Kuuma ja aarteikas viikonloppu

Huh mitkä kelit! Ei saa valittaa, mutta sanonpahan vaan että kyllä nää yli kolmenkymmenen asteen helteet alkaa olemaan vähän liikaa meikäläiselle. Siihen kun vielä lisätään semmoinen kiva pieni kesäflunssa niin olo on jokseenkin tukala. Räkä lentää ja köhätyttää, mutta ainakin voi leikkiä että tämä järjetön hiki ja kuumat aallot johtuu vaan keleistä eikä suinkaan kuumeesta. Jouduin jopa antamaan periksi ja laittamaan ilmalämpöpumpun viilentämään kotia, se on nyt säädetty 26 asteeseen ja täällä tuntuu ihanan viileältä, välillä jopa suorastaan kylmältä niin että on pitänyt mennä ulos lämmittelemään... Mutta eipähän tarvi pelätä että koirat kuolee lämpöhalvaukseen sisällä.

Flunssasta huolimatta on viikonloppu ollut taas täynnä ohjelmaa. Lauantaina kävin kyläkirppissuunnistelemassa, ja vaikka olikin pakko luovuttaa kesken kaiken kun kuumuus meinasi viedä tajun, niin tyhjin käsin ei tarvinnut kotio tulla. 

IRAn leipälaatikko on elämää nähnyt ja kolhiintunut, ja heitin sen itsekin lattialle jo ennen kaupantekoa, mutta kaksi euroa ei silti ollut siitä paha hinta. Tiesittekö muuten, että vaikka IRA onkin tanskalainen tuote, niin kukkakuvion suunnittelija Anita Wangel oli suomalainen? Minulle se selvisi ihan vasta joku aika sitten, ja olihan tuo mukava yllätys. Perusteellisen puunauksen jälkeen laatikko pääsi heti käyttöön ihan siihen alkuperäiseen hommaansa keittiöön, saa väistyä muihin tehtäviin sitten kun löytyy parempikuntoinen tilalle. Kalenteripyyhkeestä köyhdyin viiskyt senttiä, seitsemästä lasinalusesta (joita meillä olikin jo entuudestaan kolme samanlaista) euron, emalikulhosta en ole varma, koska se oli osa isompaa könttää. Mutta halpa oli, ehkä euron-pari.

Sitten löytyi pannu poikineen. Viimeinkin sain riittävän ison reissukaffepannun, parin litran vetoisen El-rodin. En malta odottaa että pääsee retkelle keittelemään sillä nuotiokaffeita. Keskellä OnXon-kiven avulla ihan priimakuntoiseksi kahvipinttymien alta kuoriutunut emalinen Finelin Finella-pannu, ja oikealla pulputinpannu, perkolaattoriksikin kutsuttu. Siinä ei ole mitään merkintöjä, mutta on osittain ihan tismalleen samanlainen kuin El-rodin vastaavat, kansi vaan on erilainen ja kahva. Olisi kiva tietää mikä tuo on miehiänsä. Meillä on ihan se aito ja oikea El-rodin pulputtaja, ja sillä tulee kyllä maailman parhaat kahvit. Tuohan on patentoitu ja maailmalla paljon palkintoja niittänyt juttu, joten tuli mieleen että voisikohan tämä uusi löytö olla ajalta ennen patenttia, taikka sitten jotain leimaamatonta sekundaa. Oli miten oli, hyvät kahvit silläkin varmasti saa, vähän vaan arveluttaa metallikahvan kuumentuminen, ja kansikin siinä on aika heppoinen. Ostin kuitenkin pois, koska moni on hyvien pannukahvien perään kysellyt ja nyt on sitten jotain annettavaa taikka myytävää kun tarve tulee.  

Kuten pannuistakin, myös tästä Finelin mehukannusta maksoin kappaleelta n. 5 €. Kannun sisäpuolella on harmittavasti ihan pieni emalirikko pohjassa, mutta se on niin pieni että kyllä sitä vielä tohtii pyhäkannuna käyttää.

Neljä Arabian Sirkku-ruokalautasta kustansi yhteensä kolme euroa. Vähän ne on krakeloituneet itse kukin, toinen enemmän ja toinen vähän vähemmän, mutta ei haittaa. Minä rakastan niitä tuommoisinaan, ihania pieniä sirkkuja. 

Sirkuissa ei ole Arabian leimaa laisinkaan, vaan Finnish Flint -leima. Koriste on tehty yksinomaan SOK-ryhmän kaupoissa myytäväksi, siksi moinen. 

Köpö tykkää mannekiinileikeistä, siispä se pääsi hommiin kun piti ikuistaa vanha hattu, joka lähtee lahjaksi Turkuun. Lahjan hintaa ei kai sovi paljastaa, mutta kallis se ei ollut laisinkaan.

Jotain muutakin pientä kai tarttui matkaan mitä en muistanut kuvata, ainakin punainen Sarviksen Majuri-henkari viidelläkymmenellä sentillä ja joku luontokirja. Mutta se romppeista, on täällä muutakin keritty! Eilen käytiin pesemässä parit matot ja uiskentelemassa ihan himpun vaille kolmekymmenasteisessa järvessä. On sekin kans, kylmän kiven piti lentää järveen perjantaina, vaan eipä tainnut lentää. Ihmeellistä ettei järvi ole täynnä sinilevää, mutta hyvä niin. Tämä kuva on kylläkin huijausta, koska se on jo kesäkuulta kun ekan kerran kävin mattopyykillä, mutta ei kerrota kellekään. Taisi olla jopa ihan sama matto joka nyt taas jynssättiin.     

Tänään käytiin keräämässä mansikoita. Eipä ole tullut sitäkään tehtyä sitten lapsuusvuosien. Aika hintsusti siellä enää oli mitään kerättävää, mutta ei meidän pakastimeen enempää kyllä olisi mahtunutkaan, koska muillekin marjoille pitää vielä jäädä tilaa.

Pihalla melkein kaikki on ihan nääntynyttä, mutta yksi lemppariperennoistani, auringontähti, kukkii, ja perhoset tykkää siitä. 

Nauhuskin kukkii.

Mutta kukas se siellä kurkkii?

 No rusokukkajäärähän se. Suunnittelee päivällistä, otaksun.

Ensimmäinen chilinpalko on tänään alkanut punastumaan! 

Jättiläiskurpitsanpoikasia olisi nyt kaksi, mutta molemmat on huolestuttavan pehmeitä. Tosin, hedekukkia ei ole edes ollut auki näiden kukkien aikana, joten eihän ne ole voineet edes pölyttyä? Tuossa on kyllä koristekurpitsaa vieressä, voikohan ne ristipölyttyä? Ehkä noi on kuitenkin vaan hedelmöittymättömiä alkuja kun ovat pehmeitäkin kerta. En kyllä ymmärrä mikä järki siinäkin on että kasvetaan silti vaikkei olla hedelmöitytty, sehän on ihan höperöä haaskuuta. 

Vuoden kuumin viikko on hyvä lopettaa tuulettimen alla Nuniksen kanssa puhtaissa lakanoissa köllien ja maailman tärkeintä possua purren. Heipat taas!