keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Viliruokaviikonloppu (ja hiostuskatsaus)

Vietinpäs pari viikkoa takaperin oikein laatuviikonlopun Turussa. Tällä kertaa päätettiin ettei oteta mitään paineita kirpparoinnista eikä edes dyykkauksesta (no siitä nyt ehkä vähän kuitenkin), vaan keskitytään hortoilemaan, ja niinhän me tytöt tehtiin! Kuin tilauksesta saderintamakin väistyi ja saatiin heittää takit mättähälle ja pyllistellä pusikoissa teepaidoissa. Kesä! 


Mesiangervon kimppuun hyökättiin ensimmäisenä. Sitä piti ehdottomasti saada, koska täällä ihan omilla nurkilla sitä ei kasva semmoisissa paikoissa joista viitsisi kerätä, mutta tuolla sitä riittää.  Mesiangervon tuoksusta tulee niin lapsuus mieleen, ja varsinkin tuommoisena ihanana nuorena se on niin mehevän tuoksuista että! 

 , 
Olen mukana villiruokavuosi-nettikurssilla, ja siellä on ihan hirmuna hehkutettu kasvia nimeltä litulaukka. En ollut moisesta ikinä ennen kuullutkaan, tosin eipä sitä oikein kai kasvakaan muuta kuin tuolla tammivyöhykkeellä. Ja kuinka ollakaan, siellähän sitä tuli vastaan vaikka kuinka paljon! Ja voi pojat sitä makua! Jos tykkäät valkosipulista ja sinapista, tykkäät varmasti myös litulaukasta. Ja vaikka itse en sinapista niin välitä, niin tästä tuli tämän kesän lemppariruokakasvi. Otin sitä vähän juurineenkin ja vein äiteelle, jos se siellä vaikka innostuisi kasvamaan.   


Lisäksi kerättiin mustaherukan lehtiä, vadelmaa, nokkosta, maitohorsmaa ja vuohenputkea. Ainakin. En enää edes muista mitä kaikkea!


Lunis oli mukana. Kyllä se vaan on koirallekin mukavaa välillä päästä lomalle viettämään laatuaikaa äiteen kanssa kaksistaan, ilman että on aina monta muuta kuonoa viemässä ison osan huomiosta. 


Mm. Koroisilla pyörittiin, ja poikettiin samalla Luomupuodissa. Enpäs ollut sielläkään käynyt, mutta ei varmasti jäänyt viimeiseksi visiitiksi. 




Kaikenlaista herkkua ja tarvetta siellä oli tarjolla. Jotain tarttui mukaankin. 



 

Myymälän yhteydessä on pieni kirjasto jossa sai lueskella kirjoja. Heti osui silmä opukseen, joka olisi ehkä pakko saada. Sisältöä en tutkinut sen tarkemmin, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta. 


Suklaatia toin kotiin rakkauslahjaksi. 


Samassa pihapiirissä kasvoi puu, joka kukki kämmenen kokoisin kukin. Mangoliaksi se paljastui kun hetken googlasi. Ikinä tuommoistakaan nähnyt, hieno ilmestys.


Ja koska meitä jo muutenkin onni suosi, niin satuttiinpa paikalle ihan vahingossa Ravintolapäivänä, joten saatiin herkutella raakakakulla. Oli ihan äärimmäisen herkullista, pitää joskus koittaa itsekin tehdä. Ja mikäs siinä oli herkutellessa kun aurinko lämmittää ja satakieli lurittaa naapuripuussa elämänsä kyllyydestä.
  

Lunalla oli kanssa varsinainen ravintolapäivä, se kun löysi samalla reissulla puskasta ihanan läjän ihmispaskaa ja kerkesi kuin kerkesikin hotasemaan sitä kitusiinsa ennen kuin huomasin. Tuo ruskea tavara suupielessä ei siis ole suklaata... Ja mistä sekin johtuu, että kaikki ihmiset halusi tulla halimaan ja rapsuttamaan sitä juuri tuossa kohtaa. Yritä siinä sitten sanoa kauniisti että ei kannata liikaa rakastaa.  Tässä kohtaa pitää olla onnellinen siitä, ettei se sentään kierinyt siinä paskassa.


Koira oli pussauskiellossa loppupäivän ja keskityttiin ajattelemaan kaikkea muuta ja räpsimään randomkuvia. 

 




Retken jälkeen oli vuorossa jatkotoimenpiteet. Itse en yleensä noita rehuuksia paljon huuhdo ellen tuoreena käytä, mutta koska ei osattu heti päättää mitä niistä tehdään, laitettiin osa saaliista likoamaan kylmään veteen jotteivät turhaan nahistu.


Sitten hengähdettiin hetki ja ryhdyttiin hiostushommiin. Tavoitteena siis teetarpeet ensi talvelle. Kaikenlaista apuvälinettä taas koitettiin, mutta kyllä vaan kämmenten välissä hiertäen tulee paras tulos. Hiostettiin tällä kertaa vaan mesiangervoa ja vadelmaa. 


Hiostamisen idea on siinä, että kun kasvin soluaines rikotaan, siitä vapautuu nesteitä, öljyjä ja entsyymejä, jotka hajoittaa kitkeriä parkkiaineita ja samalla hyvät maut ja tuoksut pääsevät valloilleen. Joidenkin kasvien maku saattaa muuttua prosessin myötä ihan täysin, ja esim. hierretty maitohorsma ei ainakaan meikäläisen makuynystyröillä paljon häviä aidolle mustalle teelle. Tämä oli eka kerta kun hiostan mesiangervoa, enkä ole sitä vielä teenä maistanut, mutta ainakin pihlaja, vadelma ja se horsma toimii hiostettuna ihan vietävän hyvin.  

