Viikkoraportit on taidokkaasti jäänyt rustaamati, mutta vetoan järjettömiin työkiireisiin ja -ressiin. Kun muut lomailee niin toisten pitää opetella niiden hommat, ja nyt just tuntuu että on yhdelle tyhmälle pienelle ihmiselle isketty vähän liian isot hanskat käteen kolmeksi kokonaiseksi viikoksi. Mutta onhan se niinkin että tästä kun selviää niin selviää melkein mistä vaan, joten ei auta lannistua. Ja oikeestaan ihan hyvin se kai on ainakin tähän asti mennyt, muttakun on tapana ressata ja panikoida ja tehdä pienistä asioista ihan valtavia mörköjä niin ihmekös tuo että vähän meinaa ruveta päässä napsumaan. Mukavaa (ja ennenkuulumatonta) on silti se, että vaikka teen töitä yötkin läpeensä, niin unissa järkkäilen ja viimeistelen ihan niitä samoja juttuja mitä oikeastikin töissä, ja aamulla on aina jotenkin helpottunut olo kun on mukamas yöllä saanut niin paljon aikaiseksi ja moni asia on selkiintynyt.
Se töistä ja sitten pihalle, siellä ei paljon keskikesältä näytä. Kaikki kuvat on sunnuntailta 29.6.
Juhannusviikon rakeet ja lumisade ei tehnyt kovin hyvää chileille... Saas nähdä tuleeko noista enää mitään. Onneksi kaikki ei olleet taivasalla joten ihan koko satoa ei ole menetetty.
Kirsikkatomaatit kesti himpun verran paremmin, mutta ihan ilman vaurioita ei nekään selvinneet. Sadosta en kyllä uskalla edes haaveilla, kaikki kolme kasvia on olleet jotenkin ihan jumissa kasvunsa kanssa jo pitkän aikaa. Kukkanuputkaan ei ole muuttuneet miksikään moneen viikkoon, joten tuskin ne koskaan jaksavat aueta.
Räystään alla asustavat runkotomaatit näyttää vähän paremmilta, mutta ei niidenkään kypsyminen edisty yhtään. Ne pysyy ihan yhtä muuttumattomana kuin tuo sateisen kolea syksyinen keli.
Jäätävimmiltä sateilta suojassa olleet ja pahimmaksi kylmyysjaksoksi sisään pelastetut chilit voi sentään hyvin ja tekee hedelmääkin jopa.
Kukkapenkissä kukkii melkeinpä ainoastaan rikkaruohot, mutta kauniita ne on nekin. Joriinikin onneksi vielä jaksaa, ja onnenapila.
Toisessa penkissä näyttää lupaavammalta kun jalopähkämö pukkaa kukkaa.
Valeriana kukkii myös. Ja mä käyn sitä nuuskimassa joka päivä ja yritän väkisin saada siitä kissankusen- tai muuten vaan pahanhajuista, siinä kuitenkaan onnistumatta. Musta se haisee ihanalle, sanokoot muut mitä vaan. Mutta mun hajuaisti on kyllä tunnetusti vinksahtanut ja äärimmäisen huono, mutta välillä siitä on vaan hyötyä. Mieluummin sitä haistaa pahat hajut hyvinä kuin toisinpäin. :)
Harvoinpa sitä kesäisin leikkokukkia kaipaa, mutta nyt en pistänyt ollenkaan vastaan kun tarjottiin osaa kukista lauantain isojen tuplakekkereiden päätteeksi. Kyllä ne vaan piristää mieltä, jopa nuo ruusutkin, vaikka kissat nyppii ne joka päivä ja yö yksitellen pois vaasista ja levittää pitkin pöytää, ja ne näyttääkin ihan juuri siltä. Kuvassa ne on olleet meillä vasta yhden yön, joten ovat vielä suhteellisen freesejä.
Kuinkas muiden viljelykset on selvinneet tästä jääkaudesta?
