Pari löytöä viikonlopulta

Sainpas pari sunnuntairetkeltä mukaan tarttunutta aarretta kuvattua, loput näytän joskus myöhemmin. Ihana vanha Pauligin Juhlasekoitus -purkki irtosi neljällä eurolla, kaupan päälle piti tosin ottaa joku mikkihiiripurkki, mutta se on niin tylsä ja uusi etten jaksa edes kuvata, lähtenee kiertoon. Mutta kahvipurkkitohkoilijalle tämä vanha kaunokainen oli oikein tervetullut löytö, eikä ollut hinnallakaan pilattu. 

Ilmaiskorista nappasin mukaani seinäkellon. Se tosin on vedettävä enkä tiedä toimiiko edes, joten pitää vaihtaa koneisto patterikäyttöiseen. Ei pitäisi olla kovin kummoinen homma, kunhan vaan saan aikaiseksi. Mutta tämä tuli oikein hyvään saumaan, meiltä nimittäin puuttuu seinäkello, enkä ole etsinnöistä huolimatta löytänyt mitään kivaa ja budjettiin sopivaa tätä ennen. Toisen voisin kyllä vielä löytää, porsliinisen mieluiten, vinkvink vaan universumi.  

Väkisin kohti nykyaikaa

"Minähän en mitään älypuhelinta huoli. Ikinä. En vaikka maksettais."

Kolme kuukautta se tuossa lojui pöydällä pölyttymässä, kun mies osti itelleen uuden ja jätti vanhan ihan vallan vaille huomiota. Tasaisin väliajoin se koitti sitä mulle tuputtaa, mutta ajatuskin tietokoneesta taskussa saati internetistä puhelimessa, puhumattakaan monen sadan euron laitteesta ja puhelinlaskun tuplaantumisesta, sai aikaan vaan pelonsekaista angstia kaikkia nykyajan turhanpäiväsiä hömpötyksiä kohtaan. 

Mutta sitten soitti ispappa. Olin mennyt lupaamaan sille oman puhelimeni sitten kun sen vanha nokialainen hajoaa, ja nythän se sen sitten teki. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kun kohdata pelkonsa ja ottaa se suuri askel tuntemattomaan ja adoptoida tuo suuri ja pelottava Samsung.

Niin. Nyt mäkin sitten lääpin puhelimeni näyttöä kahvitauoilla ja tarkistelen sähköpostiani monta kertaa päivässä, vaikka ei sinne edelleenkään tule kuin mainoksia. Ja skypetän keskellä metsää, auton kyydissä, ruokatauolla, kirpparilla. Mitä mulle tapahtui? Seuraavaksi kaasuttelen avobemarilla ja ostelen vaatteita joissa on mahdollisimman suuri merkkilogo, heitän ruokaa roskikseen ihan vaan siksi että voin, syljeskelen kaduille ja potkin mummoja, kulutan yli varojeni, tuherran monta tuntia peilin edessä ennen kuin voin astua ovesta ulos? Lyökää mua sitä ennen ja lujaa. Ei, sanokaa ettei tämä ole turmioksi. Se on vaan puhelin, eiksni? 

  

Ja samaan syssyyn päivittyi elisaboksikin, kun vanha ei täällä korvessa oikein pelittänyt. Nyt telkkarikin on ihan tietokone, mihin tää maailma oikeasti menee? Ennen riitti että laitti töllön päälle, nyt pitää sieltäkin erikseen valita että katso telkkaria, ja puhelimesta etsiä palikka jossa lukee puhelin, että pääsee soittamaan. Wtf?!?

(Ja vielä kolmantena, se ihan oikea tietokone, jota ennen edes jotenkin osasin käyttää, sai jo viime vuoden puolella päälleen kirouksen nimeltä Windows 8, ja vaikka mä tässä tuntikausia päivän aikana heilun niin edelleenkään en osaa tehdä mitään. Niin utopistinen käyttöjärjestelmä että olen varmaan eläkkeellä ennen kun tajuan mikä se sen pointti on. Tai ehkä se on just se, että ÄLÄ SINÄ TYHMÄ IHMINEN ISTU KONEELLA VAAN TEE JOTAIN JÄRKEVÄÄ. Nii, ja onneksi on se älypuhelin.)

Ex tempore -retki Turkuun

Selailin sunnuntaiaamuna netistä Rompetori.infon tapahtumakalenteria, huutokauppaan kun teki mieli. Eipä ollut huutokauppoja ihan lähiseudulla, mutta Turussa näkyi olevan Turun seudun Mobilistien ajoneuvoharrastus- ja keräilytapahtuma Talviheikki. Mainitsin asiasta miehelle ihan vaan ohimennen, mutta kuinkas sitten kävikään, puoli tuntia myöhemmin oltiin jo autossa köröttelemässä kohti Turkua. Hups.

Autoja siellä ei ollut näytillä kuin pari hassua, mutta ne olikin sitten jo melkosen vanhoja, 1800-luvulta.

Roinaa ja rompetta oli sitäkin enemmän, kaksi hallia täynnä. Sopivassa suhteessa auton osia ja muita aarteita, kyllä siellä muutama tunti hujahti.

  

Oi mitä kallisarvoisia aarteita! Isona mullakin on noi kaikki.

 Näitä jokseenkin hämmentäviä postikortteja oli iso pinollinen. Olisin ostanut yhden mutta en saanut selville hintaa, myyjällä oli muita kiireitä.

Erik Koldin juustokuvun olisi saanut omakseen 22 eurolla.

 

 Koko päivän kiertely ja neljä tuntia autossa istumista vaati veronsa, mutta oli silti kiva retki, kiitos vaan seuralaisille. Ja tokihan tuoltakin reissulta joitain aarteita kotiinkin asti kantautui, mutta niistä lisää sitten jahka saan ne kuvattua valoisaan aikaan.