perjantai 18. joulukuuta 2015

Kohti unelmia


Tässähän meinaa elämä mennä niin haipakkaa eteenpäin että saa ihan pitää piposta kiinni ja pistää juoksuksi ettei jää kelkasta. Muistelin kirjoittaneeni alkuvuodesta toiveita tälle vuodelle. En edes aio vielä lukea mitä kaikkea sinne tulikaan silloin listattua, mutta tiedän jo nyt, että moni niistä toiveista on kuin onkin toteutunut, osa jopa ihan itsestään. Ja tänään toteutui se suurin konkreettinen toive ja haave, koko elämäni isoin päämäärä jota kohti on kurkotettu jo niin pitkään etten edes osaa laskea vuosia.

Meistä tuli talonomistajia. 




Se ei ole se 1800-luvun hirsitorppa metsän ja pellon välissä järven rannalla, mutta se on 50-luvun rintamamiestalo metsässä, pienen tien päässä, eikä rantaankaan ole kuin reilun kilometrin matka. Siinä ei ole puuhellaa, mutta siinä on leivinuuni, takka ja pönttöuuni. Siinä ei ole vanhaa täyspuista keittiötä eikä lankkulattioita, mutta siinä on ihanat, sympaattiset viiluovet, parveke ja uusi hieno kylppäri. Ja tilaa kissojen ja koirien temmeltää. 

Siinä ei ole vanhaa kivinavettaa eikä aittoja, mutta siinä on iso autotalli, jossa M saa rassata kulkupelejään niin paljon kuin sielu sietää. Ja on siinä yksi pieni piharakennuskin, se ikuisesti himoitsemani pihasauna. Lahoksi tönöksi juuri sopivan kokoinen harjoituskappale, jonka katon ja seinien kimpussa saadaan opetella remonteeraushommia.

Siinä ei ole vanhaa, villiintynyttä puutarhaa, mutta siinä on melkein kaksi hehtaaria tasaista pihamaata, johon voin suunnitella ja toteuttaa justiisa semmoisen puutarhan ja kasvimaan ja kukkameren kuin vaan ikinä tahdon ja osaan ja saan aikaan. Ja kunhan saadaan raavittua jostain riittävästi rahaa (= aitaverkkoa ja muita tarpeita), koko se piha tulee olemaan koirien temmellyskenttää. Sitä päivää täällä odotellaankin jo kuin kuuta nousevaa, aita on siis prioriteettilistan kärkipäässä mitä tulee hankintoihin. Heti sen jälkeen rakennetaan kissoille katettu ulkotarha, jonne pääsevät ikkunan kautta kulkemaan.

Tässä on menty nyt koko tunnekirjo läpi ja ympäri ja eestaas ja joka suuntaan muutaman viikon sisällä. Päälimmäisin tunne on silti ollut pelonsekainen paniikki. Tyypilliseen tapaani olen stressannut kaikkea mahdollista ja madotonta, mutta pääasia että täysillä ja niin että kaikki yöt menee täristessä hysteerisenä litimärkänä hiestä ja päivät oksennusta nieleskellessä, kun ei ole edes pystynyt syömään mitään. Jos olis ollut mistä laihduttaa, niin tää olis mennyt hyvästä dieetistä, mutta kun jo valmiiksi laihasta lähtee muutama kilo, niin se on jo kaikkea muuta kuin kaunista katsottavaa. Mutta jos nää kaikki perusjutut kuten konkurssit, homeet, sädesienet, salamaniskut, petolintujen viemät lemmikit, varkaat, putkivuodot, tulipalot, työmatkaonnettomuudet, erot, elikoiden rappusissa katkomat jalat ja kissojen sulkemien pellien aiheuttamat häkäkuolemat jne ressaa jo näin alkuunsa pois alta, niin ehkä ne sitten oikeasti kohdalle osuessa osaa ottaa vähän lunkimmin? Niin mä ainakin itselleni kovasti uskottelen. Mutta ihan tosissaan, vielä viikko sitten olin aivan varma että tämä stressi vie mut hautaan ennen kuin päästään edes muuttamaan, mutta elossa ollaan ainakin vielä toistaiseksi. Ja nyt kun on nimet papereissa niin ekaa kertaa koko tämän prosessin aikana tuli tuolla pilkkopimeässä metsässä vesisateessa koiran kanssa kävellessä semmoinen ihana olo että jes, nyt mä olen saavuttanut elämässäni jotain mihin olen aina pyrkinyt. Vaikka se tällä hetkellä onkin vielä pelkkä talo, niin uskon vakaasti, että siitä tulee vielä se ihan oikea Koti, jossa meillä kaikilla on hyvä olla. 

Nyt sitten vaan odotellaan helmikuulle että päästään muuttamaan, ja sitten saakin ruveta opettelemaan vanhan talon kieltä ja tapoja, puulla lämmittämistä, maalaamista, saunaremppaa, tapettihommia. 

Joku ei taaskaan taida nukkua ens yönä.  


10 kommenttia:

  1. Oi, oi, roppakaupalla onnea! Myös erittäin lahjakkaana stressaajana ymmärrän ahdistuksesi (ja kaikki skenaariosi), mutta kaikkea hienoa on edessä ja luvassa - aivan varmasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Toivotaan että hyvää ja hienoa on luvassa ainakin enemmän kuin pahaa ja kurjuutta. :)

      Poista
  2. Onneksi olkoon :) Ihan mahtavalta kuulostaa.

    VastaaPoista
  3. Juu onnea uuteen kotiin. Olen sun blogissa eka kertaa ja liityin lukijaksikin. Ois kiva jos haluaisit tulla vasta vierailullekkin Aurinkokujallekkin.

    VastaaPoista
  4. This is a precious information and really a helpful post too. Thanks to share a useful information. There are some interesting aspects in your article and I learned lot of things, thank you.

    Water Driller Brisbane

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...