tiistai 21. lokakuuta 2014

Täys kymppi!

Taisin semisti aliarvioida itseäni kun asetin juoksenteluharrastuksessa kymmenen kilomeriä vasta ensi kesän tavoitteeksi. Sunnuntaina läksin koittamaan ja hyvinhän sitä jaksoi! Tällä kertaa urheilin ihan yksinäni ilman koiraa. Tuli vähän aidottua siinä samalla, kun kirmasin metsässä pitkin kinttupolkuja ja siellä oli kaatunut puita polun päälle. Vastoin ennakko-odotuksia pysyin kuitenkin pystyssä, saavutus sekin. Komian metsonkin näin, siitä se hiekkakasan päältä jutteli hetken ennen kuin otti siivet alleen ja jatkoi matkaansa.


Hirvestäjiäkin oli liikenteessä. Hetken ehdin panikoida mustissa vaatteissa jolkotellessani että mahtavatko erottaa hirvestä, mutta huoli kaikkosi kun muistin että naamataulun hehkuva puna paistanee sumuisesta metsästä paremmin kuin mikään huomioliivi. Tätä puoltaa myös se julma tosiasia, että kuuden kilometrin kohdalla tuli koiranulkoiluttajatyttönen vastaan ja se katsoi mua ensin hetken monttu auki ja repesi sitten nauramaan ääneen, olin ilmeisesti tosi hemaiseva näky.



Laiska töitään luetteloi, mutta siitä huolimatta tai ehkäpä juuri siksi pitää vähän leuhottaa (tai laittaa itselleen muistiksi, jotta voi tarpeen tullen kaivaa faktat esiin jos tulee noottia että sääki aina vaan lusmuat) että eipä sitä muutenkaan sunnuntaina paljon laakereillaan makailtu. Heti aamusta siivosin viisi(!) tuntia. Kuurasin keittiön oikein kunnolla lattiasta kattoon, syväpuhdistin uunin, kahvinkeittimen, liesituulettimen ja mikron ja putsasin kaikki ilmanvaihtoröörit (ne mitkä on katossa joiden nimi on nyt hukassa) koko kämpästä. Imuroin, tuuletin kaikki tekstiilit, vaihdoin lakanat, pyyhin pölyt, pyykkäsin ja vaikka ja mitä. Mikä lie hormonihäiriö taas, mutta ihan hyvä että joskus sentään. Sitten suorilta jaloilta juoksentelemaan, sen jälkeen pikavenytysten jälkeen koirien kanssa reilun viiden kilometrin kävelylenkille. Ja koska katsastusmies kertoi lauantaina että uskollisen vanhan ratsuni jarrusylinteri vuotaa, oli aika jarrurempan, jota sitten lähdettiin suorittamaan samalla ovenavauksella kun palasin metsästä. Ei se menny ihan niinku srtömssöössä kun puuttui ratkaiseva työkalu, mutta lukemattomien kirosanojen saattelemana saatiin uudet jarrukegät sekä sylinterit paikallensa ja nyt kelpaa taas körötellä. Ja taas sitä muisti miksi tuo mies on valkattu, on se vaan aina yhtä hienoa ja upeeta ja mahtavaa ja suuremmoisen ihmeellistä että joku osaa korjata menopelejä ihan tosta noin vaan. Mulla on kyllä ihan oikeasti maailman hienoin mies, ihan vaan tiedoksi kaikille. 


Eikä se autonrassaus siihen loppunut, maanantaina rukattiin vielä vähän lisää ja vaihdettiin vielä nastat alle. Ja ehkäpä ensi viikonloppuna saadaan hoidettua loputkin krempat että saataisiin leima papereihin.

Semmonen sunnuntai oli täällä, ei se nyt ihan lepopäivästä mennyt mutta onneksi meillä ei lasketa.

Ja tiedoksi niille jotka odottelee haastepostauksia, että tämä arki on nyt sen verran hektistä (ja töistä palatessa on jo ihan tuskaisen pimeää kuvaamista ajatellen) että saattaapi mennä viikonloppuun ennen kuin saan mitään aikaiseksi, mutta lupaan yrittää raapia jotain kokoon ihan niin pian kuin vaan suinkin kykenen. 



4 kommenttia:

  1. Tuo kymmenen kilometrin juoksulenki kuulostaa minun korvissani sellaiselta ihmeeltä kuin olisit kiivennyt ilman turvaköysiä eiffeltorniin. Siis ei siksi ettetkö sinä siihen kykenisi vaan kun ajattelen 10km juoksua OMALTA kohdaltani niin tuntuu aivan ihmeelliseltä että tuollaiseen suoritukseen joku pystyy. Varsinkin kun ulkona on nyt niin kylmä! Kesällä koetin itse aloitella juoksuharrastusta mutta arvasin että kylmiin säihin se torppaa ja niin kävikin. Enkä edes kehtaa sanoa mikä on se määrä minkä itse olen pisimmiltään juossut :) Olet todella reipas ja ihmeellinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä olisi itsekään ihan äkkiä uskonut että jaksaisi, mutta niin vaan jaksoi, eikä tehnyt edes pahaa. Kyllä sinäkin siihen pystyt vielä joskus, kun vaan jaksat psyykata itseäsi lähtemään sinne lenkille. :) Me mentiin http://www.menaiset.fi/artikkeli/sport/kuukaudessa_juoksukuntoon_treeniohjelma_vitosen_naisille tolla ohjelmalla kuukausi, ja se oli oikeasti aika hyvä ja toimiva, ei ainakaan liian rankka jos yhtään on pohjakuntoa. Siittä sitten vaan pikku hiljaa kasvattaa matkaa jos huvittaa, mutta kukapa sitä on sanomaan mitä matkaa pitää juosta, menee sen mikä hyvältä tuntuu. :)

      Poista
  2. Ei ihminen voi jaksaa juosta 10km, sitten kävelllä 5, siivota 5 tuntia ja korjata auton! Samana vuonna kaikki! HULLU! Ja kaikki tuo kuitenki taas jollain kupillisella mysliä? Mulla on nyt niin paha mieli, että menenpä sohvalle kattomaan telkkaria...

    -N

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Söin kyllä jossain välissä ihan oikeeta ruokaa, ja ompon otin evääksi autoremppaan, elä huoli ystävä hyvä. :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...