Hämäläiset saa olla hitaita, joten hyvällä omallatunnolla voi turista parin viikon takaisia juttuja. Tampereen Vapriikissa järkättiin 8.-9.2. Vapriikki-Vintage, ja kun sain oikein kaverinkin kylään koko viikonlopuksi ihan varta vasten, niin sinnehän me suunnattiin lauantaina. Vähän harmittaa ettei itse tullut pukeuduttua yhtään teeman mukaisesti kuten oikeasti tapoihin kuuluu, mutta räntäsade ja koko päivän kirppistelysuunnitelmat ei kamalasti houkuttaneet sonnustautumaan hepeniin vaan mahdollisimman mukavasti ja lämpimästi. Kesällä sitten panostetaan enempi.
Tämän vuoden teemana oli jugend, ja itsensä sai kuvauttaa ajanmukaisissa tamineissa. Ei me uskaltauduttu eikä olis kerittykään, mutta olishan se kieltämättä ollut aika jännittävää.
Kalamasti siellä oli kauniita ja hienoja vaatteita, sekä aidosti vanhaa että laadukasta uustuotantoa. Joskus vielä repäsen ja tilaan ammattiompelijalta jonkun hienon vintagemekon. Tämä siis mikäli sitä aamua ei koskaan tule, jona olen yön aikana oppinut ihan ite ompelemaan.
Ja voi miten hienoja hattuja siellä taas olikaan! Hatut on vähän mun heikko kohta, mutta eipä niitä juur koskaan tule käytettyä. Voisin silti lyödä vetoa että jossain kohtaa rupean vielä hattujenkeräilijäksi, sit kun on tilaa minne kerätä.
Popojakin löytyi kenkäfriikkien iloksi (count me out, minen ymmärrä kengistä mitään). Kenkämuseossakin pyörähdettiin pikaisesti.
Sit mää huristelin menemään velosipedillä siellä pisin Vapriikin käytäviä. No en sentään, luojan kiitos vekotin oli pultattu lattiaan. En kyllä tajua miten tommosella muka joku on pysynyt pystyssä. Tai ylipäänsä hengissä ekan kaatumisen jälkeen, tuolta on suhteellisen pitkä matka maahan eikä ne ennenvanhaan tainneet paljon kypäriäkään käyttää.