Hiostamisohjeita löytyy netistä kun etsii, mutta laitetaan tähän nyt pikaselostus. 

Hierretyt pallurat valmiina hiostumaan. Nää ei ole mitenkään mallikelpoisia palleroita, meinasi loppua puhti kesken kaiken. Mutta ei muuta kun kansi päälle ja lämpöön.

1. Anna lehtien nahistua muutama tunti.
2. Ota sopiva määrä lehtiä puhtaiden kämmenten väliin (kertakäyttöhanskat ei ole ollenkaan huono idea) ja hierrä ja rutistele niitä niin, että solukko rikkoutuu ja nesteet nousevat pintaan. Tässä tulee hiki.
3. Laita hierretyt pallerot puhtaaseen lasipurkkiin. Ei liian tiiviisti, ilman pitäisi päästä kiertämään.
4. Laita purkin kansi löysästi kiinni ja laita purkki 40-50 asteen lämpöön muutamaksi tunniksi. Kuinka moneksi tunniksi, se riippuu mm. kasvista ja hierteen laadusta. Lämpötilan pitää olla tasainen koko ajan. 
5. Kun pallerot on muuttuneet tummiksi ja tuoksu räjäyttää tajunnan, on entsyymit tehneet tehtävänsä.
6. Kuivata tuoksupallurat mahdollisimman nopeasti ja ilmavasti. Kasvikuivuri se kai tässä olisi se paras vaihtoehto, mutta vähintään yhtä hyvä yhdistelmä on uunipelti, leivinpaperi ja jääkaapinpäälinen, siellä kun on aina lämmin. 
7. Purkita kuiva tavara tiiviiseen purkkiin.

Loppukuivatusta vailla.
Onhan tuossa oma vaivansa, mutta ihan ehdottomasti se on sen väärtti. Koita vaikka ite! 

Ja kyllähän me oikein kokkailtiinkin. Villiruokavuodessa vinkattiin jotta horsma ja herne ne yhteen soppii, joten kokeiltiin Sami Tallbergin ohjeella horsmaa ja hernettä paahtoleivällä ja paljon paremesaania päälle, ja vielä pari luomumunaa kylkeen.  Ai että mikä iltapala! 



Tässä valmistuu nokkos-litulaukkapesto. 


Tässä keittyy uudet perunat alakerrassa ja yläkerrassa höyrystyy parsakaali.


 Voikukannuput karamellisoituu kuusenkerkkäsiirapissa..


Ja julhapäivällinen kokonaisuudessaan. Siellä on ylläolevien herkkujen lisäksi vuohenputki-halloumisalaattia ja vaikka mitä kaikkea hyvää. NAM!


Jotta ei muuta kun pers pystyyn ja pöpelikköön korin kanssa, nyt on villiyrttien aika! :)

10 kommenttia:

  1. Oon ihan sanaton noista herkuista! Kyllä mun nyt täytyy perehtyä noihin villikasviksiin. Oonkin aatellu mennä yhdelle opastetulle parin tunnin keräysretkelle ens viikolla, mut koska seuraavana päivänä on Tammelassa toukojuhla, niin täytyy lähtee aamusta jo reissuun. Koska mää niitä löytöjäni sit kokkaisin? Tilaan lisää postauksia aiheesta, jos kerran meinaat keräillä koko kesän.

    Toi teen tekeminen oli mulle ihan uusi juttu. En tiennyt tosta hiertämisestä mittään. Mää oon vaan kuivannut kaikki lehdet ja ehkä siks menestys on ollut vähän huono. Jos kokeilisin vaikka mustaherukanlehdillä.

    VastaaPoista
  2. Ne oli kyllä ihan hirmusen herkullisia herkkuja. :) Kattelin kanssa Aamulehdestä että jossain nurkilla olis opastettuja kierroksia, semmoset ne on ihan parhaita kun saa kysellä tyhmiä sitä mukaa kun mieleen juolahtaa, suosittelen ihan ehottomasti. Me on tänä keväänä kertaalleen käyty ton Villiruokavuoden tiimoilta, ja vaikka sillon oli vielä ihan tosi varhanen kevät niin siltikin siitä sai kivasti irti.

    En tiä tekeekö hiostus mustaherukalle mitään ihmeitä kun se toimii ihan semmosenaankin, mutta Arktiset Aromit suosittelee hiostamista ahomansikalle, lillukalle, mesiangervolle, pihlajalle, maitohorsmalle ja mesimarjalle. Pihlaja oli eka jota ite kokeilin pari vuotta sitten ja se oli ainakin helppo ja nopsa, ja se tuoksumaailma mitä siitä lähtee on ihan uskomaton. Sitä pitää ihan ehottomasti ehtiä tekemään vielä tänä kesänä.







    VastaaPoista
  3. Pihlaja! No sitä määki kokeilen! Jos heti huomenna sitten hiostelisin. Kiitos vinkistaä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On muuten yllättävän hyvää toi pihlajatee. :-)

      Poista
  4. Voi vitsit! Sä hortoilet kans! Mä oon vasta-alkaja ja vasta nokkosessa, mutta tän kevään ja kesän aikana ajattelin kokeilla muitakin. Mun tars varmaan kans vilkaista Sami Tallbergin kirjaa. Löytyisiköhän se meidän kirjastosta =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, yritän minkä kerkeän mut ihan liian vähän sitä aina kerkeää. Mut pienikin hortoilu on hyvästä. :) Ja eiköhän kirjastosta joku kirjakin löydy, niitä villiyrttikeittokirjojakin on tullut jo ties kuinka monta painosta.

      Poista
  5. Kiitos hyvistä vinkeistä! Täytyy laajentaa omiakin villikasvikokeiluja.

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...