Kielo

Tamara Aladinin Kielo 1560 kotiutui kirpparilta vitosella. Vaasi on pyörittäen puhallettua kirkasta lasia, Riihimäen lasin tuotannossa vuosina 1974-76. 

Ja valkeus tuli.

Torstai-iltana ulkosalla puhalsi kovasti ja jotain pientä töhryäkin sieltä taivaalta tuli kun käytin koirat pissalla ennen nukkumaanmenoa. Aamulla herättiinkin sitten ihan kunnon talveen. Ihan mukavaa pitkästä aikaa tuommoinen lumikuorrutus, ei tarvi koiriakaan pestä joka lenkin jälkeen, ja ihan pikkasen on valosampaakin iltasella kun töiden jälkeen pääsee ulos. Vaan tänäänpä lähdettiinkin tyttösten kanssa heti aamusta hankeen tarpomaan ja otettiin kamera mukaan. Ihanaa kun on viikonloppu.  

 

Eilen illalla mentiin pitkä metsälenkki yömyöhään, kun en aikaisemmin kerennyt. Ensimmäisen kunnon lumen kunniaksi tein talven ensimmäisen lumienkelin, koirien avustamana tottakai. :) Otsalampun valo ei oikein riitä kännykkäkuvaamiseen, mutta jotain todistusaineistoa sentään pitää olla.

Kotiinpäästyäni väsäsin vielä oven eteen lumilyhdyn toivottamaan pikkujouluista palautuvan M:n tervetulleeksi kotiin aamun pikkutunneilla, mutta eihän se tietenkään mitään ollut huomannut... Miehet. 

Loppuun vielä vähän aiheeseen liittymätön kummallinen luontohavainto, nimittäin tasan viikko sitten, 1.11, oli rannassa sinilevää. Enpä ole ennen moiseen ilmiöön törmännyt marraskuussa. En kerennyt tarkastamaan tilannetta päivänvalossa uudestaan vasta kun tänään, ja nyt oli ranta ihan kirkas. 

Kurpitsaisaa kekriä!

Taikka halloweenia tai ihan mitä nyt kukin viettää, tai vaikkei viettäisikään. Ja vähän myöhässä, mutta niin se aina meillä menee.

Tällä viikolla on taas vanhettu, ja muutenkin on muka ollut niin kiire tai muuten vaan rättipoikkiväsynyt, etten ole kerinnyt konetta juuri edes avaamaan saati sitten miettimään mitään blogijuttuja. Vähän on sentään värihaasteen kanssa edistytty, katsotaan jos huomenna jotain saisi ilmoille. Tänään tosin lähdetään Tampereen yöhön työporukalla, joten parempi etten lupaa mitään...