Sunnuntairetki Seitsemiseen

Me on taas käyty retkillä vaikka missä, mutta en ole saanut aikaiseksi raportoida reissuista tänne. Miten se onkin aina niin vaikeeta.. No, viime sunnuntaina pakattiin reppuun pari pakettia makkaraa ja kahvetta sekä koirille jäiset luut ja suunnattiin pikku-micran nokka kohti Seitsemisen kansallispuistoa. Koirista vaan tytöt pääsi mukaan, papparainen jäi kotiin kun eihän se enää kipeillä koivillaan jaksa taivaltaa pidempiä lenkkejä. 

Päätä oli särkenyt yöstä asti eikä aamupalaksi, lounaaksi ja vielä ennen retkeä nautitut Buranat antaneet yhtään mitään helpotusta oloon, joten alkutaaperrus meni vähän kireissä tunnelmissa. Nokipannukahveen ja makkaran kuvat silmissä purin hammasta ja toivoin että rauhaisa nuotiopaikka tulisi vastaan pian. Tulihan niitä nuotiopaikkoja, mutta niissä oli muutama muukin ihminen ja koira, joten ei auttanut kuin jatkaa eteenpäin ja toivoa parasta.

Kaunista siellä oli, ja hiljaista. 

Puista oli lehdet jo suurimmaksi osaksi pudonneet, mutta maassa sentään hehkui vielä ruska.

Kaikenlaista jännää siellä oli matkan varrella.

Sitten se löytyi! Notski, jonka ääressä istui vain kolme ihmistä eikä ainoatakaan koiraa! Ei muuta kun kahveet tulille ja makkaraa tikunnokkaan. 

Eräät vetelivät eväsluunsa alta aikayksikön, ja niiden jälkeen jäi hyvää aikaa näytellä nälkäänkuolevaa ja harrastaa kerjäläisyyttä. Saattoi se vähän toimiakin, kun alkoi jo tulemaan kylmä ja tarttihan lapsosetkin vähän jotain lämmikettä massuihinsa. Mutta oli kyllä itselläkin sen verran iso kolo vattanpohjalla että kolme makkaraa meni alas ihan tosta noin vaan, neljännen jaoin karvasten kanssa. 

Ja oi että kun maistui nokipannukahveet hyvälle vilpakassa syysilmassa! 

M kruunasi nautintonsa piipallisella.

Ja siinä se taas kerran nähtiin, että hyvä ruoka, parempi mieli. Sinne katosi päänsäryt ja muutkin ketutukset kun sai vattan täyteen. Ensi kerralla kannattais varmaan syödä kunnolla ennen retkeä. 

Notskipaikka oli ihan Koverolammen rannassa, sieltä me Ruutan kanssa katseltiin kun aurinko alkoi laskemaan.

Kirkaslampi oli oikein eeppinen.

Lopuksi vielä kuva bonuskuva menomatkalta, kun pysähdyttiin pällistelemään joutsenia pellolla. Niitä oli paljon, varmaan viitisenkymmentä.

Semmonen reissu. Pitää ottaa uusiksi pian vähän paremmalla mielellä.

Emalinen saippuakuppi

Kirpparilta löytyi emalinen saippuakippo. Kaverille sen ostin kun se on moista etsiskellyt jo ties kuinka kauan, mutta koska parilta ihanalta ihmiseltä jo vuosia sitten lahjaksi saatu Aamumaan metsäkauriin jälki -luomusaippua, jota en ole raaskinut ottaa käyttöön, sopi kuppiin kuin nenä päähän, niin ajattelin ihan vaivihkaa nopsaan kokeilla josko meistäkin olisi vielä palasaippuan käyttäjiksi.   

Vähän tuo sihtiosa on kellastunut aikojen saatossa, mutta en uskaltanut sitä sen kummemmin yrittää lähteä puhdistamaan, etten pilaa koko hässäkkää.   

Neljä euroa maksoi, ihan kipurajalla mentiin. Mitään leimoja ei kupposesta löytynyt, mutta ruottalaiseksi veikkaisin. Oisko jollain oikeaa tietoa valmistajasta?

Kermakkokisa osa 9: Karhulaa taikka Nuutajärveä

Taas vähän nekkasia. Tämä kaunis vanha pariskunta löytyi Turusta sunnuntaikirppikseltä yhteensä kolmella eurolla. Enkä sitä ostanut minä, vaan se kisan toinen osapuoli. 

Me ei kyllä nyt tiedetä mitä nämä on. Astiataivaassa nekkaa myydään Karhulan lasin valmistamana, mutta Kermakkokimaran mukaan parivaljakko saattaisi olla Nuutajärveäkin. Itsehän en mistään mitään tiedä, joten mennään sillä että jompaa kumpaa se varmasti on, mutta pääasia että kotimaista. 

Minusta on ihan hirveän sympaattista ja ihanaa, että tämmöisillä vanhoilla esineillä on edelleen, vuosikymmenten jälkeen, se (oletetusti) sama ystävä siinä vierellä kuin silloinkin kun olivat vielä uudenkarheana kaupan hyllyllä. Jotenkin ihan väkisinkin ajattelen niitä vanhana avioparina, jotka nyt kiikkustuolissa edelleen katselevat toisiaan lempeästi silmiin. Niissä on semmoista tietynlaista rauhaa ja seesteisyyttä, semmoista ajan pysäyttävää. Ei yksinäisestä nekasta tai sokerikosta tule ollenkaan niin vahvaa tunnetta. Ja kun ei yhtään tiedä mitä kaikkea nämäkin kaksi on yhdessä kokeneet ennen joutumistaan kirppispöydälle kaikenmaailman krääsän keskelle... No, nyt ne sai rauhan, ja saavat pidellä toisiaan kädestä hamaan tappiin asti.