Viisi kupposellista kuumaa

Talvikettu Sekasotkuisasta kodista haastoi minut kertomaan viidestä kahvi/teehetkestäni. Niitähän riittää, joten tämä haaste oli oikein helppo toteuttaa ilman sen kummempia järjestelyitä ja mietiskelyjä.

Normaalisti juon vaan kahvia, mutta syksyisin saapuu teekausi, ja nyt tässä on muutama kuukausi hörpitty teetä paljon enempi kuin kahvia. Aamut ei kuitenkaan lähde liikkeelle ilman kahviannosta, joten aloitetaan siitä. 

Normiaamu: Maitokahvia, kirkasvalohoitoa ja lukemista. Kuva on tältä aamulta, mutta voisi olla miltä tahansa muultakin. 

Yksi noin kahdestakymmenestä teekupposellisestani eilen, kera flunssan, sohvan ja telkkarin. Kupissa pakurikääpää ja rutosti tuoretta inkivääriä, sekä sopivasti hunajaa, ei muuta. Pakuri ja inkivääri on tällä hetkellä ne ainekset jotka eksyvät teekupposeen melkein joka kerta, höystettynä sitten jollain muulla mitä mieleen juolahtaa.

Sain Maijalta Mandragoran hassunmakuista aprikoosi-suklaateetä, joka suorastaan huusi seurakseen kaikkea muutakin suklaista. Tässä on ihan oikeaa mustaa teetä pohjana, joten ei auta illalla juopotella ettei mene yöunet.

 

Tässä naatiskellaan iltateestä. Kamomillaa, rooibosta, sitä inkivääriä, vadelmanlehteä, peltokortetta ja yksi lehti tuoretta jiaogulania.  

Harvinaislaatuinen glögihetki kesken työpäivän.  

 

Tässä odottaa iltateen ainekset. Vaikka viime kesä menikin töiden ja kiireen takia ihan ohi villiyrttien keräämisen suhteen, enkä kerennyt keräämään kuin apilankukkia, on onneksi vielä toissakesäisiä rehuja jäljellä niin paljon että niillä selviää tästä talvesta. Tykkään sekotella teeni yleensä itse, ja silloin on kiva että edes suurin osa aineksista on myös ite kerättyjä ja kuivattuja. Ostaa ei tarvi kuin inkivääri, rooibos ja kamomilla, muuten ollaan omavaraisia teeainesten suhteen. :) No okei, ihan oikeaa vihreetä teetä pitää välillä saada ja se pitää rahalla ostaa.

Saikulla.

Nyt tuli sitten se kaipaamani lomapäivä. Ei tosin ihan niissä merkeissä mitä toivoin, vaan flunssan kourissa räkäpapereihin hautautuen. Ja silti pitää lähteä ajamaan 35 km päähän lääkäriin, ja kauppaan ja apteekkiin, melkein sitä sitten samantien olisi mennyt töihinkin...  

Mutta mikäs täällä on köllötellessä toisen sairaslomalaisen kanssa. Lunis kävi perjantaina hammaslääkärissä ja siltä poistettiin kaksi hammasta. Yksi heiluvainen edestä, ja takimmainen poskihammas, joka heilui myös. Ja minä kun luulin että oltaisiin selvitty pelkällä hammaskiven poistolla... Perjantai-ilta meni pikkukoiralla humalasta toipuen, mutta seuraavana päivänä oltiin jo kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ei sitä silti haittaa ettei tarvi kamalasti urheilla, lämmin kainalopaikka peiton alla voittaa aina ulkona kurassa tarpomisen.

Harmittaa kyllä silti. Lunssa saapui perjantaina järjettömän kurkkukivun muodossa, ja kuinka ollakaan koko viikonlopun oli niin komiat kelit ettei paremmasta väliä. Aurinko paistoi ja luntakin tuli, mutta se suli jo. Kävin minä vähän kävelemässä koiruuksien kanssa, mutta se nyt oli semmoista koomailua ettei siitä paljon pystynyt nauttimaan. Saati sitten että olisi jaksanut kameraa ottaa mukaan ja ikuistaa sen niin kauniin auringossa kylpevän vastasataneen lumen peittämän talvimaiseman. 

Lauantai-iltana jaksoin silti käydä ihanan Outin luona retropikkujouluissa, jonne Maijan kanssa minut kutsuivat. Oli oikein mukava ilta, sieltä kotiutuneista aarteista postaan jotain myöhemmin. Nyt siirryn puuronkeittoon ja lämpöhuovan alle sohvan sisään hetkeksi. Toivottavasti te muut pysytte terveinä.

Piristystä pimeyteen

Tämä syksy on ollut ihan järjettömän pimeä. Muistan lehdestä lukeneeni, että aurinko paistoi koko marraskuun aikana näillä nurkilla vaan muutaman tunnin yhteensä, ja nekin arvokkaat hetket meikäläinen oli töissä neljän seinän sisällä, jonne ei aurinko paista. Ei siis ihmekään että pikkasen väsyttää ja masentaa ja ahdistaa. 

