Joulukuusi pulloon - Siirappia talvikerkistä

Tätä joulua ei vietetäkään meillä ihan täysin ilman kuusta. Kuusi tuli, mutta pullon joutui. 

Normaalistihan kerkkiä keitellään keväisin, niitä uusia ihania pehmoisia. mutta hätä ei lue lakia. Edellisille kuusenkerkkäsiirapeille, tai sille mitä niistä oli vielä jäljellä, tapahtui jotain, koska toisessa pullossa uiskenteli homeklimppi juuri kun minun piti sillä uunijuurekset terästää. Se siirappierä meni kyllä muutenkin ihan pieleen, jäi liian juoksevaksi, ja väri oli alusta asti jotain ihan muuta kuin piti. Mutta maku ratkaisee, hyvää se oli silti! No, kevääseen on vielä niin pitkä aika, ettei voi ihminen pärjätä ilman kerkkäsiirappia siihen asti, joten piti kokeilla miten käy kun keittää siirapit talvikerkistä. Laitetaas nyt ohjeet sitten kanssa, jos joku muukin innostuu. 

Joulukuusi se tämäkin: Aatonaaton kuusenkerkkäsiirappi

Tarvikkeet: 

Kuusenkerkkiä

Vettä 

Sokeria 

Kattila

Pulloja

Ensin kerkät kattilaan ja vettä päälle niin että peittyvät. Keitin kerkkiä hetkosen, jäähdytin pihalla ja jätin jääkaappiin seisomaan yön ja vielä seuraavan työpäivänkin yli. Toinen vaihtoehto on keittää niitä heti tunnin-pari, mutta nyt tein ekaa kertaa näin.

Sitten siivilöidään kerkät pois ja lisätään nesteeseen n. puolet sokeria. 

Litkua keitellään hissuksiin ilman kantta. Keitellään vielä vähän lisää, hämmennellään ja keitellään. Sitten kun näyttää siltä (tai kyllästyy keittelemiseen), voi ruveta testailemaan että mitenkä se litku jässähtää jäähtyessään. Mitään vippaskonstia tähän en tiedä, jos joku muu tietää niin saapi kertoa. Sopivan koostumuksen löytäminen tuntuu olevan aika tuuripeliä. Liian juoksevaa sen ei sovi olla, koska luulen että se edellisen erän homehtuminen liittyi juurikin siihen, mutta ei sekään ole kiva että siirappi jämähtää pulloon eikä jäähdyttyään tule sieltä enää ulos ollenkaan. Niinkin on saattanut joskus käydä...

Nyt tuli valmista jo parissa tunnissa, mutta joskus on mennyt paljon kauemminkin. Keitoksen määrästähän se riippuu, ja veden ja sokerin suhteesta, ja varmaan tähtien asennostakin, luulen.

Sitten vaan pullotetaan puhtaisiin pulloihin ja kädet ristissä toivotaan että keittoaika osui nappiin ja siirappi on huoneenlämmössä sopivan juoksevaa. Tällä kertaa osui ihan täysin nappiin, näin koostumukseltaan täydellistä siirappia en ole vielä koskaan ennen onnistunut keittämään. Ja mikä väri! 

Ja sitten maistelemaan, voi nam! Talvikerkkäsiirappi on  huomattavasti voimakkaamman makuista kuin nuorista kerkistä keitetty, mutta ei ainakaan ollenkaan huonompaa. Sitä sopii sitten käyttää ihan kaikkeen, ruuanlaittoon, jäätelön päälle, leipomuksiin, teen sekaan tai yskänlääkkeeksi, tai ihan vaan semmoisenaan suu makiaksi. Ihan ehdoton se on uunijuuresten kanssa, meinaa ihan lähteä kieli mennessään pelkästä ajatuksesta. Ja säilytys sitten huoneenlämmössä pimeässä, jääkaapissa saattaapi kiteytyä.

Näissä tunnelmissa toivottelen kaikille mukavat pyhät, ihan juur semmoset kuin kukin tykkää. :)