note to self, ei enää koskaan simaa kuivahiivasta, ei meinannut taaskaan lähteä käymään laisinkaan. Muistan viime kerralla päätyneeni samaan johtopäätökseen, mutta pitihän sitä vielä yrittää, koska on se ennenkin onnistunut. No, lopputulos oli joka tapauksessa hyvä, mutta vähän enempi olisi saanut olla kuplia (koska oikeaoppisestihan simapullo kuuluu avata lavuaarissa niin, että vaikka kuinka hissuksiin vääntää korkkia auki ja antaa ylimääräisten paineiden rauhassa sihistä pois, niin silti on puolet juomasta pitkin seiniä ja viemärissä ennen kun saa pisaraakaan omaan lasiin). Kuvan pullo jatkaa muuten edellisen postaukseni roskateemaa, pullo nimittäin löytyi myöskin roskiksesta pääsiäisenä, korkkeineen. 


Tungen tähän samaan syssyyn nyt vähän pihakuulumisia. Täällä on odoteltu kuumeisesti vesisadetta, koska maa on niin kuivaa että mikään ei meinaa kasvaa, vaikka lämpöä onkin riittänyt. Niinhän ne lupasivat että vappuna tulee vettä kuin aisaa, mutta ei täällä vaan. Pari kertaa on tullut ihan hetken aikaa semmoisia pieniä styroxpalloja taivaalta, ei rakeita muttei luntakaan, mutta nekin on sulaneet ja haihtuneet ilmaan samantien, niin nopsaan etten ole edes ehtinyt kuvaa napata. Yöllä on pakkanen, mutta päivällä paistaa aurinko. Hassu juttu muuten, pääsiäisenä lämpötila lähenteli kahtakymmentä ja vappuna sataa lunta... Mutta sitä se tekee se ilmastonmuutos. Ja no, kevät muutenkin. 

Käytiin aamulla sammako-ojalla, jäässähän sekin oli.    

Kukkapenkissä vihertää. Muualla kukkii jo narsissit ja tulppaanit täyttä häkää, mutta täällä kuivuudessa ollaan vähän jäljessä. Olen nyt muutaman päivän kastellut pihakukkia ja selvästi se niitä piristää. Mutta silti, tulis nyt se sade!
  

Humala on pisimmillään jo yli puolimetristä.

Raparperia pukkaa. Istutin sen meille viime kesänä, kastelin koko kesän ja se vaan nuupotti, siirsin syksyllä varjoisempaan paikkaan ja nyt sitä nousee sekä vanhasta että uudesta paikasta. Ei haittaa kyllä ollenkaan, raparperipiirakka on niin hyvää että kyllä sitä syö vaikka joka päivä. Raparperisimaakin pitää kokeilla.


Löysin viime keväänä metsänreunasta ison kasan jonkun sinne dumppaamia juurakoita, enemmän ja vähemmän kärsineitä, kun olivat siellä taivasalla jo päiväkausia kuivuneet auringonpaisteessa juuret kohti taivasta. Koska mulla vihdoin oli oma piha, niin pitihän ne kaikki käydä sieltä pelastamassa ja istuttaa johonkin vaan ja katsoa mitä niistä tulee. Tulihan sieltä sitten kuunliljaa, päivänliljaa, kurjenmiekkaa, kevätkaihonkukkaa, tarha-alpia ja vaikka mitä, ja yhdestä kasvoi kaunis vaaleanpunainen pioni. Siirsin sen syksyllä parempaan paikkaan, mutta koska ne ei taida siirtelystä juuri tykätä ja koska mitään elonmerkkejä ei näihin päiviin asti ollut havaittavissa, kuvittelin sen siirtyneen paremmille maille. Mutta sieltähän se nousee! Melkonen sissi, täytyy kyllä sanoa. Tai sitten se ei ole pioni laisinkaan, vaan ihan joku muu...


Muutakin nousee, vielä kun muistais mitä. Etummaisesta ei ole hajuakaan, keskellä ehkä tarha-alpi, takana vissiin ainakin päivänlilja.


Sisällä vihertää kanssa. Tänään sain ikkunanpesupuuhien myötä ruokapöydän järkättyä siihen malliin että kissallakin on vähän paremmin tilaa syödä kuin aikaisemmin. Itehän me ei pöydän ääressä syödä koskaan, mutta se on yhden kissoista ruokailupaikka joten ihan kokonaan sitä ei parane rehuilla täyttää. Sama ituisa meno jatkuu myös olkkarissa.


Onnenapila

Vesimeloni

 Tomaatti jo vääntää kukkaa.

















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...