Ilmaislöytöjä

Pyörähdin parissa kierrätyskeskuksessa ja vähän lähikirppareillakin. Kirpuilta ei löytynyt oikeastaan mitään, mutta kummastakin kierrätyskeskuksesta sain vähän jotain pientä piristystä päivään, ja ihan ilmaiseksi vieläpä. 

Kukallinen pyöreä pöytäliina, jonkun oikein taidokkaasti omin pikku kätösin ompelema kukkamekko sekä vanha käsveska.

Mekko on aika nafti, mutta eiköhän se pienellä fiksauksella sovi. Tai no sopii se nytkin, mutta mää tarvin tilaa hengittää ja liikkua, ni kyllä siitä joku sauma ainakin pitää ratkoa. Että tässä olis nyt sit ens kesään asti aikaa ryhtyä korjailuhommiin, mutta melkein voisin lyödä vetoa että sinne se jää muiden korjattavien joukkoon ikuisiksi ajoiksi. Tai sitten lahjoitan sen parempaan kotiin. Onneksi meillä on kahden hengen romurescuetiimi, joten sitä uutta ja parempaa kotia ei tarvi kauhiasti ettiä saati suostutella, siellä olis mekolle paaaljon paljon kavereitakin, ei tarttis yksinään kaapissa murjottaa.

Kirppareilta

Kirppislöytöjen takia tämä blogi pistettiin pystyyn ja nyt on jo lätisty ties mitä turhuuksia ilman yhtään oikeaa kirppisaihetta, asia pitää siis korjata. Mutta koska viime aikoina on ollut aika hiljaista sillä saralla, niin laittelen sitten jotain vanhoja löytöjä. Niissä riittääkin esittelemistä hamaan tappiin asti, mutta lähdetään näistä uusimmista. 

Parisen viikkoa sitten oli Ikaalisissa peräkonttikirppis, tai mikä lie rompetori. Mentiin paikalle ihan aamusta jo, ja aika vähän oli myyjiä ja vaan parista pöydästä löytyi mitään kiinnostavaa, mutta jotain kotiinviemistä sentään löytyi. 

Minen ole mikään hirveä koruihminen, mutta tämä lepänkäpyriipus oli pakko ostaa. Jotenkin jopa rakastuin siihen, siinä on jotain todella kaunista. Hintaa oli hurjat 50 senttiä, joten eipä tarvinnut ihan kamalan kauaa harkita. Olen koittanut selvitellä sen alkuperää mutta ei ole tärpännyt. En mä edes tiedä mitä materiaalia se on, tarttis ehkä opiskella vähän. 

Tämä pieni kaadin suorastaan huusi päästä meille. Meillä on jo isompi keltainen samanlainen, yhdessä ne on kuin kaksi marjaa, mää rakastan niitä. Hinta 2 €. Oikeastihan tuo on kai kahvipannu, mutta eiköhän sitä muuhunkin ole käytetty, eihän tuommoisesta määrästä kahvia voi tulla kuin vihaiseksi. Musta siinä kuuluu sulattaa voita, taikka sitten vaan kauhoa jotain tai käyttää tarjoiluastiana. Vaikka meneehän se ihan silmänruuastakin, meillä nuo nököttävät vapaa-aikansa vitriinikaapissa vieretysten ja käyn niitä siellä aina ihastelemassa.

Sitten Sarvista. Nää löyty naapurikylän kyläkirppikseltä joku aika sitten. Kulho euron ja kolme rasiaa yhteensä 2,50 euroo. 

Tänään ajattelin poiketa tuossa naapuripitäjässä tarkastamassa tarjonnan, ja vähän kotinurkillakin kun vien omaan pöytään lisää romua.  

Kehnäsieniä!

Ihan ekana pitää mainita, että blogiini on eksynyt ensimmäiset vierailijat, kiitos siitä! :) Toivottavasti kämänen ulkoasu ei ajanut kaikkia pysyvästi karkuun, odottelen vielä inspiraatiota sen fiksaukseen.

Käväisi mielessä kertoa tarina puoli päivää koiran mahassa sulatellusta oravanraadosta käytävän matolla, mutta ehkä pitäydyn kuitenkin alkuperäisessä suunnitelmassa eli sienissä. En mää tiedä onko nyt joku supersienivuosi vai onko niitä täällä aina näin paljon, mutta herrijee, mehän kohta hukutaan niihin. Alunperin ajattelin ettei täällä rutikuivalla kankaalla mikään kasva, mutta olinpahan taas väärässä. Onneksi, koska mää rakastan sieniä.

Tatteja on jo pakastin puolillaan ja nyt se toinen puoli on täyttynyt kehnäsienistä. En ole varmaan ikänä koko elämäni aikana kerännyt edes yhteensä näin paljon kehnäsieniä kuin nyt. Ja minähän en siis varsinaisesti ole edes käynyt sienessä, mutta lenkille otan aina pussin mukaan ja noukin siihen tuolta lähimetsästä sen mitä vastaan tulee. 

Siellä niitä on, kauniita kehninkäisiä.

Ja kaikenmaailman hattivatteja.

Tattejakin löytyy vielä. Haisen ilmeisen hyvälle kun kuviin eksyy  hyvin usein kärpänen.

 Pari kiloa herkkua menossa pannun kautta pakkaseen. 

.   

Onkos muut löytäneet sieniä?