Vaikka blogi on viettänyt hiljaiseloa, niin jokunen uusi vanha aarre on kotiin silti kantautunut. Aloitetaan esittelykierros tästä ihanasta emalikattilasta, jonka sain joululahjaksi M:n kaverilta, vaikka M olikin kaikin keinoin yrittänyt estää taas uuden emalikattilan meilletulon. Uhkailuista ja kiristyksistä huolimatta siinä se nyt on, H:n mummun tai isomummun, en enää edes muista kun olin niin häkeltynyt yllärilahjasta, vanha oranssi käyttöesine, joka täten pelastui roskistuomiolta. Voi miten iloiseksi tämä minut tekikään, kiitos vielä kerran, ihana, ihana H!
Kuosi on jollain tavalla ihan hirmuisen tuttu, mutta en tiedä mistä. Mitään merkintöjä siitä ei löydy, jotenka jos joku tietää vaikkapa kattilaisen synnyinmaan niin oikein mielelläni sen kuulisin.
Kattila on sen verta iso, että suatanpa siinä oikeen siskonmakkarasopat keittää seuraavana herkuttelupäivänä. En myöskään malta odottaa kesää ja keitoksia, minusta tuo oikeen huutaa päästä osaksi kesäkattausta! Vaikka kyllähän se kovasti piristää näin talvellakin.
Kaunis ♥
VastaaPoistaKiitos, niin minustakin. :)
PoistaNiin on! Mulla on noi hyväkuntoset ihan ruokakäytössä, mutta vähän huonokuntoisemmat on kaikenmoisina säilytysastioina, esim. Neptun-kattila jemmaa sisäänsä kissanlelut jne.
VastaaPoistaMulla on kans pari samantapaista, eri kuviot, mutta kannen nuppi saman mallinen. Eivät taida olla Suomessa tehtyjä? Minä kans välillä rohkenen jotain pottuja keittää niissä. Mut puurot muhii tylsissä teräskattiloissa, etten vaan kärvennä aarteita piloille.
VastaaPoistaEn usko että kotimaisia ovat, vaikka kieltämättä muotokieli on vähän finelimäistä. Mulla on kanssa toinenkin kattila samaa mallia, mutta eri kuviolla, mutta senkään alkulähteistä en tiedä mitään.
Poista