"Minähän en mitään älypuhelinta huoli. Ikinä. En vaikka maksettais."
Kolme kuukautta se tuossa lojui pöydällä pölyttymässä, kun mies osti itelleen uuden ja jätti vanhan ihan vallan vaille huomiota. Tasaisin väliajoin se koitti sitä mulle tuputtaa, mutta ajatuskin tietokoneesta taskussa saati internetistä puhelimessa, puhumattakaan monen sadan euron laitteesta ja puhelinlaskun tuplaantumisesta, sai aikaan vaan pelonsekaista angstia kaikkia nykyajan turhanpäiväsiä hömpötyksiä kohtaan.
Mutta sitten soitti ispappa. Olin mennyt lupaamaan sille oman puhelimeni sitten kun sen vanha nokialainen hajoaa, ja nythän se sen sitten teki. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kun kohdata pelkonsa ja ottaa se suuri askel tuntemattomaan ja adoptoida tuo suuri ja pelottava Samsung.
Niin. Nyt mäkin sitten lääpin puhelimeni näyttöä kahvitauoilla ja tarkistelen sähköpostiani monta kertaa päivässä, vaikka ei sinne edelleenkään tule kuin mainoksia. Ja skypetän keskellä metsää, auton kyydissä, ruokatauolla, kirpparilla. Mitä mulle tapahtui? Seuraavaksi kaasuttelen avobemarilla ja ostelen vaatteita joissa on mahdollisimman suuri merkkilogo, heitän ruokaa roskikseen ihan vaan siksi että voin, syljeskelen kaduille ja potkin mummoja, kulutan yli varojeni, tuherran monta tuntia peilin edessä ennen kuin voin astua ovesta ulos? Lyökää mua sitä ennen ja lujaa. Ei, sanokaa ettei tämä ole turmioksi. Se on vaan puhelin, eiksni?
Ja samaan syssyyn päivittyi elisaboksikin, kun vanha ei täällä korvessa oikein pelittänyt. Nyt telkkarikin on ihan tietokone, mihin tää maailma oikeasti menee? Ennen riitti että laitti töllön päälle, nyt pitää sieltäkin erikseen valita että katso telkkaria, ja puhelimesta etsiä palikka jossa lukee puhelin, että pääsee soittamaan. Wtf?!?
(Ja vielä kolmantena, se ihan oikea tietokone, jota ennen edes jotenkin osasin käyttää, sai jo viime vuoden puolella päälleen kirouksen nimeltä Windows 8, ja vaikka mä tässä tuntikausia päivän aikana heilun niin edelleenkään en osaa tehdä mitään. Niin utopistinen käyttöjärjestelmä että olen varmaan eläkkeellä ennen kun tajuan mikä se sen pointti on. Tai ehkä se on just se, että ÄLÄ SINÄ TYHMÄ IHMINEN ISTU KONEELLA VAAN TEE JOTAIN JÄRKEVÄÄ. Nii, ja onneksi on se älypuhelin.)
Ymmärrän tuskasi... Kaikkiin käyttiksiin vaan lisätään uusia valikoita ja nappuloita ja sektoreita, jotka hidastaa käyttöä. Mutta pitää niittenkin jostain ne osinkonsa saada maksettua. Kauhistuttaa ajatuskin, että toi 12 vuotta vanha puhelin, siis ihan vaan puhelin, on joskus vielä vainaa. Toisaalta sitte uuden kanssa voi suunnistaa ja ettiä lähimpiä kirppareita! Mut seurassalääppijäksi en ikimaailmassa suostu! Seurassa seurustellaan, eikä lääpitä puhelimia, kyl jämpti on nii!
VastaaPoistaMihis teillä muute sähkö- ja elektroniikkaromu siellä landella toimitetaan? Eihän teillä siellä ole edes megalomarketteja?
-N
Ei sitä mihinkään toimiteta ku se jemmataan nurkkiin! Einy, on meillä tuolla jäteasema, sinne ne viiään. Taas ois ikeakassillinen serriä menossa ku meni hermo cd-soitin/radioon joka ei soittanu ceedeitä eikä radiotakaan, piti vaan kauheeta hurinaa ja vilkutti valoja, raivostuttava kapine. Tekis kyllä mieli purkaa se ja kattoa löytyskö sieltä sisältä jotain jännää ja tarpeellista, mutta ehkä en jaksa. Ai mutta hei! Johtohan siitä ainakin pitää pelastaa hyötykäyttöön! Hyvä ku muistutit, teen sen heti huomenna.
Poista