Jotta elämässä olisi jotain haastetta niin pistettiinpä kaverin kanssa pieni kisa pystyyn. Se, kumpi löytää kirppareilta enemmän kermakoita, voittaa... kermakkokisan? Kilpailuaika on määrittelemätön eikä palkintoja jaeta, eikä tarkoitus ole hamsteerata jokaista vastaantulevaa kermakkoa, vaan lähinnä avata sumuisia kirppissilmiä ja tuoda vähän piristystä elämään. Ja ovathan nuo pirun kauniita ja mielenkiintoisia esineitä, vaikkeivat ainakaan tässä taloudessa kovin käytännöllisiä, meikäläinen kun tarttisi kahvipöytään ennemminkin maitokannun. Suurin osa vanhoista kermakoista on niin pikkiriikkisiä ettei niistä terästäisi kuin puoli kahvikupposellista jos sitäkään, tosin ennenvanhaan kupitkin oli pienempiä eikä tuollaisia neljän desin kolpakoita joita meidän perheessä harrastetaan. Mutta voihan niitä käyttää vaikka karkki- taikka dippisoosikippona, tai vaan ihastella ja hypistellä ja mietiskellä mitä kaikkea ikivanha ja elämää nähnyt kermakko on nähnyt ja kuullut.
Tällä mä korkkasin kisan. Ensin en tiennyt esineestä mitään muuta kuin että vanha on ja kotimaiseksi uskalsin veikata, mutta Kermakkokimara pelasti (taas) tietämättömyydeltä, ja selvisi että kyseessä on Riihimäen lasin kermakko nro. 7679, joka löytyy Riihimäen uutuuksien kuvastosta vuodelta 1941. Kaksi euroa pulitin, ihan käypä hinta.
Todellinen kaunotar! Mulla on kans kermakkoja (mää käytän sanaa kermanekka) turhanki monta. Mut ko ne tosiaan on vaan niin nättejä. Tännään laitoin yhteen oliiviöljyä, helppoo sit lorauttaa salaattiin. Osteles nyt sit äkkiä lissää, saan sit ihailla. :-)
VastaaPoistaJoo mä koitan, kuhan nyt pääsen joskus kirppareillekki enste että vois löytääkki jotain. Töissäkäynti ei oikein sovi elukoiden arkiyksinhuoltajalle kun on aina kiire töistä suoraan kotiin, mut viikonloppuna pitää taas yrittää.
Poista