tiistai 16. joulukuuta 2014

Viisi kupposellista kuumaa

Talvikettu Sekasotkuisasta kodista haastoi minut kertomaan viidestä kahvi/teehetkestäni. Niitähän riittää, joten tämä haaste oli oikein helppo toteuttaa ilman sen kummempia järjestelyitä ja mietiskelyjä.

Normaalisti juon vaan kahvia, mutta syksyisin saapuu teekausi, ja nyt tässä on muutama kuukausi hörpitty teetä paljon enempi kuin kahvia. Aamut ei kuitenkaan lähde liikkeelle ilman kahviannosta, joten aloitetaan siitä. 

Normiaamu: Maitokahvia, kirkasvalohoitoa ja lukemista. Kuva on tältä aamulta, mutta voisi olla miltä tahansa muultakin. 


Yksi noin kahdestakymmenestä teekupposellisestani eilen, kera flunssan, sohvan ja telkkarin. Kupissa pakurikääpää ja rutosti tuoretta inkivääriä, sekä sopivasti hunajaa, ei muuta. Pakuri ja inkivääri on tällä hetkellä ne ainekset jotka eksyvät teekupposeen melkein joka kerta, höystettynä sitten jollain muulla mitä mieleen juolahtaa.


Sain Maijalta Mandragoran hassunmakuista aprikoosi-suklaateetä, joka suorastaan huusi seurakseen kaikkea muutakin suklaista. Tässä on ihan oikeaa mustaa teetä pohjana, joten ei auta illalla juopotella ettei mene yöunet.







 

Tässä naatiskellaan iltateestä. Kamomillaa, rooibosta, sitä inkivääriä, vadelmanlehteä, peltokortetta ja yksi lehti tuoretta jiaogulania.  


Harvinaislaatuinen glögihetki kesken työpäivän.  

 

Tässä odottaa iltateen ainekset. Vaikka viime kesä menikin töiden ja kiireen takia ihan ohi villiyrttien keräämisen suhteen, enkä kerennyt keräämään kuin apilankukkia, on onneksi vielä toissakesäisiä rehuja jäljellä niin paljon että niillä selviää tästä talvesta. Tykkään sekotella teeni yleensä itse, ja silloin on kiva että edes suurin osa aineksista on myös ite kerättyjä ja kuivattuja. Ostaa ei tarvi kuin inkivääri, rooibos ja kamomilla, muuten ollaan omavaraisia teeainesten suhteen. :) No okei, ihan oikeaa vihreetä teetä pitää välillä saada ja se pitää rahalla ostaa.


10 kommenttia:

  1. Piti googlettaa toi jiaogulan, ikinä kuullukka. Taitaisin ittekki tarvita nyt sitä, ko sitä kerran kuolemattomuuden yrtiksi sanotaan. On meinaan nyt sit ihan kunnon flunssa päällä.
    On tosiaan totta, että se tee huutaa seuraksens jottain mässyä. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi ny räkä jos se tauti ny tosiaan suhunkin tuli. Paranemisia. Ja saat kyllä keväämmällä jangulangin taimen jos haluat. Tähän aikaan vuodesta en uskalla tohon koskea ettei ota liikaa nokkiinsa, kun meinaa muutenkin kaikki rehut kuolla käsiin.

      Poista
    2. Ai sulla on semmonen oikeen kasvamasa, oho!

      Poista
    3. Ja pidäkki se hengissä! Täällä zankulangi vaihteeks näyttää kuolevan, stevia kuali, rosmariini ja laakeri kuali, jopa pelargoonit näyttää tosi sairailta... en ymmärrä, mutta lasken toivoni Sinuun! (ei mitään paineita)

      -N

      Poista
    4. Munkin vika steviapistokas kuoli... ku se vahingossa katkes ku oli jo mullassa eikä lähteny enää juurtumaan. Sekään ei kai auttanu että kissa riepotti sitä pisin pöytää. Mut onneks ei haittaa vaik jangulangi menehtyisikin, koska äitillä on niitä niin monta että siltä saa aina lisää, ja se ainakaan ei saa niitä kaikkia tapettua.

      Poista
    5. Nnnoooouuuuuu...! Meillä ei siis ole enää steviaa? Entä jos tulee diabeetes?

      -N

      Poista
    6. Ei meillä kyl ny si taida olla... Mut vaik tuliskin diabeettes ni en mää kyllä steviaa silti söis, hyi! Mut jos tulee pakollinen tarve ni kai semmonen si pitää jostain ostaa tai dyykata tai muuten vaan haalia...

      Poista
    7. Se on nätti kumminkin.

      -N

      Poista
    8. On, mut nättiys ei pelasta sokeritaudista. Mut kyl me uus stevia jostain saahaan, älä huoli. Mut keväämmällä vasta.

      Poista

Kiitos kun kommentoit.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...