Rukkanen lampunvalossa

Katseltiin tuossa eräänä iltana miehekkeen kanssa elokuvaa. Tai siis joku katsoi, joku toinen ei. Mulla ei oikein keskittymiskyky riitä yli tunnin pituisiin ohjelmiin, varsinkaan huonoihin sellaisiin, joten touhusin siinä kaikkea muuta samalla, kuten räpsin kuvia lampun edessä keikistelevästä kissasta.  Mutta ainakaan en nukahtanut, joten melkeinpä voisi raapasta rastin seinään. Harvassa nimittäin on ne kerrat kun meikäläinen on hereillä leffan lopussa, jos sellaista olen ylipäätään ruvennut katsomaan.

Tässäpä siis meidän ihana, kaunis ja niin rakas ongelmalapsi Rukkanen. Hän syö kaikki nettikaapelia ohuemmat johdot tuhannen päreiksi, varastaa karkkipussit nanosekunnissa ja mätkii viherkasveja vaikka tunnin putkeen paikallaan istuen ja samalla silmiin tapittaen vain saadakseen huomiota ja rakkautta osakseen. Ei oikein osaa puhua kissaa eikä koiraa eikä ihmistäkään, mutta parhaansa tekee. Mistäpä pieni kissa olisi elämän eväitä oppinutkaan kun kasvoi kriittiset viikot ilman emoa ja muita kissakavereita.

Osa kuvista on taas ihan kummallisia ja muokkaukset on ihan viturallaan. En tiedä kumpi kettuilee, blogger vai picasa, mutta olen tallentanut kuvat jo viiteen kertaan sekä originaaleina että muokattuina, mutta silti ne näkyy täällä ihan täysin erilaisina kuin pitäisi. Kai se vaan pitää uskoa että en vaan osaa.

Lampussa oli mukamas joku kärpänen, sitä piti kovasti saalistaa.