Viime viikonloppu meni Turussa. Kierreltiin kirppareita ja dyykattiin ja sienestettiinkin, oli oikein mukavaa. Dyykkyrintamalla oli hiljaisinta ikinä, ensimmäinen kerta kun ei löydetty roskiksista ainoatakaan Fineliä, eikä oikein tehty mitään muutakaan semmoista WOHOOOU!! -löytöä. Jotain pientä kivaa silti, niistä ehkä joskus.
Kirppareilta löytyi sekalaista seurakuntaa, mutta suurin osa on vielä kuvaamati. Kermakkokisakin edistyi oikein mukavasti, mutta niistä sitten omat postauksensa aikanaan. Tässä kuitenkin parit maistiaiset kirppissaaliista.
Iittalan Ultima Thule -viinilasi maksoi 2,50 € ja Riihimäen lasin vanha Ljudvig-sokerikko 3 €. Ljudvig-sarjaa alettiin valmistaa vuonna 1939, mutta tämä sokerikko edustaa vähän nuorempaa mallistoa, koska se sai tassut alleen vasta vuonna 1947.
Samat ilman kuvausapulaista, näkyypi sokerikko vähän paremmin.
Ja läjä emalia yht. 2 €.
Tein viikonloppuna myös yhden potentiaalisesti parhaiden kirppislöytöjen top kymppiin menevän löydön. Ostin vihreän, vanhan, luullakseni Tamara Aladinin vaasin vitosella. Se oli ensimmäinen vihreä maljakkoni, ja semmoista olikin etsitty jo ikuisuus! Tai onhan noita kirpparit vääränään, mutta vähän väärässä hintaluokassa. Paketoin sen sitten autossa hienosti takin sisään ja laitoin koko paketin vielä ämpäriin ettei ohuen ohut vaasi vaankaan saa kolhuja. Kirppisreissun uuvuttamana minä lahopää olin kuitenkin jo unohtanut koko aarteen olemassaolon ja kiskaisin takin mukaani mitään miettimättä, ja siinä samassa se hieno, upea, kaunis ja kallisarvoinen ihana vaasi oli tuhannen sirpaleina parkkipaikalla. Melkein meni koko päivä pilalle, mutta päätettiin sitten ottaa se uhrauksena universumille. Ehkäpä aarrejumalat on jatkossa suotuisammalla päällä ja täyttää roskikset hienoilla löydöillä ennen kuin arvataankaan! Tai sitten kirpparilta löytyy vaikkapa vihreä Nanny Stillin Pompadour parilla eurolla. Kelpais! Sitä odotellessa tyydyn kuolaamaan lasisivustoja netistä ja haaveilemaan omasta vitriinistä täynnä vihreää lasia, oih ja voih.
