Juhannus rokattu

Selvittiin kuin selvittiinkin maailman kylmimmästä juhannuksesta hengissä. Nummirokissahan se vietettiin kuten tapoihin kuuluu,  muita juhannuksenviettotapoja ei edes harkita. Ensimmäisen kerran eksyin Kauhajoelle kuusitoistakesäisenä vuonna 1999, ja nyt olen viettänyt siellä puolet elämäni juhannuksista, tämä oli kuudestoista kerta putkeen. Vielä ei silti tarvi tuntea itseään ihan ikälopuksi, eräälle kaverille tämä oli järjestyksessään 25. nummi, siihen on vielä matkaa meikäläisellä. Mutta jos vaan hengissä säilytään niin eiköhän sekin luku vielä tule täyteen.  

Kylmää oli, ei varmaan kertaakaan noussut lämpötila yli viidentoista vaan pysytteli päivällä kymmenen hujakoilla, öisin taisi olla nollalukemat. Vettäkin satoi ja rakeita, mutta ei onneksi ihan koko aikaa. Ekan yön hytisin teltassa hypotermian partaalla nukkumatta silmällistäkään, kunnes seuraavaksi yöksi viisastuin ja kiskoin pilkkihaalarit niskaan ja johan tarkeni nukkua (aluskerraston kanssa, superpaksun peiton alla ihmispatterin kainalossa).  Muuten ei paljon tullut nuotiolta poistuttua, mitä nyt muutaman bändin kävin katsomassa.

Tässä meidän teltta. Siellä mahtuu tämmöinen yli 180-senttinenkin seisomaan. :) Melko porvaria, myönnetään, mutta vanhana saa vähän jo vaatia luksusta, varsinkin kun oli ensin 13 vuotta nukkunut millon kenenkäkin lainateltassa tai autossa polvet suussa. Keräsin matkalla kukkasiakin pihan koristukseksi, mutta sattuneesta syystä ei tullut kyllä terassilla istuttua kertaakaan. Ei sillä että se olisi kasassa pysynytkään, taisi olla päät jäässä pystytysvaiheessa kun koottiin koko terassi ihan päin honkia, mutta ei se silti kaatunut kuin kerran ja silloinkin sateen painosta. 

Juhannusruusutkin kukki.

Tämän nuotion äärellä istui iso joukko ihania ihmisiä, ystäviä ja tovereita. Vuodesta toiseen samat naamat kokoontuu samaan paikkaan, ja vaikka nähdään vaan kerran vuodessa, tuntuu että viime kerrasta olisi ihan pieni hetki vain.  

Notskilla syötiin mm. maailman kamalimpia sipsejä. En suosittele edes maistamaan.

Vuodesta 2013 saakka festarikansa on saanut nauttia niinkin ylellisestä luksustuotteesta kuin vesivessat (valkoinen pömpeli vasemmalla), ja käsisaippuaakin oli jopa tarjolla koko ajan! Huikeaa! Vielä viisitoista vuotta sitten käytössä oli vain oikealla näkyvä punainen rivistö riukuja, se oli aina yhtä jännää keikkua siinä reunalla ja pelätä putoavansa varmaan hukkumiskuolemaan. Joskus vuosituhannen vaihteen jälkeen nekin onneksi tuunattiin vähän turvallisemmiksi ja nykyään niissä ei enää ole putoamisvaaraa, mutta jännitystä piisaa  silti edelleen. Tänä vuonna tosin olin niin kermaperse etten edes kokeillut. 

Tämmöistä oli tarjolla:

Yllättävän monta orkesteria tuli nähtyä, kaikista otin kuvat todistusaineistoksi. Niitä on nyt tuhat kun en osannut karsia enempää. Yhteensä tuli räpsittyä melkein puolitoistatuhatta kuvaa, hups.. Kuvat on sitten ihan epäjärjestyksessä, jotta elkäätten ihmetelkö.

 Turisas veti taas yhtä hienon keikan kuin aina, ihan huikea livebändi.

W.A.S.P. rokkasi, eipä siihen muuta oikein voi sanoa. Hieno keikka.

Stonea seurasin vaan parin biisin ajan, ei oikein lähtenyt.

Turmion Kätilöt.

 Suicide Silence ei napannut sitten yhtään, mutta tulipahan nähtyä pari biisiä.

 Poisonblack. Ihan tuli nuoruus mieleen.

 

Ismo Leikola Band oli oikeinkin viihdyttävä, ainakin sen hetken kun jaksoin seurata. Taisi olla muuten ainoa hetki koko festareiden aikana kun aurinko paistoi.

Festarikansaa Ismo Leikolaa kuuntelemassa.

 Behemoth oli niin hieno että kuviakin on paljon, mutta niin musta että ne kaikki on ihan rakeisia.

 Mörbid Vomit

Mokoma

 Wolfheart

Kuolemanlaakso

Deals Death

Profane Omen

Olishan siellä vielä päivän tai kaksi viihtynyt helposti, taas lasketaan päiviä ensi vuoteen.