Oranssi on yksi lempiväreistäni, mitä en kyllä vielä muutama vuosi sitten olisi ollenkaan osannut ennustaa. Tämmöiselle surkeiluun ja melankoliaan taipuvaiselle tuommoinen pirteä ja aurinkoinen väri on oikeasti aika tärkeä ja iso juttu, ihan vaan jo olla olemassa ja näkyä ympärillä, edes pieninä annoksina. Etenkin nyt kun siitä on oppinut pitämään, jopa rakastamaan. Joten eipä se haittaa ollenkaan vaikka näkyisi isompinakin annoksina. :) Tässä vähän maistiaisia meidän talouden oransseista, ja on siellä vähän keltaistakin joukossa:
Finlaysonin kukkapyyhe 70-luvulta on ihan ehdoton lempparipyyhkeeni. Ihanan ulkonäkönsä lisäksi se myös sekä kuivaa että kuivuu hyvin, mitä ei voi sanoa nykyajan ylipaksuista nöhnäpyyhkeistä. Onneksi meille on ajautunut näitä useampikin kappale, eri väreissä tosin. Oranssi peili koristaa vessan seinää, se lähti mukaan joskus torikirppikseltä, kun myyjä melkein tarjoutui maksamaan että vien sen pois. Taisin minä siitä parikymmentä senttiä lopulta maksaa, tai ehkä jopa viisikymmentä. Pukkilan aurinkoinen kaakelipannunalunen sekä Finelin kulhot on kaikki kirppareilta nekin.
Persimonkausi on nyt, ja niitä kyllä sitten syödäänkin. NAM! Aina minä suunnittelen väsääväni vaikkapa jonkun ihanan liivatekakun jonka koristelisin kauniilla persimonlohkoilla, mutta eihän niitä koskaan kakkuun asti jää kun menevät kaikki parempiin suihin ihan semmoisenaan.
Tämä sama kuva oli keltaisessa postauksessa, mutta ilman oranssia ja punaista, ja voi miten ankea se kuva olikaan kaikessa harmaudessaan, siispä nyt se saa loistaa kaikissa väreissään. Sarviksen isoja Katrillejahan ne, ja puolalaisia emalikaatimia.
Sitten kasasin kauhealla hädällä sohvalle lähimmät oranssit jutut mitä käteen sattui. Pallokangas on kahdesta lakanasta tai verhosta yhdistetty, lakanana sitä olen joskus käyttänyt. Ruusu-keittiöpyyhe on ihan täydellinen käyttöpyyhe, ja samasta kankaasta löytyy myös kassi, jonka joskus dyykkasin roskiksesta. Ruokatermoksen joskus ostin kun kuvittelin sen olevan ihan hirmutarpeellinen, vaan enpäs ole käyttänyt kertaakaan, kiertoon joutaa. Livalin pöytälamppu kustansi kirpparilla parisen vuotta sitten muistaakseni 1,25 € tai jotain muuta todella epämääräistä. Äiteen tekemä oranssi-ruskea pannulappu takertui käsiini heti kun sen ensi kerran näin ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Sen alla oranssikuvioinen tyynyliina, jonka merkistä ei ole mitään tietoa. Kukalliset lasinaluset on englantilaisia.
Roskiksesta löytynyt lamppu jäi sitten kuitenkin M:n yöpöydälle asumaan, vaikka se piti laittaa eteenpäin. Siitä tulee aika kiva tunnelmavalo ja se narukatkaisijan vuoksi sitä on ihanan helppo käyttää.
Luulen, että oransseista pitää tehdä vielä toinenkin postaus joskus paremmalla ajalla, koska eihän tässä nyt ollut kuin vasta pari hassua esinettä.
Ja oranssin myötä värihaaste lentää Natsalle uuteen blogiin.
Aah, oranssia... Ihana toi eka kuva, vanhat pyyhkeet tosiaan on paljon nykyisiä parempia.
VastaaPoistaKiitoksia haasteesta!
VastaaPoista