Saikulla.

Nyt tuli sitten se kaipaamani lomapäivä. Ei tosin ihan niissä merkeissä mitä toivoin, vaan flunssan kourissa räkäpapereihin hautautuen. Ja silti pitää lähteä ajamaan 35 km päähän lääkäriin, ja kauppaan ja apteekkiin, melkein sitä sitten samantien olisi mennyt töihinkin...  

Mutta mikäs täällä on köllötellessä toisen sairaslomalaisen kanssa. Lunis kävi perjantaina hammaslääkärissä ja siltä poistettiin kaksi hammasta. Yksi heiluvainen edestä, ja takimmainen poskihammas, joka heilui myös. Ja minä kun luulin että oltaisiin selvitty pelkällä hammaskiven poistolla... Perjantai-ilta meni pikkukoiralla humalasta toipuen, mutta seuraavana päivänä oltiin jo kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ei sitä silti haittaa ettei tarvi kamalasti urheilla, lämmin kainalopaikka peiton alla voittaa aina ulkona kurassa tarpomisen.

Harmittaa kyllä silti. Lunssa saapui perjantaina järjettömän kurkkukivun muodossa, ja kuinka ollakaan koko viikonlopun oli niin komiat kelit ettei paremmasta väliä. Aurinko paistoi ja luntakin tuli, mutta se suli jo. Kävin minä vähän kävelemässä koiruuksien kanssa, mutta se nyt oli semmoista koomailua ettei siitä paljon pystynyt nauttimaan. Saati sitten että olisi jaksanut kameraa ottaa mukaan ja ikuistaa sen niin kauniin auringossa kylpevän vastasataneen lumen peittämän talvimaiseman. 

Lauantai-iltana jaksoin silti käydä ihanan Outin luona retropikkujouluissa, jonne Maijan kanssa minut kutsuivat. Oli oikein mukava ilta, sieltä kotiutuneista aarteista postaan jotain myöhemmin. Nyt siirryn puuronkeittoon ja lämpöhuovan alle sohvan sisään hetkeksi. Toivottavasti te muut pysytte terveinä.