Aarre vai roska?

Upea vanha peilikaappi löytyi taannoin turkulaisesta roskiksesta. Tai ainakin omasta mielestäni se on upea, muttakun M:n mielestä se on ihan karmea hirvitys ja kuuluu lähimpään metallinkeräysastiaan. Mitä sanoo raati? 

Vetimet on eriparia koska toisen paikalla oli vaan ruuvinkanta, johon tökkäsin kaapin perukoilta löytämäni vanhan vetimen. Oikeanpuoleinen on alkuperänen. 

Musta tuo sopisi kuin nenä päähän meidän kylppäriin, joka on huutanut peilikaappia siitä lähtien kun tänne muutin. Ihan jo siksikin että siellä on vaan kuppanen pieni peili, joka sekin on niin alhaalla että siitä näkyy vain tissejä (eikä viitsi porailla kaakeliin lisää reikiä ennen kun löytyy semmoinen kapistus joka siihen sitten jää pidemmäksi aikaa). Kaappi vaan vaatii sen verran paljon työtä että ei sitä viitsi turhaan kunnostaa jos toinen ei siedä sitä silmissään. Ehdotin että maalaisin sen vaikka mustaksi jos ruskea väri on se ratkaiseva tekijä, mutta ei kuulemma kelpaa mustanakaan koska se on vaan yksinkertaisesti niin hirveä. 

Hmph. Miehet. Ei ne vaan ymmärrä hyvän päälle. Jos tässä nyt käy niin kuin luulen, niin sympaattinen pieni peilikaappini etsinee jossain kohtaa hyvää tuunaustaitoista kotia, jossa sitä osataan arvostaa. Jos sydämesi pompsahti, niin jätä viesti kommenttilootaan ja tämä ihanuus voi olla sinun. Ja nyt mä jään tänne itkemään itseni uneen, kun kukaan ei halua sitä ja M saa nauraa räkättää koko loppukesän että mitä mä sanoin.