Vko 27 - Kesä tuli takaisin!

Jatketaan viikkoraportointia pienen tauon jälkeen. Heinäkuun ensimmäisellä viikolla tuli taas kesä, olihan sitä odotettukin. Nyt olisi kiva olla lomalla, mutta onneksi on sentään viikonloput. Loppuu vaan aika kesken kun on niin paljon tekemistä ja menemistä.

Käytiin kotinurkilla syömässä seitsenvuotiskaakkua ja uskaltauduinpa uiskentelemaankin. Vesi oli lämmintä kuin linnunmaito ja kastelijoitakin löytyi useampikin kappale. 

Jonnin verran olisi odotettavissa karhunvattua äiteen puutarhassa, pensaat on niin täynnä että hyvä kun pystyssä pysyvät.

Sit me käytiin poikain kanssa maakuntabaareilemassa! Se joka tunnistaa paikan saa papukaijamerkin. 

Metsässä alkaa satoaika, ekat mustikat on jo kypsiä. Ja ai että ovatkin muuten makoisia! Tässä on vaan se huono puoli, että nyt koirat ei kulje lenkillä sitäkään vähää eteenpäin kuin tähän asti, kun niiden pitää syödä jokainen mustikka joka kohdalle osuu.

Ja sieniä, oi sieniäsieniä! Tatteja on puskenut maasta jo pari viikkoa, mutta nyt vasta sain ensimmäiset kerättyä pannulle asti ja olipahan hyvää. Haperoita alkaa olemaan myöskin jonkin verran, kangasrouskuja jo vähän enemmänkin.  

 

Joku muukin oli huomannut että sieniaika on koittanut.

Koirilla on ollut hauskaa kanssa.

Pappakin jopa innostui riehumaan kuin nuori koira. :)

Seuraavaksi läjä luontokuvia. Kovasti oli taas yritystä saada käki kuvaan, mutta jatkamma harjoituksia... 

 Kurjenjalka 

Ojakellukka

Tää on joku talvikki, ehkä pikkutalvikki?

Sittisontiaiskilpajuoksu.

Päätön. (Ruuti löysi sen yksinäisen pään jo joskus kevättalvella ja siitä saatiin monen päivän riemut, kunnes se lopulta kuoli kokonaan.) 

Pakollinen pihakuva.

Ja väsynyt pikkukoira.

Rompetorin saalis

L.A. Kirppiksellä oli taas rompetori, ja voi mitä herkkuja sieltä löytyi! 

Iso keraaminen sydänkuppi maksoi euron.

Rettigin sekoitus -tupakkapurkki kaksi euroa. Kannessa on jotain rönää, jonka kuvittelin saavani helposti pois, mutta ei se ihan mennytkään niin. Vanhasta pellistä lähtee maali melkein ajatuksen voimalla, joten rönät saa jäädä. 

Kolme kiinalaista emalilautasta maksoi yhteensä kaksi euroa. Enpä muista ennen törmänneeni laiva-aiheisiin emaleihin, joten pitihän ne saada. 

Kaksi Erik Koldin vihreää kukkapurnukkaa kustansi myöskin yhteensä kaksi euroa. Kuvasta ei koko välttämättä selviä, mutta isompi on se ainakin oman tietoni mukaan kaikista isoin, nro 6025, ja sen sisällä 6035, jossa tosin ei ole kantta.  

Sisällä kirppiksellä en edes käynyt, kun kassi täyttyi jo pihalla ja M odotti autossa. Vaan tuskinpa sieltä mitään uutta kivaa olisi löytynytkään, viimeksi viikko sitten kiersin kirppiksen läpi.

Pihakuulumiset kesäkuun lopulta

Viikkoraportit on taidokkaasti jäänyt rustaamati, mutta vetoan järjettömiin työkiireisiin ja -ressiin. Kun muut lomailee niin toisten pitää opetella niiden hommat, ja nyt just tuntuu että on yhdelle tyhmälle pienelle ihmiselle isketty vähän liian isot hanskat käteen kolmeksi kokonaiseksi viikoksi. Mutta onhan se niinkin että tästä kun selviää niin selviää melkein mistä vaan, joten ei auta lannistua. Ja oikeestaan ihan hyvin se kai on ainakin tähän asti mennyt, muttakun on tapana ressata ja panikoida ja tehdä pienistä asioista ihan valtavia mörköjä niin ihmekös tuo että vähän meinaa ruveta päässä napsumaan. Mukavaa (ja ennenkuulumatonta) on silti se, että vaikka teen töitä yötkin läpeensä, niin unissa järkkäilen ja viimeistelen ihan niitä samoja juttuja mitä oikeastikin töissä, ja aamulla on aina jotenkin helpottunut olo kun on mukamas yöllä saanut niin paljon aikaiseksi ja moni asia on selkiintynyt.

Se töistä ja sitten pihalle, siellä ei paljon keskikesältä näytä. Kaikki kuvat on sunnuntailta 29.6.

Juhannusviikon rakeet ja lumisade ei tehnyt kovin hyvää chileille... Saas nähdä tuleeko noista enää mitään. Onneksi kaikki ei olleet taivasalla joten ihan koko satoa ei ole menetetty. 

Kirsikkatomaatit kesti himpun verran paremmin, mutta ihan ilman vaurioita ei nekään selvinneet. Sadosta en kyllä uskalla edes haaveilla, kaikki kolme kasvia on olleet jotenkin ihan jumissa kasvunsa kanssa jo pitkän aikaa. Kukkanuputkaan ei ole muuttuneet miksikään moneen viikkoon, joten tuskin ne koskaan jaksavat aueta.

Räystään alla asustavat runkotomaatit näyttää vähän paremmilta, mutta ei niidenkään kypsyminen edisty yhtään. Ne pysyy ihan yhtä muuttumattomana kuin tuo sateisen kolea syksyinen keli.

Jäätävimmiltä sateilta suojassa olleet ja pahimmaksi kylmyysjaksoksi sisään pelastetut chilit voi sentään hyvin ja tekee hedelmääkin jopa. 

Kukkapenkissä kukkii melkeinpä ainoastaan rikkaruohot, mutta kauniita ne on nekin. Joriinikin onneksi vielä jaksaa, ja onnenapila.

Toisessa penkissä näyttää lupaavammalta kun jalopähkämö pukkaa kukkaa.

Valeriana kukkii myös. Ja mä käyn sitä nuuskimassa joka päivä ja yritän väkisin saada siitä kissankusen- tai muuten vaan pahanhajuista, siinä kuitenkaan onnistumatta.  Musta se haisee ihanalle, sanokoot muut mitä vaan. Mutta mun hajuaisti on kyllä tunnetusti vinksahtanut ja äärimmäisen huono, mutta välillä siitä on vaan hyötyä. Mieluummin sitä haistaa pahat hajut hyvinä kuin toisinpäin. :)

Harvoinpa sitä kesäisin leikkokukkia kaipaa, mutta nyt en pistänyt ollenkaan vastaan kun tarjottiin osaa kukista lauantain isojen tuplakekkereiden päätteeksi. Kyllä ne vaan piristää mieltä, jopa nuo ruusutkin, vaikka kissat nyppii ne joka päivä ja yö yksitellen pois vaasista ja levittää pitkin pöytää, ja ne näyttääkin ihan juuri siltä. Kuvassa ne on olleet meillä vasta yhden yön, joten ovat vielä suhteellisen freesejä. 

Kuinkas muiden viljelykset on selvinneet tästä jääkaudesta?