lauantai 7. helmikuuta 2015

Ikkunan kokoinen tv





Onko mitään koukuttavampaa kuin katsella ikkunasta pikkulintujen touhuja? Meinaa viikonloput mennä ihan kokonaan nenä kiinni ikkunassa, mutta ei se kai haittaa. Siellä on tarjolla draamaa, iloa, surua, rakkautta, huumoria ja kauhua, ihan mitä vaan! Ja koskaan ei tiedä mitä tulee seuraavaksi. 

Täällä on nyt niin paljon lunta, että ruokailijoita riittää ruokapöydässä ihan ruuhkaksi asti. Olen koittanut räpsiä kuvia kaikista pihan lintulajeista, mutta nyt huomasin että ainakin keltasirkku, harakka ja varis puuttuu vielä näistä kuvista, talitinttikin osui vaan pariin hassuun. Melkein kaikki kuvat on otettu paskasen ikkunan läpi, mutta elkää antako sen häiritä. 

Meidän pitopöydässä on jatkuvasti tarjolla kuorittuja auringonkukansiemeniä, rasvaa, hedelmiä ja vaihtelevasti muita siemeniä ja leivänmuruja, lisäksi aroniapuskat notkuu vieläkin viime syksyn marjoista. Pyrstötiaisille, niinkuin melkein kaikille muillekin ruokavieraille, maistuu erityisen hyvin itsetehdyt rasva-siementangot. Eipä muuten tarvi enää valmiita palloja ostella, kun paljon maistuvamaa, terveellisempää ja edullisempaakin saa ite tekemällä, eikä se ole edes vaikeaa. Ohjeita on netti pullollaan, tähän satsiin tuli munkinpaistorasvaa, ruokaöljyä sekä maapähkinöitä ja auringonkukansiemeniä kuorittuna ja jauhettuna. Osan taikinasta pyörittelin palloiksi, osan levitin vaan pellille ja leikkelin myöhemmin tangoiksi.









Räksät eksyi pihaan ekaa kertaa viime viikonloppuna. Samaan aikaan mustarastasluku nousi yhdestä neljään, taitaa olla kevät tulossa!




Tikka Tikkanen käy monta kertaa päivässä. Aikaisempina talvina täällä on ollut tikkoja tosi paljon, mutta nyt ei ole näkynyt kuin tätä yhtä tyyppiä vain. 



Viherpeippoja näkyi vielä ennen vuodenvaihdetta ihan yksittäisiä joskus ja jouluna jos silloinkaan, mutta nyt ne on ihan tavallinen näky, muutaman linnun parvessa liikkuvat.




Pikkuvarpunen on pihan ihan kaikista runsain laji, niitä on reippaasti yli kolmekymmenpäinen parvi. Oikeaa varpusta en ole nähnyt täällä koskaan, mutta vastahan täällä on pari vuotta asuttu.





Tänään kävi kylässä kuusitiainen, eipä ole ennen näkynyt. Mutta kiva kun kävit, ja oikein mielellään saapi tulla uudestaankin!




Tilhiparvi on hengaillut pitkin talvea ihan jossain muualla kuin täällä, mutta nyt nekin on vihdoin löytäneet aroniapuskat. 





Lumimäärää kuvastaa jokseenkin realistisesti tämä viime viikonloppuna otettu kuva. Vaikka tulihan sitä viikolla lisää, en vaan kerinnyt nappaamaan päivänvalolla uutta kuvaa, ja nyt suojakeli on painanut lunta taas enemmän kasaan.

5 kommenttia:

  1. Meillä taas kuusitiaisia on paljo. Ja hömötiaisia. Niin ja tali- sinitiaisia. Sillon tällön käy töyhtö- ja pyrstötiaisiakin. Eli ko viälä näkis valkopää- ja lapintiaisen, ni olis kerätty koko sarja. Lohrullista kuulla, että mustarastaat on lisääntyny (tai siis niitten määrä), kai se kevät tosiaan tullee. Siinä vapun tianoilla on paras aika vuaresta, sillon mettä raikaa ko mustarastaat laulaa porukalla, se on ihan mahtavaa kuunneltavvaa. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ei oo näkyny hömö- eikä töyhtötinttejä ny ollenkaan, paitsi metsässä.

      Poista
  2. Voi miten upeita lintukuvia! Itse olen ihan urvelo tunnistamaan lintuja, vaikka niitä meillä päin on paljon. Ainakin muuttojen aikaan, jolloin bongareita piileskelee tienvierten ojissa kamerat ja kiikarit tanassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) En mäkään tirppoja tunnista paitsi ulkonäöltä. Joka kevät olen aina ihan yhtä pihalla kun linnut alkaa laulelemaan. Joka ainoa vuosi niitä koittaa opiskella enemmän ja enemmän, mutta talven aikana unohtuu kaikki ja keväällä alkaa taas koko ruljanssi alusta. Pikkasen turhauttavaa...

      Poista
  3. Vau mitä kuvia! Pyrstötiaisia! Meillä ei ole koskaan käynyt niitä, enkä ole muuallakaan nähnyt kuin kahdesti elämässä. Tykkään erityisesti sun vastavalokuvista.

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...