Olen vuosikaudet pyöritellyt päässäni ajatusta kirkasvalolampusta, mutten ole koskaan raaskinut moiseen investoida, kun ovat niin kovin kalliita ja kellään ei ole tuntunut olevan kokemusta että onko niistä oikeasti mitään hyötyä, vai onko tämäkin taas vaan joku huuhaajuttu jolla saadaan tyhmiltä ihmisiltä rahat pois. Tänä syksynä olin kuitenkin jo tehnyt päätöksen, että kyllä se on kokeiltava, meni syteen tai saveen. Halpisvekottimet vaan on vaikuttaneet ihan pilipaleilta ja kalliimpiin en ole uskaltanut investoida. Mutta sitten sainkin juuri oikeaan aikaan mahdollisuuden ostaa Philipsin EnergyUp HF3419/01 -kirkasvalolampun Buzzadorin kautta sen verran hyvään hintaan, että päätin koittaa onko siitä mihinkään. 

EnergyUpin on kliinisesti todistettu täyttävän kehon energiavarastot, piristävän ja kohentavan mielialaa. Sen luvataan estävän energiatason notkahduksia, väsymystä ja kaamosmasennusta. Tulosten pitäisi näkyä jo parissa viikossa, jos laitetta käyttää säännöllisesti 20-30 minuuttia päivässä. Ei siis muuta kuin kokeilemaan!

Ja kokeiltu on, nyt jo kuukauden päivät. Täytyy sanoa, että itse huomasin tehon jo ihan ensimmäisestä päivästä lähtien. Itse asiassa koko ensimmäinen valohoitoviikko meni kuin siivillä, ei väsyttänyt ollenkaan, paitsi illalla! Työkaveritkin jopa huomasivat eron. Sittemmin on kyllä välillä väsyttänyt töissäkin, mutta enää ei ole ollut ollenkaan semmoisia totaalikoomapäiviä kuin joskus aikaisemmin. 

Laite kuuluu asettaa noin käsivarren mitan päähän silmistä niin, että valo osuu kasvoihin. Samalla voi sitten lukea tai työskennellä tai ihan mitä vaan. Vekottimen sijoittelu aiheutti pienehköjä uudelleenjärjesteyitä aamurutiineihin, olin nimittäin tottunut juomaan aamukahvini sohvalla aamutelkkaria katsellen, mutten saanut lamppua mitenkään järkevästi aseteltua niin että samalla olisi hoitunut valonsaanti. Niinpä töllön tuijottaminen sai vaihtua lehtien lukemiseen ruokapöydän ääressä, mikä ei ole ollenkaan huono juttu, koska samalla tuli vihdoin mahdollisuus lukea kaikki ikivanhat nurkkiin kertyneet lehdet pois, normaalisti kun en koskaan kerkeä enkä jaksa lukea mitään, paitsi töissä kahvitauoilla. Puoli tuntia on silti tosi pitkä aika istua paikallaan aamuisin, joten arkisin valohoidon määrä on jäänyt monesti alle sen suositellun minimin, 20 minuutin, vaikka olenkin ihan sitä varten laittanut kellon soimaan 10 minuuttia normaalia aikaisemmin. Viikonloppuisin kerkiää paremmin, ja silloin saatan tankata valoa joskus jopa yli tunnin. Ihan ehdoton tämä olisi työpaikan kahvihuoneessa.

Valon teho on 10 000 luxia, mikä vastaa luonnollista päivänvaloa. Kokonaan UV-säteetön, valkoinen valo on turvallinen silmille ja iholle. Valon tehoa voi myös säätää omalle silmälle mukavaksi. Alkuun valo kieltämättä vähän ärsytti silmiä, mutta siihen tottui kyllä parissa päivässä. Silmien rasitusta voi vähentää pitämällä muitakin valoja päällä samassa huoneessa. 

Olen kyllä oikein tyytyväinen laitteeseen. EnergyUp on kaikin puolin todella laadukkaan oloinen ja helppo käyttää. Littanan muotonsa vuoksi se on helppo sovittaa miltei paikkaan kuin paikkaan, ja kevyenä kapistuksena sen uskaltaisi hyvin ripustaa seinällekin. Ja koska meillä on ihan luokattoman huono valaistus täällä muuten, on EnergyUp tarpeen myös työvalona, jos nyt jotain ihmeellisenkummallista valoa vaativaa pitää tehdä. Mutta ennen kaikkea se lunastaa lupauksensa väsymyksen poistajana.  Ei se toki huonoja yöunia korvaa, mutta helpottaa huomattavasti liikkeellelähtöä, ja päivä sujuu paljon pirteämmissä merkeissä. Suosittelen!

Ja Buzzadorhan on pulju, jonka kautta saa tuotteita testattavaksi ja välillä muillekin jaettavaksi, joko ilmaiseksi tai alennettuun hintaan. Niitä tuotteita sitten kokeillaan ja arvostellaan ja kerrotaan muille jotta mitä mieltä niistä on. Ei tarvi kehua jos ei halua, mut nyt mä kyllä kehun vaan, koska tää oli oikeasti tosi hyvä juttu.