Viideltä ylös, pikainen aamupala ja hammaspyykki, koirien kanssa pyrähdys metsässä ja kiireellä kaivamaan auto hangesta ja wruum wruum puoli tuntia ihmisten ilmoille. Kahdeksan tuntia ihan oikeiden aikuisten juttuja, wruum wruum kaupan kautta kotiin ja koirien kanssa lenkille, tuskainen välikuolema sohvalla, yhdeksältä sänkyyn ja taas viideltä ylös ja sama homma uudestaan. Ei siis ole ihan kamalasti jaksanut kirjoitella, eipä sillä että olisi ollut mitään turinoitavaakaan. Pääsin siis (ihan oikeisiin!) töihin, jos jollekin jäi vielä epäselväksi. :) Ei se työ oikeasti mitään kamalan raskasta ole, mutta vaatii veronsa kuitenkin, etenkin illan tunneista. Tuntuu ettei kerkeä mitään tehdä kun jo nukkumatti kolkuttelee, ja koko ajan on pimiää ja kylmää.
Eipä tätä luksusta kyllä kauaa kestä, vuoden loppuun vaan näillä näkymin, mutta täytyy sanoa että kyllä on mukava vihdoin käydä töissä, vaikka tuo 30 km työmatka vähän henkisesti alkuun ahdistikin. Tietämättömille tiedoksi, että vuoden verran olen täällä uudella paikkakunnalla hakenut kaikenlaisiin töihin, puutarhoille, pihahommiin, varastoille, tehtaille, myymälöihin, kotisiivoojaksi, kukkakiskoille ja ties mihin. Aina kun on päässyt haastatteluun tai muuten puheyhteyteen asti (siinä kohtaa ennen vanhaan työpaikka oli jo käytännössä taskussa) niin homma on kaatunut aikalailla siihen että olen liian vanha. Kyllä, kolmekymmentä kun pärähtää mittariin niin ei se työnsaanti olekaan enää niin yksinkertaista, ainakaan pikkupaikkakunnalla. Nuorempien palkkaamisesta nimittäin maksetaan työnantajille jopa ihan oikeaa rahaa, ja huomattavasti enemmän kuin tämmöisten vanhojen harppujen. Tietysti jos hakisi sen alan hommia jota on aikanaan vuosikausia koulussa tankannut niin voisi olla hiukan eri tilanne, muttakun jos haluaa nähdä kätensä jäljet ja nukkua yönsä hyvin ilman jatkuvaa stressiä ja painetta ja kummituksia, niin ei se vaan ole vaihtoehto. Eikä kyllä enää muutenkaan kun aika ja ala muuttuu ja eräs on pudonnut siitä kelkasta jo kauan, kauan sitten. Tosin, eipä niitä senkään alan töitä ole paljon ollut tarjolla, tasan kerran tässä koko vuoden ainana joten se siitä.
Mutta nyt on hyvä fiilis ja voittajaolo. Ja kuukaudenkin palkka, vaikkei se kummoinen olekaan, tekee jo ihmeitä, ja samalla säästää siinä kun ei vaan jaksa eikä ehdi käymään kirppareilla romua hamstraamassa.
Kuvapläjäykseksi noita pihan raskaita raatajia. Tirppasilla nimittäin on nyt ihan kauhia hoppu syödä kupusensa täyteen niinä muutamana hassuna tuntina mitä valoa piisaa. Ostin niille kauhian säkin kuorettomia siemeniä, niin säästyvät isommalta vaivalta ja pysyy pihakin siistimpänä. Mutta ronkeleita paskiaisia ne kyllä on, kaupan halvat talipallot ei kelpaa kuin harakoille, pikkutirpoille pitää olla kurmeeta.
 |
| Punatulkku |
 |
| Viherpeipot |
 |
| Käpytikka |
 |
| Harakka ja sininen hetki. Kirvat päätti muuttaa niihin kahteen viimeiseen chiliin jotka päätin säästää talven yli, joten pääsivät linnunruuaksi nekin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit.